Joona Toivanen Trio: XX (CamJazz, 2017)

Joona Toivanen Torniossa syksyllä 2014

Pianotrio on niin suosittu kokoonpano nykyjazzin kentällä, että luultavasti kaikki pianotriot joutuvat miettimään musiikkinsa mieltä ja tavoitteita. On lähes pakko kehittää jotain uutta ja omaa, jotta ei vaipuisi vain yhdeksi pianotrioksi muiden joukossa. Toisaalta on lähes mahdotonta keksiä mitään täysin ennenkuulematonta, sillä kaikkea on joku jossain jo ehtinyt kokeilla.

Kun kaikki patsaat on jo kaadettu, ei kannata yrittää vallankumousta, revoluutiota, vaan tilalle on pakko ottaa rauhallisemmat liikkeet, siis evoluutio. Ja juuri tästä on kyse Joona Toivanen Trion uudella, trion kahta vuosikymmentä juhlistavalla albumilla ”XX”. Trion evoluutio on johtanut entistä pelkistetympään, jopa minimalistiseen ilmeeseen. kuten avausraidalla ”Polaroid”, joka kuulostaa kuin viiteen minuuttiin puristetulta The Necks-triolta. Yhtye on siis siirtynyt yhä kauemmas perinteisestä teema-soolot-teema -ajattelusta.

Olennaiseen keskittyvä kolmikko panostaa surumielisiin sävelmiin ja niiden keskittyneeseen, paikoin pidättyvään tunnelmaan. Hyvistä esimerkeistä käyvät koskettavan kaunis, taiten dramatisoitu ”Grayscape II” tai ”Lament”, jonka tummien basso- ja rumpusoundien päällä piano kimmeltää kuin illan viimeiset valonsäteet levyn kansikuvan maantien kaiteella.

Lisäsin levyn Vuoden valinnat 2017 -listalle.

Joona Toivanen Trio: XX (CamJazz, 2017)
Joona Toivanen, piano, Tapani Toivanen, basso, Olavi Louhivuori, rummut

Videolla ”Polaroidin” tuore liveversio

Share
Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *