7 x Bobo Stenson Trio (+1)

Bobo Stenson Swedish Jazz Celebration-festivaalilla Luulajassa maaliskuussa 2007

Ruotsalainen pianisti Bobo (Bo Gustav) Stenson (s. 1944) tunnetaan sekä yhteistyöstään Jan Garbarekin, Charles Lloydin, Don Cherryn ja Tomas Stankon kanssa että hienosta pianotriolevyjen sarjastaan. Tässä ovat esittelyssä juuri nämä triolevyt vuosilta 1971 – 2007. Ne ovat mielestäni samalla korkealla taiteellisella tasolla kuin vaikkapa Keith Jarrettin ja Brad Mehldaun triolevytykset.

Stenson on omaääninen pianisti, jonka lyyrisesti laulava soundi on tunnistettavissa. Kaikkia Stensonin trioja yhdistävä ominaisuus on muusikoiden saumaton yhteispeli; siis kaikkea kelpo jazzia yhdistävä kyky ikään kuin hengittää yhdessä samaa musiikkia. Stensonin triolevyt ovat merkittävä osa hänen tuotantoaan ja ne muodostavat erittäin syvällisen kokonaisuuden. (Syvällinen = musiikki tuntuu merkitykselliseltä ja se kestää vuosien kuuntelua.)

1. Underwear (ECM, 1971)

Vuonna 1971 ilmestynyt ”Underwear” oli Stensonin debyyttilevytys yhtyeenjohtajana. Levyllä soittavat norjalaiset basisti Arild Andersen ja rumpali Jon Christensen, josta myöhemmin tuli Stensonin trion pitkäaikainen rumpali.

Stenson oli vuonna 1971 yhtyeen muiden jäsenien tavoin alle 30-vuotias (Christensen s.1943 ja Andersen s. 1945). Liekö nuoruuden ansiota, että kolmikko soittaa energisesti svengaavaa jazzia. Svengi on paikoin jopa perinteistä, esimerkiksi Arild Andersen käyttää paikoin walking bass-kuvioita, joita trion basistit sittemmin ovat tuskin koskaan harrastaneet. Sen sijaan balladeissa (esim. ”Luberon”) on jo selvimmin iduillaan Bobo Stensonin trion henki.

Vaikka ”Underwear” on Stensonin ensimmäinen levytys, tutustuin siihen kaikkein viimeisimpänä. Levyä ei ole koskaan julkaistu cd:nä, joten se on saatavissa ladattavina tiedostoina tai käytettyinä vinyylilevyinä. Levyä näkyy olevan myynnissä nettidivareissa.

2. Very Early (Dragon, 1986)

Stenson palasi yhtyeenjohtajana triomuotoon yli kymmenen vuotta ”Underwear”-levyn jälkeen. Väliaikana Stenson soitti mm. maineikkaassa Rena Rama-yhtyeessä ja tapasi basisti Anders Jorminin, josta tuli Stensonin läheinen yhteistyökumppani ja lopulta trion vakituinen basisti.

Very Early”-levyllä rumpuja soittaa Rune Carlson, joka on hieno rumpali, ominaislaadultaan Stensonin myöhempiä rumpaleita ehkä perinteisempi komppimuusikko. Niinpä myös ”Very Early” kulkee suoraviivaisemmin ja on lähempänä perinteistä piano+komppi-muotoa kuin sitä myöhempää totaalista pianotrioa, jossa solistin ja kompin väliset erot häipyvät lähes kokonaan.

Very Early” on kuitenkin hieno levy, joka jo esittelee myöhempien levyjen aihepiirejä; pari hyvin valittua standardia, Ornette Colemania, klassista (Gabriel Faure) sekä Stensonin ja Jorminin omia sävellyksiä.

3. Reflections (ECM, 1993)

Very Earlyn” jälkeen ehti jälleen kulua pitkä aika ennen kuin Stenson palasi takaisin triomuotoon. Stenson oli välillä soittanut ja levyttänyt useita levyjä saksofonisti Charles Lloydin yhtyeessä, jossa myös Anders Jormin oli ollut mukana. Tässä vaiheessa yhtyeen rumpaliksi vaihtui vanha tuttu Jon Christensen.

Levyn avaa komeasti ja energisesti Stensonin ”The Enlightener”, hieno melodia ja hieno esimerkki trion yhtyesoitosta. Levyn ohjelmistossa on Stensonin sävellysten lisäksi GershwininMy Man´s Gone Now”, EllingtoninReflections in D” sekä jälleen tietenkin myös Jorminia, esimerkiksi ruotsalaiseen kansanmusiikkiin hienovaraisesti viittaileva ”NOT”.

4. War Orphans (ECM, 1997)

Levyn avaa eräs koko Stensonin triotuotannon helmistä; pitkä, kaunis, hitaasti kehittyvä versio kuubalaisen lauluntekijän Silvio Rodriguezin laulusta ”Óleo de mujer con sombrero”. Levylle on lisäksi valikoitunut kaksi Ornette Colemanin sävellystä (nimikappaleen lisäksi ”All My Life”), yksi Ellington sekä tietenkin Stensonin ja Jorminin musiikkia. ”War Orphans” jatkaa siis edeltäjänsä jalanjäljillä; myös yhtyesoitto on entisellä lähes käsittämättömän korkealla tasolla.

5. Serenity (ECM, 1999)

Serenity” on tupla-CD, jonka musiikillinen sisältö on aikaisempaa moniulotteisempi, sillä edellisiltä levyiltä tuttujen nimien lisäksi (Stenson, Jormin ja Rodrigues) levyllä on nyt myös ruotsalaista kansanmusiikkia, klassikoita (Charles Ives, Alban Berg, Hanns Eisler ja Wayne Shorter) sekä vapaata improvisaatiota. ”Serenity” on varmasti Stensonin triolevyjen painavin kokonaisuus.

6. Goodbye (ECM, 2005)

Jon Christensen siirtyi ”Serenityn” jälkeen syrjään rumpupallilta ja New Yorkissa äänitetyllä ”Goodbye”-levyllä rumpuja soitti viime vuoden lopulla kuollut jazzlegenda Paul Motian. Koska Motian ei viimeisinä elinvuosinaan katsonut tarpeelliseksi matkustaa pois Manhattanilta, levyllä soitti väistämättä väliaikainen levytyskokoonpano. Keikoille rumpaliksi olikin jo löytynyt nuori ruotsalainen Jon Fält.

Levy on jälleen jännittävä yhdistelmä eri tahoilta peräisin olevaa musiikkia; avauskappaleena Stephen Sondheimin elokuvasävelmä ”Send In The Clowns”, häpeämättömän romanttinen ja alkuperäiselle melodialle uskollinen versio argentiinalaisen Ariel RamirezinAlfonsinasta”, Vladimir VysotskynSong About Earth”, barokkisäveltäjä Henry PurcellinMusic For A While”, nimikappaleena Gordon Jenkinsin standardi ”Goodbye” ja svengaavana loppukaneettina Ornette Colemanin ”Race Face”.

Trio pystyy yhdistämään sekalaiset ainekset lujaksi kokonaisuudeksi. Paul Motian tuo mukanaan persoonallisen tapansa soittaa rumpuja ja niinpä levyllä on aikaisemmista triolevyistä poikkeava soundinsa; siinä on vahva Paul Motian-leima.

7. Cantando (ECM, 2007)

Cantando” on Stensonin triolevysarjan viimeisin, toivottavasti ei kuitenkaan viimeinen. Levyllä on ensimmäistä kertaa mukana myös uusi rumpali Jon Fält. Hän on onnistunut valinta. Hän pystyy mainiosti Jon Christensen-tyyliseen tilaa ja soundeja rakentavaan soittoon, mutta on samalla energisempi ja suoraviivaisempi rumpali. Uuden rumpali myötä yhtyeen soundi on uudistunut, mutta ei kuitenkaan mullistunut.

Kirjoitin ”Cantandosta” Pohjolan Sanomissa jo 19.12.2008: ”Stensonin trio kuulostaa myös ajattoman tuoreelta; se tuskin helposti kuluu vanhanaikaiseksi.” Lue koko juttu: E.S.T ja Bobo Stenson.

Lisäys 21.1.2018
8. Indicum (ECM, 2012)
Vuonna 2012 ilmestyi jatkoa triolevytysten sarjaan. Tämänkin levyn sävelmät ovat monesta lähteestä peräisin. On jazzsävellyksiä (George Russell, Bill Evans), kuubalaista musiikkia (Ariel Ramirez), kansanmusiikkia, tanskalaista klassista (Carl Nielsen), Wolf Biermannia, Anders Jorminia, norjalaista nykymusiikkia (Ola Gjello) ja koko trion improvisaatioita.

Bobo Stenson Trio Luulajassa 2007

Minulla oli ilo kuulla Bobo Stenson Trioa Luulajassa ”Swedish Jazz Celebration 2007”-festivaalilla 24.3.2007. Luulajassa esiintyi trion viimeisin versio, jossa rumpuja soittaa Jon Fält.

Alla pieni kuvasarja Luulajan keikalta:

Bobo Stenson
Bobo Stenson
Anders Jormin
Jon Fält
Bobo Stenson thumbnail
Bobo Stenson thumbnail
Anders Jormin thumbnail
Jon Fält thumbnail

Lisätietoja:

Bobo Stenson: Faithful Yet Expansive; John Kelmanin haastattelu All About Jazz-verkkolehdessä vuodelta 2006

Share
Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.