OK:KO: Land E. (AMP Music & Records, 2017)

OK:KO-kvartetti. Kuva: Sofia Mänttäri

Brittiläinen jazzkriitikko Stuart Nicholson vertaa pohjoismaisen jazzin suhdetta jazzin valtavirtaan Ingmar Bergmanin elokuvien suhteeseen perinteisen elokuvan valtavirtaan. Bergmanin elokuvissa tutkitaan ihmisen sisintä, ulkoisten tapahtumien, maailman pinnan alta avautuvaa syvyyttä. Nicholson näkee pohjoismaisen jazzin vastaavasti välttelevän pinnallista temppuilua tai teknisen osaamisen esittelyä. Pinnan sijasta musiikissa korostuvat usein kansanmusiikista peräisin olevat koskettavat melodiat, paljaat soundit ja tilan tunne. (Stuart Nicholson: Is Jazz Dead? (Or Has It Moved To A New Address? Routledge, 2005.)

Rumpali Okko Saastamoisen johtama OK:KO-kvartetti liittyy norjalaisella AMP Music & Records -merkillä julkaistulla debyyttilevyllään ilman muuta Nicholsonin luonnehtimaan pohjoisen jazzin perinteeseen. OK:KO soittaa kuulasta ja hiljaisesti intensiivistä musiikkia. Vaikka kotiseudullaan Haapavedellä kansanmusiikkia soittaneen Saastamoisen sävellyksissä on kenties kansanmusiikista peräisin olevaa suoruutta, kyse ei suinkaan ole etnojazzista,vaan vaivattomasti virtaavasta ja tuoreesta nykyjazzista.

OK:KO ja sen nuoret muusikot soittaa debyytillään hyvin valmista musiikkia, niin kypsää ja vakuuttavaa, että ”Land E.” nousee tämän vuoden ensimmäisenä levynä ”Vuoden Valinnat 2017” – listalle.

OK:KO: Land E. (AMP Music Records, 2017)
Jarno Tikka, saksofonit, Toomas Keski-Säntti, piano, Mikael Saastamoinen, basso, Okko Saastamoinen, rummut

Kesäranta (Official Music Video)

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Vinyylin viehätys: 3 x Charlie Hadenin humaanit duolevyt

Charlie Haden: Closeness (A&M/Horizon, 1977)

Basisti Charlie Hadenin diskografia paljastaa, että hän äänitti vuonna 1976 omissa nimissään pelkästään duettoja eri muusikoiden kanssa. (Tässä levytysluettelossa ei ole mukana rivimiehenä tehtyjä levytyksiä.) Äänityksistä koottiin lopulta kaikkiaan kolme albumia, joista A&M/Horizon -levymerkki julkaisi levyt “Closeness” (1976) ja “The Golden Number” (1977) ja Artist House levyn “As Long As There Is Music” (1978).

Horizon oli vuosina 1974-1978 toiminut levymerkki, jonka julkaisut olivat sekä musiikillisesti että visuaalisesti korkeatasoisia. Avautuvien kansien sisäkansista löytyi muusikoiden kuvia, musiikkia valaisevia tekstejä ja sävellysten nuotteja. Kaikkiaan levymerkki julkaisi 25 jazzalbumia.

Closeness” ja “The Golden Number” olivat Hadenin ainoat julkaisut merkille. Ensimmäisellä levyllä Haden soittaa Keith Jarrettin, Ornette Colemanin, Alice Coltranen ja Paul Motianin kanssa. Jälkimmäisellä levyllä soittivat Don Cherry, Ornette Coleman, Hampton Hawes ja Archie Shepp. Coleman oli siis ainoa muusikko, joka oli mukana molemmilla levyillä. “Closenessin” raidalla “O.C.” hän soitti alttosaksofonia ja kiistanalaista kakkosinstrumenttiaan trumpettia “The Golden Numberin” karhean kauniilla nimikappaleella.

Vuoden 1976 aikana äänitetyistä duetoista syntyi vielä kolmas levy “As Long As There Is Music” yhdessä pianisti Hampton Hawesin kanssa. Levyn julkaisi Artist House, lyhytikäiseksi jäänyt levymerkki, jota Horizonin perustaja John Snyder pyöritti.

Kaikki kolme esillä olevaa duolevyä kuvaavat hienosti Hadenin taiteilijanluonnetta. Basso soi kauniisti ja ennen kaikkea musiikki henkii inhimillistä lämpöä. Näinä masentavien Amerikan uutisten aikoina nämä edelleen ajankohtaiset levyt pitävät yllä uskoa kestävään taiteeseen ja erityisesti amerikkalaiseen jazziin. Kannattaa muistaa, että Amerikasta tulee muutakin kuin idioottimaisia poliitikkoja.

Charlie Haden: Closeness (A&M/Horizon, 1976)
Charlie Haden: The Golden Number (A&M/Horizon, 1977)
Charlie Haden & Hampton Hawes: As Long As There Is Music (Artist House, 1978)

2017_Haden2
2017_Haden4
2017_Haden3
Charlie Hadenin humaanit duot
2017_Haden2 thumbnail
2017_Haden4 thumbnail
2017_Haden3 thumbnail
Charlie Hadenin humaanit duot thumbnail

Soittolistassa on tarjolla näytteeksi kappale kultakin albumilta. Levyt löytyvät siis myös Spotifysta, toki ilman vinyylin viehätystä.

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Vinyylin viehätys – String Trio of New York: Area Code 212

String Trio of New York: Area Code 212 (Black Saint, 1981)

Basisti John Lindbergin kaksi tuoretta triolevytystä houkutteli kaivelemaan vinyylihyllyäni, josta löytyi String Trio of New Yorkin toinen albumi. Se on äänitetty marraskuussa 1980 ja Black Saint – levymerkki julkaisi sen seuraavana vuonna.

John Lindbergin lisäksi triossa soittivat viulisti Billy Bang ja akustista kitaraa näppäilevä James Emery. Kolmikko perusti yhtyeen vuonna 1977 innoituksenaan vanha valokuva viime vuosisadan alun New Orleansista. Kuva esitti yhtyettä, jossa jäsenet soittivat hekin viulua, kitaraa ja bassoa. Kokoonpanolla on siis juurensa mustan musiikin menneisyydessä.

Jazzin historiasta haetuista esikuvista huolimatta String Trio of New York soittaa levyllä tinkimättömän modernia jazzia. Trion kaikki jäsenet ovat kirjoittaneet levylle kukin kaksi sävellystä. Niissä jazzin ja klassisen musiikin vaikutteet yhdistyvät eräänlaiseksi hurjasti ryöppyäväksi avantgardeversioksi Django Reinhardtin ja Stephane Grappellin swingistä. Albumi on kestänyt erinomaisesti aikaa. Sen ajatonta kamarijazzia kelpaa edelleen kuunnella.

String Trio of New York jatkoi tämän toisen levynsä soittamista yhdessä ainakin vuoteen 2005, jolloin ilmestyi trion toistaiseksi viimeisin levytys. Billy Bangin jälkeen viulua yhtyeessä ovat soittaneet Charles Burnham ja Rob Thomas.

String Trio of New York: Area Code 212 (Black Saint, 1981)
Billy Bang, viulu, James Emery, kitara, John Lindberg, basso

String Trio of New York: ”T´wixt C and D” Spotifyssa

John Lindbergin Raptor-trio esittää tästä sävellyksestä uuden version (uudella nimellä) tuoreella levyllä ”Western Edges” .

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

2 x John Lindberg – kaksi näkökulmaa jazztrioon

John Lindberg BC3 & John Lindberg Raptor Trio

Amerikkalainen basisti ja säveltäjä John Lindberg (s.1959) aloitti ammattilaisuransa jo 16-vuotiaana ja muutti New Yorkiin vuonna 1977. Seuraavalla vuosikymmenellä hän soitti Anthony Braxtonin yhtyeessä ja oli perustamassa merkittävää kamarijazztrioa String Trio of New York yhdessä viulisti Billy Bangin ja kitaristi James Emeryn kanssa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Lindberg on tehnyt Wadada Leo Smithin kanssa yhteistyötä, jota suomalainen TUM Records on ansiokkaasti dokumentoinut.

Lindbergillä on vuosien varrella ollut luonnollisesti koossa useita omia yhtyeitä. Tuoreimpien yhtyeiden joukossa on kaksi soitinvalikoimiltaan erilaista trioa, BC3 ja Raptor Trio. Clean Feed -levymerkki julkaisi viime vuonna albumilliset musiikkia kummaltakin yhtyeeltä. Levyjen erilaiset triot tarjoavat kiinnostavasti omat näkökulmansa musiikkiin.

John Lindberg BC3: Born in an Urban Ruin (Clean Feed, 2016)
John Lindberg, bass, Wendell Harrison, klarinetit, Kevin Norton, vibrafoni, lyömäsoittimet

John Lindberg Raptor Trio: Western Edges (Clean Feed, 2016)
John Lindberg, bass, Pablo Calogero, baritonisaksofoni, Joe LaBarbera, rummut

Tarkka ja taitava BC3-trio liikkuu jazzin ja nykymusiikin rajapinnoilla. Kun yhtye pysyttelee mielellään sävelletyn musiikin puolella, musiikkia leimaa tietty viileys, jota yhtyeenjohtajan vahvat soolot ja instrumentin tumma soundi lämmittävät .

Levyn keskeisiä teoksia ovat trumpetisti Roy Campbellin muistoksi sävelletty kolmiosainen ”The Left Wrist” sekä ”Swooping Deep”, josta kuullaan kolme erilaista versiota. Ensimmäinen on levyn avausraita, klarinetisti Wendell Harrisonin lyyrinen soolo, toinen trioversio, levyn perinteisessä mielessä melodisin raita ja kolmas albumin päättävä tumma, jousella soitettu, bassosoolo.

Siinä missä ”Born in an Urban Ruin” on pidättyväistä kamarimusiikkia, on Raptor-trion ”Western Edges”  ilmiselvästi jazzia. Svengaavin raita ”T’Wixt D and E” on jo vanha. Se on napattu vuonna 1980 ilmestyneeltä String Trio of New Yorkin toiselta albumilta ”Area Code 212”. (Tosin tuolla jousitrion levyllä sävellyksen nimi oli ”T’Wixt C and D”). Kokonaisuutena ”Born in an Urban Ruin” on kuitenkin tunnelmiltaan levollinen ja kolmikon kommunikaatio muistuttaa vanhojen tuttujen rauhallista jutustelua.

Ensikuulemalta Lindbergin molempia triolevyjä leimaa syrjäänvetäytyvä vaatimattomuus, jonka takaa paljastuu lopulta kosolti hiljaista voimaa ja kypsää ajattelua.

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Nat Hentoff (1925 -2017)

Nat Hentoff (oikealla yhdessä Charles Minguksen kanssa Kuva: Metronome/Getty Images)

Amerikkalainen kirjailija, jazzkriitikko ja kansalaisoikeusaktivisti Nat Hentoff kuoli 91-vuotiaana 7.1.2017. Hentoff oli ahkera kirjoittaja. Hänen laaja tuotantonsa käsittää lähes neljäkymmentä teosta jazzia käsittelevistä tietokirjoista kaunokirjallisuuteen. Hänen kirjoituksiaan julkaistiin merkittävissä lehdissä, kuten Downbeat, New Yorker ja Village Voice. Jazzlevyjen harrastajille Hentoffin nimi ja tyyli tuli tutuksi lukuisien  albumien kansiteksteistä.

Hentoff kuoli kotonaan New Yorkissa. Hentoffin pojan twiitin mukaan, Hentoff kuoli perheenjäsenten läsnäollessa ja Billie Holidayn musiikkia kuunnellen.

Lisätietoa: New York Timesin muistokirjoitus esittelee laajasti Hentoffin uraa ja tuo esille myös hänen kiistanalaisiakin näkemyksiä sananvapaudesta: Nat Hentoff, Journalist and Social Commentator, Dies at 91.

Jazzin vaiheita – Hear Me Talkin' to Ya. Nat Hentoff (1925 – 2017) #jazz #jazzkirjat #jazzbook #inmemoriam

Kuva, jonka Jukka Piiroinen (@valonkuvia) julkaisi

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Vuoden valinnat 2016

Aki Rissanen Trio Helsingissä syksyllä 2014

Vuosi on lopuillaan ja on Valon kuvia -blogin perinteisten vuoden valintojen aika. Olen poiminut tähän vuoden aikana kuuntelemiani erityisen kiinnostavia levyjä, kriteerinä tietenkin vain oma mielenkiinto. Nämä levyt ovat ilahduttaneet tai laittaneet ajattelemaan ja olen kuunnellut niitä useampia kertoja. Tällä kertaa olen hyväksynyt joukkoon fyysisten vinyylien ja cd-levyjen lisäksi myös digitaalisia versioita.

Valintojen pohjaksi kokosin vuoden mittaan kuuntelustani laajempaa muistilistaa (Katso Vuoden valinnat 2016 – ehdokkaat), jolta sitten poimin lopullisen valintani. Harkinta ei ollut mitenkään kuolemanvakavaa. Niinpä jonain toisena päivänä valinta olisi erilainen. Ja sitten ovat vielä ne levyt, jotka olisivat olleet vahvoilla, jos olisin ehtinyt kuunnella niitä. Esimerkiksi Wadada Leo Smith, Mikko Innanen & Simo Laihonen, Bad Plus, Michael Formanek, Brad Mehldau Trio, Eero Koivistoinen, Avishai Cohen ja monet muut ovat julkaisseet kiinnostavia levyjä.

Vuoden pianotriot

  • Aki Rissanen Trio: Amorandom (Edition Records, 2016)
    “Amorandom” onnistuu yhdistämään hienovaraiset yksityiskohdat ja energian purkaukset. Levystä syntyy moniulotteinen albumikokonaisuus vailla heikkoja hetkiä. Lue lisää: Aki Rissanen – Amorandom.
  • Phronesis: Parallax (Edition Records, 2016)
    Trion ilmaisusta välittyy keskittynyt intensiteetti, olipa kyseessä sitten svengaavasti kulkevat raidat tai ne hieman hiljaisemmat hetket. Lue lisää: Phronesis: Parallax.
  • John Zorn: Flaga. Book of Angels vol. 27 (Tzadik, 2016)
    John Zornin Book of Angels -sarjaan kuuluvaa teosta tulkitsevat pianisti Craig Taborn, basisti Christian McBride ja rumpali Tyshawn Sorey. Svengaava jazz ja klezmer-vaikutteet kohtaavat vastustamattomasti.
  • Barry Guy – Marilyn Crispell – Paul Lytton: Deep Memory (Intakt Records, 2016)
    Syvällistä …

Nina Mya Torniossa 2016

Vuoden laululevyt

  • Lina Nyberg: Aerials (Hoob Records, 2016)
    Lina Nybergin tupla-cd:n aiheena on linnut ja lentäminen. Nybergin yhtye soittaa ensimmäisellä levyllä omaperäisiä tulkintoja standardeista (mm. ”Bye Bye Blackbird”, ”Skylark”). Toisella levyllä Nyberg laulaa Vindla String Quartetin säestyksellä omia sävellyksiään.
  • Nina Mya: Closure (Fredriksson Music, 2016)
    Closure” on laulajan tähän saakka vahvin levytys, toimiva yhdistelmä jazzia ja muita mustan musiikin perinteitä. Lue lisää: Nina Mya: Closure.
  • KYN: Jos minä puhuisin sinulle (Alba Records, 2016)
    Rumpali/säveltäjä Mikko Hassinen sovitti suomalaisia kansansävelmiä, amerikkalaisia jazzstandardeja sekä sävelsi laajan tilausteoksen naiskuorolle. Lue lisää: KYN: Jos minä puhuisin sinulle.

