Ilmiliekki Quartet: Land of Real Men (We Jazz Records, 2019)

Ilmiliekki, Helsinki 2014

Ilmiliekki Quartet erottui 2000-luvun alussa uusien yhtyeiden joukosta poikkeuksellisen kypsänä uutena äänenä ja julkaisi ensimmäisen albuminsa ”March of the Alpha Males” (TUM Records) vuonna 2003. Kvartetti haki tuoretta tietä suomalaisen jazzin tuttujen polkujen vierestä, siis jotain muuta näkökulmaa kuin amerikkalainen jazz tai Vesalan jalanjäljissä syntynyt, usein ”suomalaiseksi” mielletty, musiikki.

Debyyttilevyllään ja vuonna 2006 ilmestyneellä toisella albumillaan ”Take It With Me” (TUM Records) Ilmiliekki esitti omien sävellysten ohella myös popista ja rockista valikoituja kappaleita, kuten Björkin, Tom Waitsin tai Radioheadin musiikkia. Tässä Ilmiliekki seurasi vaikkapa Dave Douglasin, Brad Mehldaun ja Bad Plus -trion kansainvälistä esimerkkiä.

Kahden hienon levytyksen jälkeen kesti kuitenkin 13 vuotta ennen kuin yhtyeen kolmas levy ”Land of Real Men” ilmestyy nyt We Jazz-levymerkillä. Tosin kvartetti julkaisi välillä kaksi ruotsinkielistä laululevyä yhdessä Emma Salokosken kanssa (”Vi sålde våra hemman” ja ”Ligger du fortfarande i sängen!”). Lisäksi yksi julkaistavaksi lupailtu konserttiäänitys lojuu TUM Recordsin arkistoissa.

Uusi levy jatkaa kahden ensimmäisen levyn jäljillä ilman suuria muutoksia. Ilmiliekin juttu ei nytkään ole vapaana virtaava ja hikinen svengi, vaan hallitut rakenteet, dramaattiset kertomuksen kaaret ja voimakkaat, usein melankoliset melodiat, joita erityisesti Verneri Pohjolan trumpetti koskettavasti tulkitsee.

Land of Real Men” esittelee täyteen voimaansa kypsyneen kvartetin ja täyteläisen albumin, jolle ei ole päätynyt yhtään huonoa raitaa. Kaikilla kappaleilla tuntuu olevan jotain merkityksellistä sanottavaa. Yhtyeen jäsenten sävellykset sijoittuvat uudella levyllä mielenkiintoisten lainakappaleiden väliin.

Levyn uteliaisuutta herättävä avausraita on Laurie Andersonin sävellys ”O Superman”. Sen minimalistinen toisto yltyy vähitellen yhä voimakkaammaksi ja päättyy äkillisesti kuin seinään törmäten. Levyn lyyrinen päätösraita ”Lonely, Lonely” on kitaristi/basisti Tony Scherrin sävellys ja se on poimittu kanadalaisen laulaja-lauluntekijä Feistin levyltä ”Let It Die” (2004).

Levyn toinen raita ”Singharat soi 1” kulkee jännitteisen kompin varassa niin lähellä perinteistä svengijazzia kuin Ilmiliekki suinkin tohtii mennä. Sitten Tuomo Prättälän preparoitu piano luo ”Afterimagen” hillityn tunnelman ja johtaa virsimäiseen poljentoon. Antti Lötjösen pariminuuttinen bassointro hahmottuu ”Twisted Thistlen” kantavaksi voimaksi. Lötjösen toistuva bassoriffi kuljettaa myös levyn nimikappaletta, joka kommentoi yhtyeen debyyttilevyn nimikappaletta ”March of the Alpha Males”, ehkäpä soittajien kypsymistä ihmisinä ja taiteilijoina. ”Il Maleki” on Pohjolan lohdullisen lempeä versio surumarssista ja Prättälän kirkas ”Ravelogue” viittaa tietenkin Maurice Raveliin, jonka musiikkia säveltäjä opiskeli Pariisissa.

Helsingin G Livelabin konsertissa äänitetty ”Land of Real Men” on keskittynyt ja jopa harras kokonaisuus, varmasti vuoden parhaita jazzlevyjä. Albumin avautuvakantinen vinyyliversio toimiin myös visuaalisesti. Tuplavinyylin täydentävät Mathias Fosterin ja Perttu Saksan hienot valokuvat sekä We Jazzin levyille vakiintuneet informatiiviset levykansiteksit.

Olen kuunnellut levyä aika paljon viime aikoina, joten on selvää, että päätyy vuoden kuunteluelämyksiä tallentavalle Kuuntelussa 2019 -listalle.

Ilmiliekki Quartet: Land of Real Men (We Jazz Records, 2019)
Verneri Pohjola, trumpetti, Tuomo Prättälä, piano, Antti Lötjönen, basso, Olavi Louhivuori, rummut

Share
Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.