Kuva ja noin sata sanaa 24

Hieman epätasainen ja juuri loppuneen sadekuuron kastelema asfalttitie kiiltää auringonvalossa. Tie kaartuu loivasti oikealle ja katoaa metsän taakse. Kuvassa on voimakas vastavalo. Pidän vastavalosta sen kuvaan luoman dramatiikan takia. Niinpä usein yritän ainakin kokeilla vastavaloon kuvaamista. Vastavalo nostaa esille tien pinnan kosteuden sekä korostaa pilvien muotoja ja ääriviivoja. Vastavalo piirtää myös selvästi esille kuvan etualan kaiteiden metallin hohteen.

Kaiteet, sähkötolpat ja tie suuntaavat katseen kohti horisonttia. Kuvatessani kallistin hieman kännykkääni tarkoituksella, jotta saisin horisontin vinoon. Mielestäni vino horisontti sopii hyvin tähän kuvaan. Muuten hiljaisessa kuvassa ei näy ihmisiä, eikä liikettä. Kallistunut horisontti tuo yksinkertaiseen kuvaan lisää jännitettä ja liikkeen tuntua.

Olen julkaissut kuvan Instagram-tililläni. Katso lisää kuvia: Valon kuvia – Instagram.

Share
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Pauli Lyytinen Magnetia Orkesteri: I (Eclipse Music, 2017)

Pauli Lyytinen

Saksofonisti Pauli Lyytinen on tullut tutuksi monista varsin epäsovinnaisista yhteyksistä. Esimerkiksi Elifantree ja Equally Stupid ovat molemmat sekä musiikkinsa että kokoonpanonsa puolesta jännittävästi kaukana tavanomaisesta. Sen sijaan nyt ensimmäisen albuminsa julkaissut Magnetia Orkesteri on suorastaan perinteinen jazzkokoonpano, samanlainen kuin Ornette Colemanin free jazzin peruskiviä muurannut klassinen kvartetti. Samalla Lyytinen on siirtynyt jazzin kentällä hieman keskemmälle ja soittaa yhtyeineen akustisen free jazzin perinteestä ammentavaa musiikkia.

Lyytisen sävellyksistä koostuva levy on monipuolinen kokonaisuus, joka tarjoaa kuulijalle koko ajan mukavasti kiinnostavia kuulokulmia. Levyn avausraita ”Revelations” on basson syvistä näppäilyistä pikkuhiljaa avautuva rauhallinen mietiskely. Levyn hienoimpien esitysten joukkoon kuuluva ”Ljubljana” tuo etnovivahteineen mieleen John Zornin Masada-kvartetin, joka sekin oli saksofonin ja trumpetin johtama yhtye. ”Adventurous Plushies” leikkii hyväntuulisesti, ”Lonesome Dreamer´s Dance” on herkkä balladi ja ”Triangulum” lopettaa levyn intensiiviseen svengiin.

Sekä yhtyeenjohtaja Lyytinen että Pekka”-levynsä ansiosta kovasti esillä ollut trumpetisti Verneri Pohjola ovat molemmat ilmeikkäitä ja puhuttelevia solisteja, joiden soolot välttävät kliseitä ja tyhjäkäyntiä. Jäntevään yhteispeliin yltävän kvartetin täydentävät vahvaksi uudeksi bassoääneksi noussut Eero Tikkanen ja rumpali Mika Kallio, jonka luovuudella ei liene rajoja.

Levy pääsi mukaan Vuoden valinnat 2017 -listalleni.

Pauli Lyytinen Magnetia Orkesteri: I (Eclipse Music, 2017)
Pauli Lyytinen, saksofonit, Verneri Pohjola, trumpetti, Eero Tikkanen, basso, Mika Kallio, rummut

Pauli Lyytinen Magnetia Orkesteri: Kylähullun kevät

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Raahen Rantajatsit 2017

Kuvasarja Raahen Rantajatsit -festivaalilta 2017

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Black Motor: Branches (We Jazz Records, 2017)

Black Motor: Ville Rauhala, Simo Laihonen & Tane Kannisto. Kuva: Anne Kalliola

Free jazz on 1950- ja 1960 -luvuilla syntynyt jazzin suuntaus, joka on osin turhaan saanut vaikeaselkoisen musiikin maineen. Osa free jazzista on kuulijan tavoitettavissa siinä missä mikä tahansa muukin jazz. Esimerkiksi Ornette Colemanin klassinen kvartetti svengasi vahvasti, John Coltranen musiikki tavoitteli hartaita tunnelmia ja jykevät melodian pehmensivät Albert Aylerin suoraa huutoa. Toki free jazzin maailmaan kuuluu myös abstrakti ja usein älyllisen kuivakas vapaa improvisaatio, joka vaatii kuulijalta kärsivällistä paneutumista.

Toistakymmentä vuotta toiminut Black Motor on asettunut vähitellen suomalaisen free jazzin keskeisten tekijöiden kärkijoukkoon. Yhtyeen toiminta jatkuu, vaikka pitkäaikainen saksofonisti Sami Sippola vaihtui äskettäinen Tane Kannistoon, esimerkiksi Edward Vesalan kanssa soittaneeseen puhaltajaan.

Uudistuneen trion ensimmäinen albumi ”Branches” kuuluu alussa karkeasti hahmotellussa free jazzin kahtiajaossa ensimmäiseen, jazzin perinteisille arvoille uskollisempaan suuntaukseen. Melodiat ovat vahvoja ja Black Motor soittaa suorastaan turvallisesti svengaten, kuten avausraita vaikkapa ”But Not Willingly” tai virsimäinen ”Tulee päivä” osoittavat.

Etupäässä basisti Ville Rauhalan sävellyksistä koostuvan levyn yllättävä lainakappale on ”Blue Eyes Cryin´ In the Rain”. Tämä mm. Roy Acuffin, Willien Nelsonin ja Elviksen levyttämä country-klassikko saa aylermaisen tulkinnan; sentimentaalinen melodia soitetaan suoraan, mutta saksofonisoolo polttaa raakana ja tulikuumana. Oman sävynsä levyn kokonaisuuteen tuo koko yhtyeen nimiin merkitty ”Branches (Citizen Music)”, jolla Kannisto puhaltaman intialaisen nagaswaramin läpitunkeva soundi pelaa jännittävää yhteispeliä basson kanssa.

Levyn kappaleiden ainakin free jazzin maailmassa tavallista lyhyemmät kestot, 4-7 minuuttia, vaativat muusikoita keskittymään olennaiseen ilman turhia rönsyjä. Näin syntyy täyteläistä vapaata jazzia, joka esittelee kypsää vaihetta elävän yhtyeen. Black Motor ei enää etsi, vaan se on jo löytänyt.

Tämäkin levy liittyy suosituslistalle: Vuoden valinnat 2017.

Black Motor: Branches (We Jazz Records, 2017)
Tane Kannisto, saksofonit, nagaswaram, Ville Rauhala, basso Simo Laihonen, rummut

Black Motor: Decision Jump

Video tallennettu Tampeeren Telakalla 31.5.2017. Kuuntele vertailun vuoksi myös levyn tiiviimpi versio:

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Hyväluoma Group: Reflection (Lusti Music, 2017)

Hyväluoma Group. Kuva: Tero Ahonen

Sanat kuvaavat väistämättä vaillinaisesti musiikkia. Kuitenkin esimerkiksi merkityksiltään epämääräisiä musiikinlajien nimiä on pakko käyttää, vaikka kuinka pitäisi arvossa musiikillisten raja-aitojen ylittämistä. Kansanmusiikkia pääasiassa soittavan viulisti Tero Hyväluoman toinen albumi ”Reflection” nostaa esiin mietteitä sanojen rajallisuudesta ja musiikin rajattomuudesta.

Levyltä voi vaivatta tunnistaa viitteitä eri kansanmusiikeista, jazzista, progerockista tai klassisestakin. Avausraita ”Bulgarian Punishment” (katso video alempana) svengaa vastustamattomasti balkanilaisrytmeissään. ”High School Highbrow” taiteilee folkin ja jazzin vaiheilla, kun alun pelimanniteemasta päädytään lopulta bassosooloon ja samalla nykyjazzin maisemiin. ”Scandinavian Overture” puolestaan vie kansanmusiikin progen suuntaan, kunnes yhtye vilistää villin jazzin mukana peikkojen metsästysretkelle ”Goblin Chase”. Levyn päätteeksi löydetään kaunis tasapaino raidalla ”Hang in the Balance”, joka voisi mainiosti soida vaikkapa jonkin elokuvan melankolisten maisemakuvien taustalla.

Hyväluoma Groupin vaikutteet ovat siis avoimesti esillä, mutta yhtye onnistuu sulauttamaan kaikki ainekset tasapainoiseksi yhtyesoundiksi ja samalla välttää tyylikkäästi sillisalaatin vaaran. Tarkan ja taitavan orkesterin muusikoista eniten esille pääsevät Hyväluoma viuluineen ja Harri Kuusijärvi harmonikkansa kanssa. Kestoltaan LP-levyn mittainen (38 minuuttia) ”Reflection” on kompakti kokonaisuus raikasta, uutta instrumentaalimusiikkia. Hieno levy pääsee mukaan tämän vuoden suosituslistalleni: Vuoden valinnat 2017.

Lisätietoja: Tero Hyväluoma; yhtyeenjohtajan kotisivut

Hyväluoma Group: Reflection (Lusti Music, 2017)
Tero Hyväluoma, viulu, Harri Kuusijärvi, harmonikka, Matias Tyni, piano, Vesa Ojaniemi, kontrabasso, Jesse Ojajärvi, rummut

Hyväluoma Group: Bulgarian Punishment

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

John Szarkowski – The Photographer´s Eye

John Szarkowski: The Photographer´s Eye

Valokuvaaja, kriitikko, kuraattori ja tutkija John Szarkowski työskenteli merkittävän osan urastaan New Yorkin Modernin taiteen museon (MoMA) valokuvausosaston johtajana. Jotkut jopa väittävät, että hän on valokuvataiteen merkittävin hahmo, joka melkeinpä yksin kohotti valokuvauksen taiteen asemaan.

The Photographer´s Eye” (1966) on kirjaklassikko, joka perustui MoMA:n samannimiseen näyttelyyn vuonna 1964. Szarkowski tiivistää kirjaan näkemyksensä valokuvauksen luonteesta, sen omintakeisista piirteistä. Kirja koostuu hyvin valituista valokuvista, joista osa on tunnettujen kuvaajien työtä, osa tuntemattomien amatöörien kuvia. Kirjassa on vain vähän tekstiä, se luottaa kuvien voimaan, eikä tarvitse mutkikasta jargonia tuekseen.

Kirja jakaantuu viiteen osaan. ”The Thing Itself” keskittyy kuvan todistusvoimaan. ”The Detail” ihmettelee valokuvan kykyä tallentaa yksityiskohtia. ”The Frame” esittelee kuvan rajaamista, ”The Time” kuvan keinoja tallentaa aikaa ja lopulta ”The Vantage Point” kuvakulmien moniäänisyyttä.

Vaikka kirjan julkaisemisesta on jo viisikymmentä vuotta, se on säilyttänyt asemansa alan perusteoksien joukossa. Valokuvauksen harrastajan kannattaa mieluummin selailla ajatuksen kanssa tätä (ja muista klassikoita) kuin surffailla netin kuvapalstoilla.

John Szarkowski: The Photographer´s Eye (The Museum of Modern Art, 2007)

Share
Tallennettu kategorioihin Kirjat, Valokuvaus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kalottjazz & Blues Festival 2017 – kuvasarja

Kuvia uudistuneelta Kalottjazz & Blues-festivaalilta

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Geri Allen (1957 – 2017)

Geri Allen. Kuva: Rob Davidson

Amerikkalainen pianisti, säveltäjä ja pedagogi Geri Allen kuoli 27.6.2017 60-vuotiaana. Allen nousi esille 1980-luvun puolivälin tienoissa, kun hänen debyyttilevynsä ”Printmakers” ilmestyi. Omien yhtyeidensä lisäksi Allen soitti usein myös muiden yhtyeissä. Monet merkittävät jazzmuusikot kuuluivat hänen yhteistyökumppaneihinsa, kuten Steve Coleman, Paul Motian, Charlien Haden, Betty Carter, Ornette Coleman ja Charles Lloyd.

New York Times kriitikko Nat Chinen luonnehti Allenin soittotyyliä konserttiarviossaan muutama vuosi sitten:

“Her brand of pianism, assertive and soulful, has long suggested a golden mean of major postwar styles. She just as easily deploys the slipstream whimsy of Herbie Hancock, the earthy sweep of McCoy Tyner and the swarming agitation of Cecil Taylor.”

David R. Adlerin muistokirjoitus antaa kattavan kokonaiskuvan Allenin urasta: Geri Allen, Brilliantly Expressive Pianist, Composer and Educator, Dies at 60.

Geri Allen, Esperanza Spalding & Terri Lyne Carrington @Jazz in Marciac 2014

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Kalottjazz & Blues Festival 2017 – festariennakko

Pohjois-Suomen perinteikäs jazztapahtuma Kalottjazz & Blues -festivaali on lähtenyt rohkeasti muuttamaan ilmettään. Kun festivaali jätti viime kesänä vanhan pääpaikkansa Pikisaaren eikä saanut tilalle oikein mitään kunnollista, oli uusien vaihtoehtojen hakeminen suorastaan välttämätöntä.

Kolealla säällä oli toki osansa alakulossa, mutta Umpitunneli toimi jazzkonsertin paikkana huonosti viime kesänä.

Viime kesän jazzkonsertti ravintola Umpitunnelin pihalla oli suoranainen pohjakosketus festivaalin pitkän historian aikana. Nyt festivaali tiivistyi kaksipäiväiseksi eli se tapahtuu 30.6. – 1.7.2017. Konsertit keskittyvät Aineen taidemuseolle ja museon takana olevalle piha- ja puistoalueelle. Vain kirkkokonsertti soitetaan festivaalialueen ulkopuolella, sekin aivan lähellä Tornion kirkossa.

Jopa ikiaikainen bluesilta on siirretty Folkets Husilta taidemuseon pihalle pystytettävään telttaan. Näin kaikki tapahtumat ovat muuttaneet Haaparannalta Tornion puolelle. Toki valtakunnan raja on uuden konserttipaikan vieressä aivan kivenheiton päässä.

Ohjelmistoltaan festivaali jatkaa vanhoilla jäljillään, kun ohjelmassa sekoittuvat lähinnä jazz ja blues. Viime kesän maailmanmusiikin kokeilua ei siis enää jatkettu. Vahvin panos ohjelmaan tulee Suomen puolelta. Tuttuja Kalottjazz-kävijöitä ovat Honey B. & T-Bones sekä Severi Pyysalo ja Maarit Hurmerinta. Pyysalo ja Hurmerinta esiintyvät yhdessä Kauko Röyhkän kanssa Turmion suurherttuat -ohjelmistolla. Osmo Ikonen Swings lupaa swingversioita vaikkapa Ray Charlesin ja Stevie Wonderin lauluista ja Nina Mya tuo vanhan kotikaupunkinsa kirkkoon gospelyhtyeensä.

Ruotsalaista musiikkia edustuvat tyylikäs perinteisen kitarajazzin tulkki Tomas Janzon sekä usein ennenkin festivaalilla esiintynyt Ramblin´ Minds -yhtye. Ohjelmisto on siis laadukas, mutta samalla hieman yllätyksetön ainakin jazzin ystävän näkökulmasta. Kokonaisuutena ohjelmisto ja uudet järjestelyt lupaavat kuitenkin uutta alkua ja uutta suuntaa viime kesänä jo väsyneeltä vaikuttaneelle tapahtumalle, mikä on näin entisen festivaaliaktiivin kannalta hyvin ilahduttavaa.

Lisätietoja ja täydellinen ohjelma: Kalottjazz & Blues Festival 2017

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Raahen Rantajatsit 2017 – festivaaliennakko

Raahen Rantajatsit

Raahen Rantajatsit soitetaan jälleen heinäkuun lopulla 27.-29.7.2017. Viime kesäksi onnistuneesti uudistunut tapahtuma jatkaa samalla ohjelmarakenteella. Päätapahtumat sijoittuvat siis Ruiskuhuoneen rantalavalle. Myös teatterin lavalla ja sisäpihalla soi. Erikoisin konserttipaikka on Raahen edustalla sijaitseva Iso-Kraaselin saari, jonka pookin alle mahtuu kaksi muusikkoa soittamaan.

Maria Laura Baccarini & Régis Huby

Festivaali sanoo kutsuvansa kuulijoitaan retkelle jazzin rajamaille. Lähempi ohjelmaan tutustuminen paljastaa, että väitteelle on vahvat perusteet. Nuori suomalainen OK:KO -kvartetti on ehkä lähinnä perinteistä jazzilmaisua. Muuten festivaalin tarjonnassa soi vaikkapa minimalismi (Maarja Nuut), rock ja afrikkalaiset rummut (Raoul Björkenheim & Senegal Drums), jazz ja kuorolaulu (Orchestra Nazionale della Luna & sekakuoro Raahen Laulu) ja ranskalainen klassinen musiikki (Ikui Doki).

Rantajatsit on korkeatasoinen festivaali, jonka viihtyisät konserttipaikat ja rohkeasti rakennettu ohjelma lupaavat jälleen hienoja musiikkielämyksiä. Pitkäaikaisena festivaalin ystävänä uskallan ehdottomasti suositella matkaa Raaheen.

Raahen Rantajatsit

Kuvat ovat kesän 2016 Rantajatseilta.

Lisätietoja & ohjelma: Rantajatsit 2017

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , | Jätä kommentti