Major Dudes – A Steely Dan Companion

Walter Becker & Donald Fagen 1975. Kuva: Ed Caereff

Brittiläinen rock-kriitikko Barney Hoskyns on toimittanut kirjan, johon on koottu yli kolmekymmentä Steely Dan -aiheista lehtiartikkelia. Varhaisin niistä on Walter Beckerin ja Donald Fagenin haastattelu vuodelta 1972, jolloin yhtyeen (siihen aikaan Steely Dan todellakin oli yhtye) esikoislevy ”Can’t Buy a Thrill” ei vielä ollut ilmestynyt. Kirjan viimeiset tekstit vuodelta 2014 keskittyvät Donald Fagenin omaelämäkerralliseen kirjaan ”Eminent Hipster” (Viking, 2013).

Tähän väliin rakentuu haastattelujen, levyarvioiden sekä esseiden kautta selkeä kuva Steely Danin vaiheista 1970-luvun alun rockbandistä ikäänkuin Beckerin ja Fagenin nimimerkiksi, jonka kautta he saivat julki omaa jazzvaikutteista musiikkiaan ja ajoittain vaikeaselkoisia, kirpeän ironisia tekstejään. Steely Danin levyjen lisäksi Beckerin ja Fagenin soololevytkin saavat kirjassa sijansa.

Vaikka kirjaan on valittu hyvien kirjoittajien hyvissä lehdissä julkaistuja laatujuttuja, johtuu kirjan ainoa huono puoli nimenomaan tästä rakenteesta. Koska jutut ovat peräisin eri ajoilta ja eri lähteistä, niihin sisältyy väistämättä turhan paljon samojen asioiden ja tapahtumien toistoa. Esimerkiksi Steely Danin alkuvaiheita käydään läpi ainakin kymmenen kertaa, mikä alkaa jo kyllästyttää, varsinkin jos lukee kirjaa kannesta kanteen.

Steely Dan muuttui rockyhtyeestä Walter Beckerin ja Donald Fagenin projektien alustaksi viimeistään kolmannen albumin ”Pretzel Logic” (1974) jälkeen. Siitä lähtien Becker ja Fagen kokosivat levyilleen juuri sävellyksille sopivat muusikot. He työskentelivät tässä tavalla, joka on aika yleistä jazzissa, mikä onkin jazzfaneille luonnollinen tapa toimia.

”We’d work on music and lyrics together, inventing characters, adding musical and verbal jokes, polishing the arrangements and smoking Turkish cigarettes.” – Donald Fagen

Haastatteluista käy ilmi, että Becker ja Fagen tekivät hyvin läheistä yhteistyötä niin sävellyksissä, teksteissä kuin väliin turhankin pikkutarkaksi viilaukseksi yltyneessä studiotyöskentelyssä. Työtoverit vetäytyivät kuitenkin erilleen ”Gaucho”-levyn (1980) jälkeen ja lopettivat yhteiset projektit yli kymmeneksi vuodeksi. He aloittivat yhteistyön uudelleen 1990-luvun alkupuoliskolla, jolloin he palasivat ensin konserttilavoille ja sitten myös studioon äänittämään Steely Danin viimeiset levyt ”Two Against Nature” (2000) ja ”Everything Must Go” (2003).

Pitkästä erosta huolimatta miesten välillä säilyi yhteys ja ilmeisesti kaipaus yhteistyöhön. Fagen muistelee, että sooloprojekteissaan hän saattoi kysyä: ”Hey Walter, what do you think about that?” Becker puolestaan antoi tietokoneelleen nimen Donald ja työ alkoi sujua paremmin. Vaikka Fagen on jatkanut kiertueilla Steely Danin nimellä myös Beckerin kuoleman (3.9.2017) jälkeen, voi hyvin kuvitella, että hän saattaa tuntea olonsa nyt yksinäiseksi lavalla.

Barney Hoskyns (toim.): Major Dudes. A Steely Dan Companion (The Overlook Press, 2018)

Share
Kategoria(t): Kirjat, Rock Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.