Jeff Ballard: Fairgrounds (Edition Records, 2019) – haastetta rajoittuneille

Jeff Ballard. Kuva: Marcus Sasseville

Amerikkalainen rumpali Jeff Ballard lienee tullut monelle tutuksi erityisesti Brad Mehldaun trion rumpalina, mutta monet muutkin nimekkäät jazzmuusikot, kuten Chick Corea ja Joshua Redman, ovat hyödyntäneet rumpalin taitoja yhtyeissään. Ballard on mukana myös Fly-triossa yhdessä saksofonisti Mark Turnerin ja basisti Larry Grenadierin kanssa. Fly on julkaissut ECM-levymerkillä kaksi hienoa albumia, Sky & Country (2008) ja Year of The Snake (2011) . Ballard johtaa myös omia yhtyeitään, kuten Jeff Ballard Trio ja Jeff Ballard Fairgrounds, joista jälkimmäisen debyyttilevy ilmestyy nyt brittiläisellä Edition Recordsilla.

Fairgrounds-yhtyeeseen kuuluvat rumpalin lisäksi kitaristi Lionel Loueke ja erilaisia kosketinsoittimia soittava kolmikko, johon kuuluvat pianisti Kevin Hayes, Reid Anderson (siis Bad Plus -yhtyeen basisti) sekä pianisti/ääniteknikko/tuottaja Peter Rende. Jo yhtyeen kokoonpanosta voi päätellä, että Fairgrounds liikkuu omilla teillään vapaana tavanomaisen perinnejazzin käytänteistä.

Albumin yksitoista raitaa ovat suurimmaksi osaksi koko yhtyeen yhteistä tuotantoa, vain Hayes, Anderson ja saksofonistivieras Chris Cheek ovat saaneet mukaan kukin oman sävellyksensä. Fairgrounds panostaa siis vahvasti kollektiiviseen ilmaisuun, jossa kokonaisuus nousee yksittäisten muusikoiden ääntä tärkeämmäksi. Jopa yhtyeenjohtajan rummut sulautuvat lopulta yhdeksi rikkaan soundikudoksen osaksi.

Tähän kudokseen mahtuu pysähtyneitä äänitiloja, bluesin ja rockin sävyttämää svengiä, elektronisen musiikin ilmettä sekä iskevän rosoista ja nyrjähtänyttä hälyä. Albumi on samalla kiehtova sekoitus perinteisiä ja kokeellisia musiikin elementtejä. Vierailevat saksofonisti Mark Turner ja Chris Cheek istuvat niin hyvin levyn kokonaisuuteen, että heitä olisi mieluusti kuunnellut enemmänkin.

Levyn kappaleet ovat pääosin melko lyhyitä, noin kahdesta minuutista reiluun viiteen minuuttiin, joten ne ovat pikemminkin kuulokuvia, äänimaalauksia kuin laajempaan tarinan kaareen pyrkiviä kertomuksia. Levyn kansikuva, Emile Gérardin maalaus, kuvaa abstraktissa runsaudessaan varsin onnistuneesti levyn henkeä. Tällaisenaan ”Fairgrounds” haastaa ainakin minua kuulijana astumaan ulos oman musiikkimakuni rajoituksista.

Lisään levyn juuri aloittamalleni Kuuntelussa 2019 -listalle.

Jeff Ballard: Fairgrounds (Edition Records, 2019)
Jeff Ballard, rummut, lyömäsoittimet, Lionel Loueke, kitara, laulu, Kevin Hayes, piano, koskettimet, laulu, Reid Anderson, elektroniikka, Peter Rende, piano, fender rhodes + vieraat Mark Turner ja Chris Cheek, tenorisaksofoni

Share
Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.