Vuoden free jazzit

  • Jorma Tapio & Kaski: Ghatika (Karkia Mistica Records, 2016)
    “Ghatika” on voimakas albumi, jonka free jazz säteilee lämpöä ja läsnäoloa. Lue lisää: Jorma Tapio & Kaski: Ghatika.
  • Alexander von Schlippenbach: Jazz Now! Live at Theater Gütersloh (Intuition, 2016)
    Levytys kuuluu niiden levyjen joukkoon, joiden yhteydessä on todettava, että tästä ei jazz juuri parane. Lue lisää: Alexander von Schippenbach: Jazz Now!.
  • Cortex: Live In New York (Clean Feed, 2016)
    Norjalaisen kvartetin tiivis klubisetti elää Ornette Colemanin hengessä.
  • Jon Lundbom´s Big Five Chord: 2016:EPs (Hot Cup Records, 2016)
    Vuoden 21016 aikana neljänä digitaalisena EP-levynä julkaistu kokonaisuus svengaa intensiivisesti.
  • Anna Högberg Attack: Attack (Omlott, 2016)
    Nuorten ruotsalaisten energiaa

Joona Toivanen Torniossa syksyllä 2014

Vuoden soolopianot

  • Jason Rebello: Held (Edition Records, 2016)
    Levy on täynnä melodista musiikkia, joka myös mietiskellessään säilyttää ehjänä valoisan pohjavireensä. Lue lisää: Jason Rebello: Held.
  • Joona Toivanen: Lone Room (Cam Jazz, 2016)
    Viimeistään nyt Joona Toivanen sijoittaa itsensä aivan jazzpianon huipulle. Lue lisää: Joona Toivanen:Lone Room.

Vuoden trumpetistit

  • Dave Douglas & Frank Woeste: Dada People (Greenleaf Music, 2016)
    Ei vuotta ilman Dave Douglasia! Kvartettilevy yhdessä ranskalaisen pianistin Frank Woesten kanssa kunnioittaa dadaistien perintöä.
  • Dinosaur: Together, As One (Edition Records, 2016)
    Uutta ja raikasta jazzia trumpetisti Laura Jurdin johdolla. Lue lisää: Dinosaur: Together, as One.

Vuoden saksofonisti

  • Fredrik Nordström: Gentle Fire, Restless Dreams (Moserobie, 2016)
    Ruotsalainen Fredrik Nordström  tarjoaa kaksi näkökulmaa saksofonivetoisen jazzkvartetin musiikkiin. ”Restless Dreams” on hiljainen ja hapuileva, ”Gentle Fire” rotevampi ja perinteisempi.  Ja yhtye (Jonas Östholm, piano, Torbjörn Zetterberg, basso ja Gerald Cleaver, rummut) loistaa saksofonistin kumppanina.

Vuoden duolevyt

  • Vijay Iyer – Wadada Leo Smith: a cosmic rhythm with each stroke (ECM, 2016)
    Pieniä ja vahvoja liikkeitä, rohkeutta olla myös hiljaa. Lue lisää: Vijay Iyer – Wadada Leo Smith: a cosmic rhythm with each stroke.
  • Kris Davis: Duopoly (Pyroclastic Records, 2016)
    Amerikkalaisen pianistin harkittuja duettoja, kumppaneina Bill Frisell, Craig Taborn, Julian Lage, Tim Berne, Angelica Sanchez, Marcus Gilmore, Billy Drummond ja Don Byron.

Eve Risser, Tampere Jazz Happening, 2016

Vuoden iso orkesteri

    • Eve Risser White Desert Ochestra: Les deux versants se regardent (Clean Feed, 2016)
      Tampere Jazz Happeningissa vaikuttanut orkesteri vaikuttaa levylläkin. Levyn avaava nimikappale on erityisen hieno.
    • Mikko Innanen 10+: Mikko Innanen 10+ (Grotto X We Jazz, 2016)
      Neljän kappaleen EP-levy on näyte Innasen ison yhtyeen voimasta. Levy saa kuulijan odottamaan lisää.

Mikko Innanen 10+ Raahen teatterin sisäpihalla, Rantajatsit 2016

Vuoden kitara

  • Kalle Kalima: High Noon (ACT, 2016)
    Trio yhdistää luovalla tavalla modernin improvisoivan yhtyeen ilmaisun ja perinteisen musiikin. Lue lisää: Kalle Kalima: High Noon.

Ei vain jazzista

  • Tigran Hamasyan: Lyus i Luso (ECM, 2015)
    Pianisti Tigran Hamasyan tulkitsee vanhaa armenialaista kirkkomusiikkia kamarikuoron säestyksellä.
  • Quartet Ajaton: Elixir (Eclipse Music, 2016)
    Quartet Ajaton liikkuu vallattomasti ajassa ja paikassa. Lue lisää: Quartet Ajaton: Elixir.

Vuoden valinnat aaakkosjärjestyksessä

Cortex: Live In New York (Clean Feed, 2016)
Kris Davis: Duopoly (Pyroclastic Records, 2016)
Dinosaur: Together, As One (Edition Records, 2016)
Dave Douglas & Frank Woeste: Dada People (Greenleaf Music, 2016)
Barry Guy – Marilyn Crispell – Paul Lytton: Deep Memory (Intakt Records, 2016)
Kalle Kalima: High Noon (ACT, 2016)
Tigran Hamasyan: Lyus i Luso (ECM, 2015)
Anna Högberg Attack: Attack (Omlott, 2016)
Mikko Innanen 10+: Mikko Innanen 10+ (Grotto X We Jazz, 2016)
Vijay Iyer – Wadada Leo Smith: a cosmic rhythm with each stroke (ECM, 2016)
Jon Lundbom´s Big Five Chord: 2016:EPs (Hot Cup Records, 2016)
KYN: Jos minä puhuisin sinulle (Alba Records, 2016)
Fredrik Nordström: Gentle Fire, Restless Dreams (Moserobie Records, 2016)
Lina Nyberg: Aerials (Hoob Records, 2016)
Phronesis: Parallax (Edition Records, 2016)
Quartet Ajaton: Elixir (Eclipse Music, 2016)
Jason Rebello: Held (Edition Records, 2016)
Aki Rissanen Trio: Amorandom (Edition Records, 2016)
Eve Risser White Desert Ochestra: Les deux versants se regardent (Clean Feed, 2016)
Alexander von Schlippenbach: Jazz Now! Live at Theater Gütersloh (Intuition, 2016)
Jorma Tapio & Kaski: Ghatika (Karkia Mistica Records, 2016)
Joona Toivanen: Lone Room (Cam Jazz, 2016)
John Zorn: Flaga. Book of Angels vol. 27 (Tzadik, 2016)

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Jazz-Emmat 2017 Valon kuvia -blogissa

Emma-gaalan kohinan keskellä jaetaan palkinto myös vuoden jazzlevylle. Vuoden 2017 Emma-ehdokkaat on nyt julkaistu ja Jazz-Emman saajiksi on ehdolla levyjä, joista melkein kaikki ovat olleet esillä Valon kuvia-blogissa vuoden aikana.

Voit siis tutustu ehdokkaisiin blogissa:
Aki Rissanen Trio: Amorandom
Joona Toivanen: Lone Room
– Jukka Perkon ”Invisible Man” ja Iiro Rantalan ”How Long Is Now?” löytyvät samasta esittelystä 6 x kotimaiset
– Iro Haarlan Ante Lucem ei ole ollut blogissa esillä, mutta se on päätynyt listalleni Vuoden valinnat 2016 – ehdokkaat.

Kaikkien kategorioiden ehdokkaat löytyvät Emma-gaalan sivuilta.

