Turku Jazz Festival 2018 – kuvasarja

Kuvasarjassa kymmenen kuvaa tämän vuoden Turku Jazz -festivaalilta. Tässä tulee näytteeksi vaihteeksi värikuvia, mutta myös mustavalkoinen versio on tulossa.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina | Jätä kommentti

Soittolistalla Turku Jazzin vieras Chris Potter

Chris Potter. Kuva: Tamas Talaber

Amerikkalainen saksofonisti Chris Potter on tämän vuoden Turku Jazz -festivaalin toinen ulkomainen vieras. Toinenhan on ruotsalainen laulaja Rigmor Gustafsson. Valitsin oheiselle soittolistalle musiikkia Potterin uran eri vaiheista.

Listan ensimmäinen kappale on trioversio Sonny Rollinsin sävellyksestä ”Airegin”. Se on peräisin Potterin levyltä ”Sundiata” (Criss Cross, 1995). Toisena listalla soi Rollinsille omistettu ”Sun King” levyltä ”Gratitude” (Verve, 2001), jonka kappaleista suurin osa on omistettu jollekin saksofonistille.

Listan kolmas ja neljäs raita ovat esimerkkejä Potterin työstä rivimiehenä muiden levyillä. Ensin tulee varsin klassista balladisoittoa Paul Motianin kanssa levyltä ”On Broadway Vol.4 Or The Paradox Of Continuity” (Winter&Winter, 2006) ja sitten syyskuuden yhdennentoista päivän tragediaa kunnioittava ”Just Say ThisDave Douglasin levyltä ”Strange Liberation” (Bluebird BMG, 2003).

Nykyään Potter levyttää ECM-levymerkille ja soittolistan kolme seuraavaa raitaa on poimittu Potterin ECM-tuotannosta, yksi raita kultakin tähän mennessä ilmestyneeltä albumilta. Hyväksi lopuksi valitsin kappaleen ”West of Hollywood” Steely Danin paluulevyltä ”Two Against Nature” vuodelta 2000. Potter soittaa kappaleen loppuun pitkän saksofonisoolon.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

3 x Edition Recordsin uutuuksia – Ivo Neame, Eyolf Dale ja Pohjola & Kallio

Verneri Pohjola & Mika Kallio @Tampere Jazz Happening 2017

Ivo Neame: Moksha (Edition Records, 2018)
Ivo Neame, piano, sähköpiano, kosketinsoittimet, George Crowley, tenorisaksofoni, Tom Farmer, basso, James Maddren, rummut

Phronesis-trion pianistina tuttu Ivo Neame on tehnyt myös soolouraa, joka on jossain määrin jäänyt muiden hankkeiden varjoon. Nyt Neame palaa muutaman vuoden tauon jälkeen oman projektinsa pariin kvartettilevytyksellä, jossa hän soittaa akustisen pianon lisäksi erilaisia sähköisiä kosketinsoittimia.

Kvartetti tulkitsee Neamen enemmän kulmikkaan kuin melodisen modernismin tarkasti yhteen soittaen. Yhteispeli rakentaa tilaa jäntevälle groovelle sekä pianistin ja saksofonisti George Crowleyn taidokkaille sooloille. Levy on saanut nimensä hindulaisen filosofian käsitteestä, joka tarkoittaa jälleensyntymisen kiertokulusta vapautumista. Levyllä soiva lopputulos liikkuu kuitenkin modernin jazzin maailmassa ja fuusiojazzin liepeillä vailla selkeitä viittauksia intialaiseen musiikkiin.

Eyolf Dale: Return to Mind (Edition Records, 2018)
Eyolf Dale, piano, André Roligheten, tenorisaksofoni, klarinetti, Hayden Powell, trumpetti, Kristoffer Kompen, pasuuna, eufonium, Adrian Løseth Waade, viulu, Rob Waring, vibrafoni, Per Zanussi, basso, Gard Nilssen, rummut

Norjalainen pianisti ja säveltäjä Eyolf Dale jatkaa uudella levyllään kaksi vuotta sitten ilmestyneen ”Wolf Valley” -levyn (Edition Records, 2016) aloittamaan suuntaan. Jo tuolta albumilta tutun oktetin rikas, avara ja lämmin soundi viittaa kamarimusiikin suuntaan ja herättää myös Gil Evansin läpikuultaviin äänimaalauksiin liittyviä mielikuvia.

Dale on säveltänyt kaikki levyn kappaleet, joissa painottuu enemmän sävellysten tulkinta kuin improvisaatioita korostava perinteinen teema-soolot-teema -ajattelu. Jokaisella raidalla ei edes kuulla varsinaisia sooloja. Sävellykset ovat pääosin lempeän surumielisiä kuvaelmia vailla nykyjazzin ilmaisuun usein liittyviä teräviä kulmia. Esimerkeistä käyvät levollisesti keinahteleva avaus ”Midsomer Gardens” sekä hitaasti kehittyvät ”Soaring” ja nimikappale ”Return to Mind”. Kontrastia luo ”The Mayorin” bebop-henkinen teema, joka johtaa levyn ripeimpään svengiin ja Dalen vikkelään pianosooloon.

Verneri Pohjola & Mika Kallio: Animal Image (Edition Records, 2018)
Verneri Pohjola, trumpetti, elektroniikka, Mika Kallio, lyömäsoittimet

Verneri Pohjolan edellinen Edition Recordsin levy Pekka oli vuoden 2017 suuria kotimaisia jazztapauksia, joka tuntuu vakiinnuttavan Pohjolan asemaa myös kansainvälisessä jazzissa. Esimerkiksi Down Beat -lehti esitteli Pohjolaa äskettäin (Verneri Pohjola. Artistic Arrival. Down Beat March 2018) näkyvästi koko sivun jutussaan.

Pohjola jatkaa yhteistyötään Edition Recordsin kanssa. Uusi levy ”Animal Image” poikkeaa kuitenkin selvästi edeltäjästään. Siinä missä ”Pekka” tulkitsi jo klassikon aseman saaneita Pekka Pohjolan sävellyksiä, on uutuus kokonaan improvisoitua musiikkia, joka syntyi kuvataiteilija Perttu SaksanAnimal Image” -dokumenttielokuvan ääniraidaksi.

Pohjolan ja Kallion improvisoidut duetot hahmottuvat keskusteluiksi, jotka sujuvat yleensä kaikessa sovussa, mutta kiihtyvät välillä kipakaksikin sanailuksi. En ole vielä nähnyt Saksan runolliseksi dokumentiksi luonnehdittua elokuvaa. Lyhyen esittelyvideon perusteella on syytä uskoa, että levyn paikoin minimalistiset soundimaisemat tukevat hienosti elokuvan visuaalista osuutta. Toisaalta kaksikon vuoropuhelut toimivat ilman elokuvaakin ja niitä kestää kuunnella itsenäisenä teoksena.

”Return to Mind” ja ”Animal Image” pääsivät molemmat Vuoden valinnat -suositusten joukkoon.

eyolf_dale
ivoneame
pohjola_kallio
pohjola_kallio-2
eyolf_dale thumbnail
ivoneame thumbnail
pohjola_kallio thumbnail
pohjola_kallio-2 thumbnail

Verneri Pohjola / Mika Kallio – Animal Image (Official Music Video)

Soittolistalla näytteitä musiikista

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Naussaun Fasaani: Nassonaut (Fredriksson Music, 2017)

Nassaun Fasaanin Joonatan Rautio ja Juho Kivivuori Joensuussa syksyllä 2014

Hauskan salaperäisesti nimetty Nassaun Fasaanit -yhtye julkaisi viime vuoden lopulla toisen albuminsa, joka toimii oikeastaan kaikilla osa-alueillaan. Rockjazzin ja funkin rytmeillä ja soundeilla pelaavan albumin kaikista sävellyksistä vastaa saksofonisti Joonatan Rautio, joka onkin kirjoittanut tyylin mukaisen pelkistettyjä ponnahduslautoja yhtyeelle ja soolisteille.

Rytmiryhmä Juho Kivivuori, Toni Porthen ja Abdissa Assefa pelaa ketjuna saumatta yhteen. Kuulijan kannattaakin välillä keskittää kuuntelunsa pelkästään tämän kolmikon jäntevän yhteistyön ihasteluun.

Raution saksofonin jäntevän metallinen soundi sopii hyvin yhtyeen maailmankuvaan, jonka ajoittaiset viitaukset menneiden vuosikymmenten esikuviin (Weather Report, Michael Brecker) eivät mitenkään haittaa. Solisteina levyn pääosan ottavat totutun intensiivinen Rautio sekä kekseliäs pianisti Jussi Fredriksson.

Arvioin Nassaun Fasaanin ensimmäisen levyn ”Return” (Fredriksson Music, 2014) edesmenneen Pohjolan Sanomien jutussa yhtyeen kutsukortiksi konserttiin. Mutta nyt ”Nassonaut” astuu reilun askeleen eteenpäin ja onnistuu esikoista vankemmin albumina. Näin Nassaun Fasaani lentää Vuoden valinnat 2018 -listalle!

Naussaun Fasaani: Nassonaut (Fredriksson Music, 2018)
Joonatan Rautio, saksofoni ja kosketinsoittimet, Jussi Fredriksson, kosketinsoittimet
Juho Kivivuori, basso, Toni Porthen, rummut, Abdissa Assefa, lyömäsoittimet

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Dave Douglas -soittolista

Trumpetisti Dave Douglas on nykyjazzin suuria hahmoja, monipuolinen improvisoija, säveltäjä ja yhtyeenjohtaja. Valon kuvia -blogin soittolistaan valitsin kymmenen kappaletta Douglasin pitkän uran varrelta.

Lisätietoja: Dave Douglas – nettisivut

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Videosuositus: Dave Holland, Barry Altschul, Anthony Braxton & Sam Rivers – Antibes 1974

YouTuben kätköistä löytyy hieno video, jolla on 25 minuutin katkelma basisti Dave Hollandin johtaman yhtyeen konsertista. Video on tallennettu vuonna 1974 Antibesin festivaaleilla ja se esittelee todella upeasti yhteen soittavan kokoonpanon.

Yhtyeessä soittivat Dave Holland, basso, Barry Altschul, rummut, Anthony Braxton, klarinetit, saksofoni ja Sam Rivers, huilu. Kaikki kvartetin jäsenet pääsevät hyvin esille. Sama kvartetti soitti Hollandin klassisella ECM-levyllä ”Conference of the Birds”, joka äänitettiin vuonna 1972 ja julkaistiin seuraavana vuonna.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Turku Jazz Festival – festivaaliennakko

Turku Jazz Festival on Suomen toiseksi vanhin jazztapahtuma, jota on järjestetty jo vuodesta 1969 lähtien. Perinteinen kevättalven tapahtuma siirrettiin muutaman vuoden ajaksi loppukesälle, mutta tänä vuonna festivaali palasi takaisin maaliskuulle (8.-11.3.2018) vuoden ensimmäiseksi merkittäväksi jazzfestivaaliksi.

Festivaalin tapahtumapaikkana on lähinnä kulttuurikeskus Logomon tiloissa, jossa festivaali levittäytyy kolmelle esiintymislavalle. Kahden illan aikana Logomossa kuullaan yhteensä kymmenen kokoonpanoa.

Festivaalin ohjelmisto pääosassa on kotimainen musiikki, mutta mukaan mahtuu toki myös kaksi hyvin valittua ulkomaista vierasta. Tyylillisesti festivaali keskittyy suorastaan rohkeasti jazziin, vaikka luonnollisesti jazzin raja-aidat ymmärretään avarasti ja vapaasti. Valon kuvia -blogin festivaaliennakko nostaa esille muutamia tärppejä laadukkaasta ohjelmasta.

Severi Pyysalo 50 vuotta

Severi Pyysalo. Kalottjazz & Blues Festival 2017, Tornio.

Vibrafonisti Severi Pyysalo täytti viime vuonna 50 vuotta. Hänen jazzmuusikon uralleen on tullut mittaa jo 35 vuotta. Turku Jazz Festival nostaa Turussa asuvan Pyysalon näyttävästi esille kahdella erikoiskonsertilla, jotka molemmat ovat tavanomaista näyttävämpiä tapauksia.

Festivaaliperjantain konsertissa Pyysalon kanssa lavan jakavat vanha yhteistyökumppanit Vesa-Matti Loiri, Jukka Perko, Antti Sarpila ja Reiska Laine. Seuraavana iltana Pyysalo soittaa Turun filharmonisen orkesterin kanssa sekä omia sävellyksiään että sovituksia Michel Legrandin musiikista.

Kansainväliset vieraat

Saksofonisti Chris Potter on nykyjazzin merkittäviä saksofonisteja. Mittavan soolouran lisäksi Potter on soittanut esimerkiksi Dave Douglasin, Paul Motianin, Dave Hollandin ja Pat Methenyn yhtyeissä. Potterin saksofonisooloja voi kuulla myös Steely Dan -yhtyeen levyllä ”Two Against Nature”.

Viimeisimmät omat levynsä Potter on tehnyt ECM-merkille. Viime vuonna ilmestynyt ”The Dreamer Is the Dream” sai hyvät arvostelut ja se päätyi monien kriitikoiden vuoden parhaiden levyjen listalle. Vaikuttavalla levyllä soitti Potterin akustinen kvartetti, mutta Turkuun saksofonisti saapuu funkia, jazzia ja rockia yhteen soppaan keittävän Underground-kvartetin kanssa.

Kotimaassaan suosittu laulaja Rigmor Gustafsson edustaa ruotsalaisen jazzin korkeaa tasoa. Gustafssonin suosiota ovat epäilemättä lisänneet näyttävät esiintymiset Ruotsin hovin juhlissa ja Nobel-juhlallisuuksissa. Suosio on merkinnyt myös jazzmuusikolle poikkeuksellisen hyvää levymyyntiä. Gustafsson onkin ensimmäinen jazzlaulaja, joka on saanut kultalevyjä Monica Zetterlundin myyntimenestysten jälkeen.

Kovat kotimaiset

Festivaalin avauskonsertti torstaina 8.3. soitetaan Logomon sijasta Turun ruotsalaisessa teatterin Kauppatorin laidalla. Konsertissa kuullaan Jussi Lampelan säveltämää film noir -elokuvien maailmasta innoituksensa saanutta musiikkia. Videotaiteilija Joonas Tikkasen videoinstallaation kuvittamassa konsertissa soittaa Turku Jazz Orchestra solisteinaan Jukka Perko ja Jukka Eskola.

Pianisti Aki Rissanen oli viime vuonna paljon esillä oman menestyneen trionsa ja sen hienon uuden levyn myötä. Turkuun Rissanen kuitenkin tulee mielenkiintoisen Sininen syksy -kvartetin kanssa, jonka laulusolisti on klassinen sopraano Mari Palo. Yhtye tulkitsee Leevi Madetojan musiikkia ja L.Onervan tekstejä.

Verneri Pohjola. Helsinki 2014

Trumpetisti Verneri Pohjola otti vihdoin haasteen vastaan ja soitti isänsä Pekka Pohjolan musiikkia sekä konserteissa että viime vuonna ilmestyneellä albumilla ”Pekka” (Edition Records). Onnistunut levy oli viime vuoden merkittäviä musiikkitapauksia, joka oli varmasti eräs painava perustelu (vaikka ei varmastikaan ainoa) Pohjolan saamalle Yrjö-palkinnolle. Verneri Pohjola Group ja Pekka-ohjelmisto päättävät festivaalilauantain Logomon konserttikokonaisuuden.

Lue lisätietoja festivaalin sivuilta: Turku Jazz Festival.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Janne Huttunen: Janne Was Here (Hut-Tune Records, 2018)

Janne Huttunen. Kuva: Marek Sabogal

Musiikintuottajana vaikuttava saksofonisti Janne Huttunen on esikoisjazzlevyn tekijänä kaikkea muuta kuin tavallinen tavallinen tapaus, sillä yleensä Huttunen työskentelee poplevyjen, tv-sarjojen tai elokuvamusiikin parissa. Oman jazzlevyn tekeminen on kuitenkin ollut Huttusen pitkäaikaisena haaveena, jonka tyylipuhdas instrumentaalijazzlevyn ”Janne Was Here” toteuttaa.

Huttunen on koonnut levylle yhtyeen, joka tulkitsee musiikkia sulavasti ja taidokkaasti. Erityisesti esille nousee pianisti Henri Mäntylän vähäeleinen tyylikkyys. Huttunen itse soittaa aika tyypillisen modernin saksofonistin tyylillä, jonka skaala ulottuu svengiraitojen breckermäisestä kiihkosta balladien pohjoisen viileään kuulauteen.

Huttusen tausta jazzia populaarimpien musiikinlajien parissa kuuluu varmaankin selkeimmin levyn sävellyksissä ja koko elegantin paketin tuotannossa. Kaikki sävellykset ovat saksofonistin omaa työtä ja ne kaikki ovat vaivattoman melodisia, perinteisellä tavalla kauniitakin. Levy on myös hyvin huolellista työtä ja sen kulmat niin tarkoin hiottu, että ainakin tämä kuulija jää kaipaamaan jotain elämänmakuista karheutta tai yllätyksellistä vaaran tunnetta.

Janne Huttunen: Janne Was Here (Hut-Tune Records, 2018)
Janne Huttunen, saksofoni, Henri Mäntylä, keys, Ville Herrala, basso, Jaska Lukkarinen, rummut, Kalevi Louhivuori, trumpetti, Jay Kortehisto, pasuuna, Abdissa ”Mamba” Assefa, lyömäsoittimet

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Jori Huhtala 3: Jori Huhtala 3 (Fredriksson Music, 2018)

Kaksoisvalotuksessa Jori Huhtala, Nina Mya Bandin keikalta Torniossa syksyllä 2016

Kuulin basisti Jori Huhtalaa ensimmäisen kerran luultavasti talvella 2005 Kvalda-yhtyeen Tornion keikalla. Sittemmin Huhtalasta on tullut tutuksi monista muistakin yhteyksistä ja hänestä on kasvanut eräs suomalaisen jazzin näkyvimpiä basisteja. Huhtalan taitoja ovat hyödyntäneet lukuisat ja tyylillisesti monenlaiset yhtyeet, kuten Eero Koivistoinen Quartet, Raoul Björkenheim Ecstasy, Jussi Fredriksson Trio, Sid Hille F# tai etnojazzyhtye Jargoslavia.

Vuonna 2015 ilmestyi Huhtalan ensimmäinen oma albumi ”Jori Huhtala 5” (Fredriksson Music), vahva kvintettilevytys, jonka eturivissä svengaa kaksi saksofonistia (Mikko Innanen ja Joakim Berghäll). Toiselle levylleen Huhtalo on koonnut trion, jossa soittavat saksofonisti Jussi Kannaste ja pianisti Aki Rissanen. Esikoislevyn svengin sijaan uutuus viihtyy hiljaisempien sävyjen parissa, mitä rumpalin puuttuminen kokoonpanosta vain korostaa. Näin albumi suuntautuu siis vahvasti kamarijazzin suuntaan.

Levy koostuu kokonaan Huhtalan sävellyksistä, joista erityisesti pelkistetyn jylhät balladit ”Idleness” ja ”From Ashes” jäävät kohokohtina mieleen. Jussi Kannaste muovailee ensimmäisellä hapuilevan herkästi avautuvan tenorisoolon ja jälkimmäisellä säveltäjä itse valtaa tilaa mietiskelevälle improvisaatiolleen. Vaikka Aki Rissanen jää tässä triossa hieman taka-alalle, rikastaa hänen usein preparoitu pianonsa koko trion soundia, kuten vaikkapa avausraidalla ”Rapids”. Toki Rissanenkin saa omat paikkansa sooloille; ”Fat Pad” ja ”Undulating”, joissa molemmissa hän improvisoi yhtä aikaa harkitusti ja vapaasti.

Huhtalan kamarijazz päätyi Vuoden valinnat 2018 -listalle.

Jori Huhtala 3: Jori Huhtala 3 (Fredriksson Music, 2018)
Jussi Kannaste, saksofonit, Aki Rissanen, piano, Jori Huhtala, basso

Jori Huhtala 3: Rapids

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Bobo Stenson Trio: Contra la indecisíon (ECM, 2018)

Bobo Stenson, Luulaja 2007

Pianisti Bobo Stensonin trion uutuus ”Contra la indecisíon” (”Väärinkästyksiä vastaan”, kertoo Google Kääntäjä) ilmestyi kuuden vuoden tauon jälkeen. Se on koottu samoja periaatteita noudattaen kuin edellisetkin albumit eli musiikkia on valittu monista lähteistä. Mukana on viisi basisti Anders Jorminin sävellystä, yksi kollektiivinen improvisaatio, jälleen yksi kuubalaisen Silvio Rodriguezin laulu sekä kolme klassikkoa eli sävellykset Béla Bartókilta, Frederic Mompoulta ja Erik Satielta.

Tällä kertaa ohjelmaan mahtuu myös yksi pianistin oma sävellys, mikä ei ole ollut kovin yleistä Stensonin levyillä. Sen sijaan jazzsävellykset ovat nyt jääneet kokonaan syrjään. Aikaisemmilla levyillähän on ollut esimerkiksi useita Ornette Colemanin sävellyksiä.

Contra la indecisíon” on häpeilemättöman melodista, jopa lempeän romanttista musiikkia, jota Stensonin piano laulaa tutun tunnistettavana ja pelkistetyn kirkkaana. Jorminin tumman lämmin basso kantaa turvallisesti. Jormin soittaa bassoaan mestarillisesti ja kuulaasti myös jousella. Rumpali Jon Fält näyttää, kuinka rumpuja on mahdollista soittaa hyvin hiljaisesti ja hänen hienovarainen tilanrakentelunsa paljastuu parhaiten kuulokkeiden kautta kuunneltuna.

Bobo Stenson kuuluu niiden taiteilijoiden joukkoon, jotka ovat jo löytäneet ja joiden ei tarvitse enää epätoivoisesti näyttää mitään uutta. Hänen trionsa on eräs nykyjazzin hioutuneimpia ja taidokkaimmin yhteensoittavia instrumentteja. Jos yhtyeen musiikki on ennestään tuttua, levy ei tarjoa kuulijalle mitään uutta ja yllättävää. Siitä huolimatta sen täydellisyyteen hiottu mietiskely on nautinnollista kuultavaa. Se on musiikkia, josta välittyy voimakas läsnäolon tuntu.

Tutustu Vuoden valinnat 2018 -listaani. Stensonin uutuus päätyi tietenkin näiden kuuntelusuositusten joukkoon.

Bobo Stenson Trio: Contra la indecisíon (ECM, 2018)
Bobo Stenson, piano, Anders Jormin, basso, Jon Fält, rummut

Bobo Stenson Trio – soittolista
Soittolistalla valikoima Stensonin trion levyiltä. Lue myös esittelyt trion aikaisemmista levyistä: 7 x Bobo Stenson Trio (+1).

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti