4  x Eric Revis

Eric Revis. Kuva: Peter Gannushkin

Eric Revis. Kuva: Peter Gannushkin @www.ericrevis.com

Amerikkalainen basisti Eric Revis (s.1967) on sikäli poikkeuksellinen hahmo, että hän on viihtynyt sekä mainstreamjazzin että avantgarden maisemissa. Perinteisemmin svengaavan jazzin puolella Revis on soittanut pitkään Branford Marsaliksen yhtyeessä. Kokeellisen jazzin puolelta hänen yhteistyökumppaneitaan ovat olleet mm. Peter Brötzmann ja Ken Vandermark. Revisin mielestä rehellinen kommunikaatio on mahdollista esteettisistä eroista huolimatta, samalla tavalla kuin se on mahdollista myös eri kieltä puhuvien ihmisten kesken. Korkeatasoisen musiikin kriteerit kun ovat yhteisiä kaikelle musiikille.

Esittelyssä on Revisin neljä viimeisintä albumia yhtyeenjohtajana. Kaikki levyt on julkaistu portugalilaisella Clean Feed -levymerkillä. Revis on julkaissut ennen näitä levyä kaksi levyä 11:11-merkillä, (“Tales Of The Stuttering Mime”, 2004 ja “Laughter’s Necklace Of Tears”, 2008). Ne jäävät esittelyn ulkopuolelle, koska en ole niitä kuullut.

Eric Revis 11:11: Parallax (Clean Feed Records, 2012)
Ken Vandermark, tenorisaksofoni, klarinetti, Jason Moran, piano, Eric Revis, basso, Nasheet Waits, rummut

Parhaimmillaan ”Parallax” svengaa yhtä upeasti ja intensiivisesti kuin Charles Minguksen musiikki, sillä Revis bassoineen kuljettaa musiikkia yhtälaisella vimmalla. Basson voima, niin näppäillen kuin jousella soitettuna, on läsnä myös muilla tässä esiteltävillä levyillä. Levyllä on kaksi kappaletta, jotka liittyvät Revisin kiinnostukseen esimodernia jazzia kohtaan. Perinteiset jazzsävellykset, Fats WallerinI’m Going To Sit Right Down And Write Myself A Letter” ja Jelly Roll MortoninWinin´ Boy Blues”,  muokataan vapaan jazzin keinoilla aivan uusiksi.

Eric Revis Trio: City of Asylum (Clean Feed Records, 2013)
Kris Davis, piano, Eric Revis, basso, Andrew Cyrille, rummut

Lähes kokonaan improvisoidulla triolevyllä Revisin kanssa soittavat veteraanirumpali Andrew Cyrille (s.1939) ja nuoren polven pianisti Kris Davis (s.1980). Cyrille nousi esille 1960-luvulla pianisti Cecil Taylorin yhtyeiden rumpalina ja free jazzin kehittäjänä. Davis puolestaan nostettiin tuoreessa DownBeat -lehdessä uuden jazzin tiennäyttäjien joukkoon (25 for the Future, DownBeat July 2016) . Hänen soittonsa tavoittaa paikoin samanlaista free jazz energiaa kuin Cecil Taylor, vaikka soittoa leimaakin usein harkinta ja pidättyvyys.

Trion improvisaatioista muotoutuu abstrakteja ääniveistoksia, välillä hauraita, välillä voimakkailla vedoilla veistettyjä. Seitsemän improvisaation lisäksi levyllä on myös kolme sävellystä, pitkälle tyylitelty versio Thelonious MonkinGallop´s Gallopista”, Keith Jarrettin harras ”Prayer” ja Revisin oma Monk-muunnelma ”Question”.

Eric Revis Quartet: In Memory of Things Yet Seen (Clean Feed Records, 2014)
Bill McHenry, tenorisaksofoni, Darius Jones, alttosaksofoni, Branford Marsalis, saksofoni, Eric Revis, basso, Chad Taylor, rummut

Saksofonistit Bill McHenry ja Darius Jones ovat pääosissa Revisin kvartettilevyllä. Molemmat pystyvät sekä free jazzin makuiseen ilmaisuun että hallitun viileään soittoon ja näin musiikki jännittyy karhean rosoisuuden ja älyllisesti virittyneiden vetojen välille. Revisin yhteistyö Chicagon free jazz -kentällä vaikuttavan rumpali Chad Taylorin kanssa toimii ja kantaa kvartettia. Levyllä kuullaan lähinnä yhtyeen jäsenten sävellyksiä tai improvisaatioita, mutta mukaan on valittu myös sävellykset Sonny Murraylta ja Sun Ralta.

Eric Revis Trio: Crowded Solitudes (Clean Feed Records, 2016)
Kris Davis, piano, Eric Revis, basso, Gerald Cleaver, rummut

Revisin toisella triolevyllä Cyrillen paikalle rumpujen taakse on vaihtunut Gerald Cleaver. Trio jalostaa ensimmäisen triolevytyksen ilmaisua edelleen. Trio luottaa tällä kertaa enemmän sävellyksiin kuin vapaaseen improvisaatioon, eikä ”Crowded Solitudes” ehkä ole yhtä abstrakti kuin edeltäjänsä. Sanalla sanoen se svengaa voimallisemmin, hyvänä esimerkkinä Greg Osbyn sävellys ”Vertical Hold”, jonka trio tulkitsee todella vahvasti. Levyn pysäyttävin hetki on keskittynyt ja kaunis tulkinta Paul Motianin sävellyksestä ”Victoria”.

Levy päätyi vuoden mittaan päivittyvälle vuoden 2016 parhaiden levyelämysten listalle Vuoden valinnat 2016.

Lisätietoja
Eric Revis: The Specter of Posterity, haastattelu Point of Departure -verkkolehdessä vuodelta 2013, haastattelijana Troy Collins

revis2
revis1
revis4
revis3
revis2 thumbnail
revis1 thumbnail
revis4 thumbnail
revis3 thumbnail
Share
Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *