Vinyylin viehätys – Leo Smith: Divine Love (ECM, 1979)

Trumpetisti Leo Smith (lisänimensä Wadada hän otti käyttöön vasta 1980-luvulla) äänitti ”Divine Love” -levynsä Saksassa syyskuussa 1978 ja levy julkaistiin seuraavana vuonna. Levy sijoittuu Smithin mittavan diskografian alkupäähän. Hän oli julkaissut omia levyjä aiemmin 1970-luvulla omalla Kabell-merkillään, jonka kokeellisia äänitteitä varmaankin harvat kuuntelivat. Lisäksi hän oli soittanut mmm. Anthony Braxtonin ja Marion Brownin levyillä.

Toukokuussa 1978 Smith esiintyi Moersin jazzfestivaaleilla yhdessä puhaltaja Dwight Andrewsin ja vibrafonisti Bobby Naughtonin kanssa. Konsertista syntyi livelevy ”The Mass on the World” (Moers Music, 1978). Samana syksynä sama kolmikko levytti ECM:lle Ludwigsburgissa Tonstudio Bauer -studiolla, missä monia muitakin ECM:n levyjä on äänitetty. Sessioista syntyi esittelyssä ole ”Divine Love”, Smithin uran siihen mennessä merkittävin levy.

Levykansitekstissä Smith kirjoittaa käyttävänsä levyllä improvisaatioiden kehyksenä kahta erilaista lähestymistapaa, joita hän itse oli kehitellyt. ”Rhythm-unit”-teoriassa musiikin tauot saavat yhtä suuren merkityksen kuin äänien kestotkin ja ”ahkreanvention”-ajattelussa Smith pyrkii luomaan eräänlaista nuotinnusjärjestelmää improvisointia varten. Musiikkia voi kuitenkin hyvin kuunnella ilman tietoa tai ymmärrystä teoreettisista pohdiskeluista.

A-puolen täyttää lähes 22 minuuttinen nimikappale, jolla trio soittaa levollisesti ja usein hiljaisuuden rajalla leijuen eli siis ”rhythm-unit”-sääntöjä noudattaen. Smithin trumpetin lisäksi erityisesti Dwight Andrewsin huilu pääsee kauniisti esille.

B-puolen avaa ”Tastalun” (”ahkreanvention”), jolla Smithin kanssa soittaa kaksi trumpetistivierasta Lester Bowie ja Kenny Wheeler. B-puolen toisella kappaleella Spirituals: The Language Of Love” käytetään taas ”rhythm-unit” -reseptiä. Raidalla vierailee Charlie Haden ja hänen juureva bassonsa tuo musiikkia lähemmäs jazziksi tunnistettavaa lmaisua.

Teoreettisilta kuulostavista lähtöideoistaan huolimatta ”Divine Love” on selkeä ja yksinkertainen albumi. Se on älyllistä musiikkia, mutta silti siitä välittyy läsnäolo ja hiljainen lämpö.

Leo Smith: Divine Love (ECM, 1979)
Leo Smith, trumpetti, flyygelitorvi, gongi, lyömäsoittimet, Dwight Andrews, alttohuilu, bassoklarinetti, tenorisaksofoni, triangelit, mbira, Bobby Naughton, vibrafoni, marimba, kellot + vieraat Lester Bowie, Kenny Wheeler, trumpetti, Charlie Haden, basso

Share
Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.