2457 X
rantala_danielsson_erskine
Cover
aki-rissanen-amorandom-cover
Joona-Toivanen-Lone-Room-cover-1024x1024
2457 X thumbnail
rantala_danielsson_erskine thumbnail
Cover thumbnail
aki-rissanen-amorandom-cover thumbnail
Joona-Toivanen-Lone-Room-cover-1024x1024 thumbnail
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

KYN: Jos minä puhuisin sinulle (Alba Records, 2016)

Mikko Hassinen Torniossa syksyllä 2014

Mikko Hassinen Torniossa syksyllä 2014

Jazztrio ja naiskuoro ovat harvinainen kombinaatio. Tämä yllättäväkin yhdistelmä osoittautuu hienosti toimivaksi naiskuoro KYN:n (Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan naislaulajat) uudella levyllä. Jazzmuusikoiden kanssa aiemminkin työskennellyt kuoro tilasi rumpali/säveltäjä Mikko Hassiselta tilaussävellyksen ja sovituksia kuoron esitettäväksi. Projektista syntyi albumi, jolle Hassinen sovitti suomalaisia kansansävelmiä, amerikkalaisia jazzstandardeja sekä sävelsi laajan tilausteoksen.

Kaikille tutut kansanlaulujen melodiat säilyvät Hassisen sovituksissa selkeästi tunnistettavina, kun ne samalla kääntyvät oivaltavasti jazzin kielelle. Reipas ”Kullan ylistys” svengaa vastustamattomasti ja toisaalta ”Aamulla varhain” yltää suorastaan riipaisevaan surumielisyyteen.

Suomenkielisinä versioina kuultavissa jazzstandardeissa kuoro laulaa ilman trion säestystä, mutta käyttää kuitenkin jazzin keinoja. Esimerkiksi Antônio Carlos Jobimin sävellyksessä ”Ei sanaakaan (Insensatez)” laulajille annetaan jazzorkesterin tapaan komppiryhmän, yhtyeen ja solistin rooleja.

Levy huipentuu runoilija Virpi Stenlundin runoihin sävellettyyn kolmiosaiseen, noin 17 minuuttia kestävään sarjaan ”Jos minä puhuisin sinulle”, joka on kuulaan kaunis, täyteläinen ja yhtenäinen teos. Siinä Kaija Viitasalon johtama kuoro kietoutuu entistä tiiviimmin yhteen trion kanssa, jako kuoron ja säestäjien välillä katoaa.

Tenorisaksofonisti Manuel Dunkel on levyn pääasiallinen sooloääni. Dunkelin Coltranen henkeä hehkuva soundi toisaalta sulautuu osaksi lauluääniä, toisaalta muodostaa tehokkaan kontrastin viileälle kuorosoinnille.

Jos minä puhuisin sinulle” on huolellisesti toteutettu ja ainutlaatuinen levytys. Se pääsee mukaan vuoden 2016 kiinnostavimpien levyjen Vuoden valinnat 2016 -listalle.

KYN: Jos minä puhuisin sinulle (Alba Records, 2016)
Naiskuoro KYN, Kaija Viitasalo, kuoronjohtaja, Mikko Hassinen, rummut, Manuel Dunkel, tenorisaksofoni, Ville Herrala, basso

kyn_levynkansi2016

KYN: Aamulla varhain

Video on tallenne Koko Jazz -klubilta KYN goes Hassinen -konsertista 30.10.2015.

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Jari Perkiömäki: Organic Baritone Quartet (Fredriksson Music, 2016)

Jari Perkiömäki Ylläs Jazz & Blues, 2006

Jari Perkiömäki Ylläs Jazz & Blues, 2006

Noin vuosi sitten Taideyliopiston rehtorina aloittanut saksofonisti Jari Perkiömäki ehtii ilahduttavasti työskentelemään myös jazzin parissa. Tästä osoituksena on vastikään ilmestynyt uusi levy, jolla Perkiömäki soittaa pelkästään baritonisaksofonia. Sen rosoinen soundi istuukin mainiosti levyllä soittavan perinteisen urkutrion kumppaniksi.

Perkiömäki on säveltänyt yhtä lukuunottamatta kaikki levyn kappaleet. Hän on onnistunut kirjoittamaan tyyliin täydellisesti istuvia, napakoita sävelmiä. Kvartetti soittaa urkujazzin perinteitä kunnioittavaa jazzia, jonka se toteuttaa yksityiskohtia myöten huolellisesti ja samalla kuitenkin rennosti.

Organic Baritone Quartet” toimii sekä taiten toteutettuna albumina että kutsukorttina kuuntelemaan yhtyettä elävänä, sillä tällainen svengaava jazz toimii kaikkein parhaiten jazzklubissa nautittuna.

Jari Perkiömäki: Organic Baritone Quartet (Fredriksson Music, 2016)
Jari Perkiömäki, baritonisaksofoni, Mikko Helevä, Hammod, Sami Linna, kitara, Heikki Sandrén, rummut

Lisähuomautus

Baritonisaksofonin ja urkotrion yhdistelmä vaikuttaa olevan melko harvinainen. Suhteellisen tuore esimerkki kokoonpanosta löytyi silti helposti hakukoneella, nimittäin amerikkalaisen Gary Smulyanin albumi ”Smul´s Paradise” (Capri Records, 2012). Sekin kuulostaa Spotifysta kuunneltuna hyvin toimivalta levyltä.

jari-perkiomaki-organic-baritone-ouartet

Jari Perkiömäki Organic Baritone Quartet: Tunnel Vision

Video on tallennettu Koko Jazz Clubilla marraskuussa 2016.

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Martti Vesala Soundpost: Helsinki Soundpost (Ozella Music, 2016)

Martti Vesala. Kuva: Tero Ahonen

Martti Vesala. Kuva: Tero Ahonen

Trumpetisti ja säveltäjä Martti Vesala ei ainakaan haasteita pelkää. Vesala perusti yhtyeensä voidakseen säveltää musiikkia modernin klassiselle kvintettikokoonpanolle, jolla trumpetti ja saksofoni puhaltavat komppikolmikon säestyksellä. Hän kertoo suoraan, että hänen Soundpost-yhtyeensä ensimmäisellä levyllä liikutaan mestareiden jalanjäljissä, vahvasti Miles Davisin 1960-luvun kvintetin ja saksofonisti Wayne Shorterin hengessä.

Ja mikäpä siinä, onhan ainakin klassisessa musiikissa aivan tavallista hioa jatkuvasti uusia versioita klassikkoteoksista. Miksi ei siis nykyajan jazzmuusikkokin voisi palata jazzin keskeisten hahmojen pariin yhä uudelleen ja uudelleen? Sitä paitsi Vesalalla on projektissaan mielekäs näkökulma, sillä hän on säveltänyt itse kaikki levyn sävellykset, eikä levyssä ole kyse tribuutista eikä varsinkaan kopioimisesta.

Vesalan tavoitteena oli säveltää nimenomaan modernin jazzin klassiselle kvintetille ja hän onnistuu tavoitteessaan kirkkaasti, vaikka vaikutteet toki käyvät ilmi jo heti levyn avausraidan ensihetkistä lähtien. Vesala käsittelee kuitenkin lähtökohtiaan tuoreesti ja monipuolisesta. Näin levystä syntyy vaihteleva kokonaisuus.

Suuri ansio levyn onnistumisesta kuuluu toki taidokkaalle yhtyeelle, jonka väkevä komppi vie vastustamattomasti mukanaan (esimerkkinä ”Decline”, katso video alla). Kun myös soolot kohoavat korkealle rutiinisoittelun yläpuolelle, on yhtyeen inspiroitunut tulkinta 1960-luvun jazzista uskottavaa kuultavaa.

Levy on myös jälleen yksi osoitus suomalaisen jazzin kansainvälistymisestä. Sen on näet julkaissut saksalainen Ozella-levymerkki, joka on julkaissut myös Kari Ikosen trion ja Aki Rissanen-Jussi Lehtonen Quartetin musiikkia.

Martti Vesala Soundpost: Helsinki Soundpost (Ozella Music, 2016)
Martti Vesala, trumpetti, flyygelitorvi, Petri Puolitaival, tenorisaksofoni, huilut, Joonas Haavisto, piano, rhodes, Juho Kivivuori, basso, Ville Pynssi, rummut

marttivesala_kansi

Lisätietoja: Vesalan haastattelu Radio Classicissa. Vesala kertoo haastattelussa perustietoja urastaan ja uudesta levystä.

Video on kuvattu levyn äänityksistä: Martti Vesala Soundpost Quintet: Decline.

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti