Mopo: Mopocalypse (We Jazz, 2018) – Mopo parantaa vauhtiaan

Mopo Tornion Kerholla 8.9.2015. Linda Fredriksson, baritonisaksofoni, Eero Tikkanen, basso, Eeti Nieminen, rummut

Vuoden 2011 Young Nordic Jazz Comets -kisan voitosta hyvän alkupotkun saanut Mopo on tullut tunnetuksi raikkaasta musiikista, jota on joskus jopa luonnehdittu punkjazziksi. Olen kuullut Mopoa muutaman kerran elävänä ja muistiin on tallentunut kuva rosoisen rennosta ja uutta ilmaisua etsivästä yhtyeestä. Erityisen positiivisena muistan Tornion koululaiskonsertin, jossa yleisöään arvostava yhtye soitti alakoululaisille aivan samaa ohjelmistoa kuin edellisen illan klubikeikallakin.

Yhtyeen ensimmäinen levy ”Jee!” (Texicalli, 2012) sai hyvän vastaanoton. Itse luonnehdin levyä valloittavaksi pörinäksi, joka jäi kuitenkin mielestäni hieman kevyeksi. Kuuntelussa oli myös trion toinen levy ”Beibe” (Texicalli, 2014), debyyttiä tummempi askel eteenpäin. Yhtye on julkaissut myös laulaja Ville Leinosen kanssa ”Laivalla” (Texicalli, 2016), jolla trio jää ainakin pikaisen Spotify-kuulostelun perusteella päteväksi säestäjäksi.

Uudella levyllään Mopo on vaihtanut levymerkkiä ja We Jazzin julkaisema ”Mopocalypse” tuo kuultavaksi toisaalta vanhaa Mopoa ja toisaalta trion pyrkimystä syventää musiikkiaan edelleen. Energinen ja tiivis avausraita ”Tökkö” uhkuu tuttua punkasennetta ja Linda Fredrikssonin intensiivinen baritonisaksofoni tuuttaa hellittämättä kuin rockbändin sähkökitara. Rauhallisempaa Mopoa edustavat mietiskelevä ”Mustafa”, 1960-luvun lopun Ankin ohjelmistosta lainattu ruotsalainen kansansävelmä ”Niin aikaisin” ja melodinen balladi ”Sinut muistan ainiaan”. Näillä raidoilla Fredriksson tulee hienosti esille myös improvisoijana. ”Mopocalypse” onnistuu laventamaan trion ilmaisua ja on yhtyeen tähän saakka täyteläisin albumikokonaisuus.

Levyn liitteenä tulee vielä Mopozine, ansiokas levynkansivihkonen. Se pitää sisällään mm. yhtyeen haastattelun, soitinesittelyn ja Eero Tikkasen mielenkiintoisen kirjoituksen kokemuksistaan valvontarangaistuksesta, joka liittyi hänen totaalikieltäytymiseen asevalvollisuudesta. Mopozine taustoittaa yhtyeen musiikkia ja asettaa sen osaksi muuta maailmaa. Varmaankin tämäntapaisten ratkaisujen kautta fyysiset levyjulkaisut saavat sellaista lisäarvoa, joka pystyy nostamaan ne suoratoistokuuntelun edelle.

Mopocalypse” pääsee tietenkin mukaan ”Vuoden valinnat 2018” -listalle, ensimmäisenä tämän vuoden julkaisuna.

Mopo: Mopocalypse (We Jazz, 2018)
Linda Fredriksson, baritonisaksofoni, alttosaksofoni, Eero Tikkanen, basso, bassokitara, viulu, Eeti Nieminen, rummut, lyömäsoittimet, syntesoija

Tökkö

Share
Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.