Kaksi uutta trio-levyä

Teemu Viinikainen Kalottjazz & Bues 2010Trio on suosittu jazzyhtyeen muoto, jossa on yleensä basistin ja rumpalin kompin lisänä soitinsolisti. Kolme on ilmeisen toimiva muusikkomäärä, eräänlainen jazzyhtyeen riisuttu perusmalli, joka tarjoaa mahdollisuuden yhtä lailla vapaaseen kuin tarkoin sovitettuun musisointiin. Nyt esittelyssä on kaksi kotimaista levyuutuutta, joilla molemmilla taidokas perusjazz syntyy solistin ja komppiparin välisen vuorovaikutuksen kautta.

Kitaristi Teemu Viinikainen esiintyi tuolloin upouuden trionsa (Ville Huolman basso, Mika Kallio rummut) kanssa Kalottjazz & Blues-festivaaleilla kesällä 2010. Esiintyminen jäi mieleen tyypillisen mainiona Viinikaisen keikkana; siis valloittavaa musisoimisen riemua, virtuoosimaista instrumentin hallintaa ja mukaansatempaavaa svengiä.

Trio, jossa nyt basistina soittaa Ville Herrala, julkaisee 14.9. ytimekkäästi nimetyn levyn ”Nyt!”. Levy on vasta toinen Viinikaisen omissa nimissä, kun hieno debyytti ”Tales of Robert Dickson” (KSJazz) ilmestyi vuonna 2005.

Avausraita ”Laavu” heijastelee kaksijakoisuudessaan koko muun levyn sisältöä, kun alun rauhallisesta tunnelmoinnista kehkeytyy pikkuhiljaa svengaava poljento. Sama kaksitahoisuus ilmenee kautta koko levyn. Toisaalta trio yltyy vastustamattomaan svengiin ja toisaalta pysähtyy mietiskelemään ja tunnelmoimaan kiireettömästi.

Muut svengiraidat ”Laki mii” ja ”Nyt!” näyttävät kuulijalle, kuinka hyvä jazzyhtye svengaa, kuinka muusikot pelaavat yhteen, reagoivat toistensa mielenliikkeisiin ja kuinka tästä syntyy dynaamisesti elävä vuorovaikutteinen kudos. Levyn ainoa lainakappale on Toivo Kärjen klassikko ”Siks oon mä suruinen”, jonka kuulaan hienovarainen tulkinta nousee selvimmin esille levyn tunnelmapalojen joukosta.

Muut balladit, salaperäinen ”Maahinen”, maalailemaan pysähtyvä ”Vaellus” ja kaunis ”Uusi vuosi”, ovat mietiskelyssään turhankin vaatimattomia ja varovaisia, vaikka myös niissä Viinikaisen kirkkaasti ja selkeästi soiva kitara vakuuttaa.

Rumpali Jaska Lukkarinen on myös julkaissut toisen triolevynsä, jolla rumpalin lisäksi soittavat saksofonisti Jussi Kannaste ja basisti Antti Lötjönen. Uutuus on samalla Lukkarisen oman Jaskaa-levymerkin ensimmäinen julkaisu. Trio soittaa kypsää ja melodista svengijazzia, joka on vailla kaikkea mahtipontisuutta ja yliyrittämistä. Vahvasti Sonny Rollinsin ja Joe Hendersonin perinteistä ammentava musiikki polveilee kuin kolmen kaveruksen hyväntahtoinen ja toisia kunnioittava keskustelu, jossa erilaisista näkemyksistä huolimatta koko ajan haetaan yhteisymmärrystä.

Levyn ohjelmisto koostuu yhtyeen jäsenten sävellyksistä, joista neljä on Kannasteelta, kolme Lukkariselta ja yksi Lötjösen käsialaa. Trio on muutenkin varsin tasa-arvoinen, etenkin kun lämmin äänitys tuo kaikki kolme instrumenttia luonnollisesti esille. Äänityksestä välittyy vahva läsnäolon tuntu ja akustisten instrumenttien koko sävyasteikko on tallentunut luontevaksi soundikuvaksi. Juuri tällaiselta akustisen jazzin pitääkin kuulostaa; on kuin muusikot astuisivat kaiuttimista suoraan olohuoneen nurkkaan soittamaan.

Jaska Lukkarinen Trio teki laajan levynjulkaisukiertueen, joka ulottui myös Tornioon saakka. Trio esiintyi keskiviikkona 14.9.2011 Lappian Musiikkitalolla.

Teemu Viinikainen Trio: Nyt! (Prohone Finnish Jazz, 2011.)

Jaska Lukkarinen Trio: Neutral Terrain. (Jaskaa, 2011.)

Julkaistu Pohjolan Sanomissa 16.9.2011

Share
Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *