Kalottjazz & Blues Festival 2018 – festivaaliraportti

Sanna Ruohoniemi Band

Kalottjazz & Blues -festivaalin tämän vuoden jazztarjonta oli sijoitettu lähes kokonaan toisen festivaalipäivän ohjelmaan. Laulaja Sanna Ruohoniemi ja hänen ruotsalaisista muusikoista koostuva yhtyeensä aloitti pienessä ja intiimissä konserttitilassa Åströmin kartanon riihessä (lienee ollut oikeasti kauppiaan aitta tai varasto aikoinaan).

Ruohoniemi oli minulle ennestään tuntematon muusikko, jonka musiikkiin olin ehtinyt tutustua Spotifyn kautta vain alustavasti. Hän osoittautui kuitenkin aivan ensimmäisestä kappaleesta raikkaan omaperäiseksi laulajaksi, jonka lauluissa jazz kietoutui yhteen kansanmusiikin ja hienojen äänikokeilujen kanssa. Myös yhteistyö nuoren kvartetin kanssa toimi ja innostunut keikka oli lämminhenkinen.

Palle Danielsson

Festivaalin pääkonsertti pidettiin nyt toista vuotta puistossa Aineen taidemuseon vieressä. Konsertin avasi ruotsalaisista jazzmuusikoista koottu Dölerud – Johansson Kvintett. Yhtyeen sykähdyttävä moottori oli tietenkin eurooppalaisen jazzin legenda basisti Palle Danielsson, mies monilla klassisilla jazzlevyillä.

Yhtyeen ohjelmisto koostui pääosin saksofonisti Magnus Dölerudin ja trumpetisti Dan Johanssonin sävellyksistä. Erityisen mukavaa oli kuulla Johanssonia tulkitsemassa omaa musiikkiaan, sillä Norrbotten Big Bandin trumpettisolistina hän pääsee soittamaan vain muiden sävellyksiä. Hieno yhtye soitti hienoa ja vivahteikasta jazzia, joka pääsee varmaan paremmin oikeuksiinsa sisätiloissa, konserttisalissa tai klubilla.

Aili Ikonen esitti viimeisimmän ”Piirrä minut” -levynsä materiaalia, joka on vahva näyttö Ikosen lahjakkuudesta myös säveltäjänä ja laulutekstien kirjoittajana. Kuultiin pysäyttävä esitys, jossa Mikko Pellisen sovitukset oivaltavasti kehystivät Ikosen kaunista, notkeaa ja virtuoosimaista lauluääntä.

Jazzpäivä kuitenkin huipentui vasta myöhään illalla Kerhoravintolan päätösjameissa, joissa Sanna Ruohoniemi Band ahkeroi house bändinä. Lavalla vieraili vuorollaan muusikoita Dölerudin ja Johanssonin kvintetistä sekä Aili Ikosen yhtyeestä. Suomalaiset ja ruotsalaiset muusikot tarjosivat kuulijoille ja itselleeen lähes kolme tuntia kestäneen svengaavan elämyksen standardien parissa.

Jameissa kuultiin ruotsalaista osaamista: Dan Johansson, Joel Lyssarides, Arvid Jullender, Magnus Dölerud, David Bennet, Fredrik Rundqvist.

Festivaalin ohjelmassa oli toki paljon muutakin musiikkia. Lappian nuoret opiskelijat (Lappia Jazz Quartet) olivat harjoitelleet laajan ohjelmiston jazzstandardeja ja Jukka Lamminen & Swing Poppers viihdytti jatsahtavilla versoilla rock- ja popkappaleista. Laulaja Anna Järvisen esiintyminen Aineen taidemuseolla oli herkkä ja hienovarainen, kun taas bluesillan vaikuttavinta antia oli argentiinalaisen kitaristin Saverio Maccnen bluesia, rockia ja Jimi Hendrixiä yhdistänyt esitys.

Saverio Maccne

Pääkonsertin pääesiintyjäksi valittua Ebbot Lundbergiä ja hänen Indigo Children -yhtyettään en ehtinyt kuulla ollenkaan jazzjamien järjestelyjen vuoksi. Spotifyn perusteella en osaa harmitella asiaa. Toki asiasta voi olla muutakin mieltä, kannattaa lukea Ossian Marttalan innostunut johdatus aiheeseen Väylän Pöyrre Musiikkiuutiset -verkkolehdessä: Ossian Marttala opastaa meidät Kalottjazz & Bluesin tähtivieraan musiikkimaailmaan.

 

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Kalottjazz & Blues Festival 2018 – festivaaliennakossa katsaus jazztarjontaan

Tornion ja Haaparannan Kalottjazz & Blues -festivaali järjestetään nyt 35. kerran. Viime kesänä käyttöön otettu tapahtumapaikka Aineen taidemuseolla ja museon läheisyydessä sijaitsee kokonaan Suomen puolella, toki jopa kivenheittoakin lähempänä valtakunnan rajaa. Ainoa poikkeus on kirkkokonsertti, joka on tänä kesänä siirretty valitettavasti takaisin Tornionjoen toiselle rannalle Alatornion kirkkoon, siis turhan kauas tiiviistä festivaalikeskuksesta.

Viime kesän tapaan kahteen päivään tiivistetty (supistettu?) festivaali esittelee nimensä ja perinteidensä mukaisesti jazzia ja bluesia Suomesta ja Ruotsista. Tapahtuma tavoitellee myös laajempia yleisöjä pop/rock-valinnoillaan, joita ovat poplaulaja Diandra sekä lähinnä kai indie rock -esiintyjiksi luokiteltavat Anna Järvinen Duo ja Ebbot Lundberg & Indigo Children.

Aineen taidemuseon puistoaluetta vuoden 2017 festivaaleilla

Ohjelmakokonaisuuden ohuehkon (mutta viime kesään verrattuna laadukkaamman) jazztarjonnan tärkeimmät nimet löytyvät festivaalilauantain ohjelmasta. Uudessa esiintymispaikassa eli Åströmin kartanon riihessä esiintyvä laulaja Sanna Ruohoniemi on itselleni uusi tuttavuus. Hänen vuonna 2016 ilmestyneen debyyttilevyn perusteella Ruohoniemi ja hänen ruotsalaisista muusikoista koostuva yhtyeensä esittävät tavallisen laulujazzin rajoja folkin ja vapaan improvisaation suuntaan ylittävää jännittävää musiikkia.

Virtuoosimainen laulaja Aili Ikonen on sen sijaan tullut tutuksi jo monestakin yhteydestä. Nyt Torniossa hän esittää viimeisimmän ”Piirrä minut” -levyn ohjelmistoa. Levyllä Ikosen katse sekä laulaja ja laulujen kirjoittajana kohdistuu rohkeasti, jopa paljastavasti, suoraan omaan itseen, omiin elämänkokemuksiin, omiin ihmissuhteisiin. Selvää on myös, että Ikosen mukana lavalle nousee erinomainen yhtye.

Dan Johansson Aineen taidemuseolla vuoden 2010 Kalottjazz & Blues -festivaaleilla

Itseäni kiinnostaa eniten festivaalin ainoa (!) instrumentaalijazzia esittävä ruotsalainen Dölerud Johansson Kvintett, joka on mielenkiintoinen sekoitus eri-ikäisiä muusikoita. Saksofonisti Magnus Dölerud ja pianisti Joel Lyssarides edustavat nuorempia ikäpolvia, kun taas Norrbotten Big Bandin luottotrumpettisolisti Dan Johansson ja rumpali Fredrik Rundqvist kuuluvat jo kokeneiden, urallaan jo paljon saavuttaneiden muusikoiden joukkoon. Ja hyväksi lopuksi basisti Palle Danielsson on jo suoranainen eurooppalaisen jazzin legenda, jonka soitto elää Keith Jarrettin, Charles Lloydin, Tomas Stankon, Peter Erskinen ja Jan Garbarekin levyillä osana jazzin historiaa.

Lisätietoja myös muista esiintyjistä ja koko ohjelmasta: Kalottjazzblues.net

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Tuomas Paukku Scription: Scription (Eclipse Music, 2018)

Tuomas Paukku Scription: Scription (Eclipse Music, 2018)

Kitaristi Tuomas Paukun Scription-yhtye tasapainoilee taidokkaasti ainakin kahdella musiikillisella rajapinnalla. Paukun usein mutkikkaat ja monipolviset sävellykset viittaavat fuusiojazzin suuntaan (olen kuulevinani siellä täällä kaikuja Pekka Pohjolan musiikista), mutta vauhtiin päästyään yhtye svengaa varsin suoravaiivaisen jazzin tahtiin.

Toisaalta Paukku ja Scription tutkivat sävellysten ja improvisaatioiden suhdetta. Kvartetti soittaa tarkasti ja jäntevästi melko pitkiä, täysin sävelletyiltä kuulostavia jaksoja, mutta myös improvisaatiot ja yhtyeen jäsenten spontaani kommunikaatio saavat ansaitun tilansa. Yhtyeen johtajan lisäksi erityisesti pianisti Artturi Rönkä kunnostautuu solistina.

Tuomas Paukku Scription on linjakas ja tutuista aineksistaan huolimatta tuoreelta kuulostava jazzyhtye. Sen ensimmäinen albumi on onnistunut jatko-osa Paukun pari vuotta sitten ilmestyneelle debyyttilevylle ”Description” (Eclipse Music, 2016), jolla soitti Paukun ruotsalaisista kumppaneista koostunut yhtye.

Description” jäi minulta ilmestyessään kuuntelematta, mutta nyt nopeasti Spotifysta maisteltuna se vaikuttaa olevan kelpo levy. Uusi ”Scription” on kuitenkin vahvempi ja jännittävämpi kokonaisuus. Niinpä lisään sen Vuoden valinnat 2018 -listalleni.

Tuomas Paukku Scription: Scription (Eclipse Music, 2018)
Tuomas Paukku, kitara, Artturi Rönkä, piano, Janne Tuovinen, basso, Tomi Saikkonen, rummut

Tuomas Paukku Scription – Baselisk
Baselisk” on levyn avausraita ja samalla sen keskeisiä teoksia.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Jazzkuvia-näyttely 2018

Valokuvanäyttelyni ”Jazzkuvia” oli esillä Tornion kaupungintalon näyttelytilassa 19.-29.6.2018. Näyttelyn kuviin voi tutustua myös tämän verkkoversion avulla.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Yokada: stillness & sirens (disorder, 2018)

Yokada on ruotsalainen pianotrio, jossa soittavat pianisti Alex Zethson, basisti Johan Berthling ja rumpali Johan Holmegård. Kolmikko on soittanut monissa free jazziin tai laajemmin kokeelliseen musiikkiin suuntautuvissa kokoonpanoissa, kuten Fire! Orchestra, Angles 9 tai trumpetisti Goran Kajfešin yhtyeet. Holmegård on mukana myös vaihtoehtorockia soittavassa Dungen-yhtyeessä.

Näistä lähtökohdista käsin kuunneltuna ”stillness & sirens” on yllättävän perinteinen pianotrion jazzlevy, jolla elää free jazzia edeltävän ajan omaperäisten pianistien Andrew Hillin ja Herbie Nicholsin henki. Hillin vuonna 1964 ilmestyneellä ”Judgement”-levyllä on kappale nimeltä ”Yokada Yokada” ja ehkäpä trion nimi juontuu tästä kappaleesta, tyylillinen yhteys on ainakin selkeä.

Noin 31-minuuttinen albumi koostuu seitsemästä Alex Zethsonin sävellyksestä. Niistä rakentuu näkökulmiltaan vaihteleva kokonaisuus. Levyn avaa hypnoottisen bassokuvion varassa kulkeva ”portrait of a portrait”, jonka taivallus hidastuu välillä mietiskelevän pianosoolon ajaksi. Matkaa jatkavat tummasävyinen balladi ”marbles”, hermostunutta energiaa pursuava Andrew Hill -kunnianosoitus ”faceless”, raivokkaasti svengaava ”impossible revolution” ja herkkä balladi ”cloudspotting”.

Kaksi viimeistä raitaa, ”henry´s vacation” ja ”repeat, dance, forget”, viittaavat Herbie Nicholsin ja miksei myös Thelonious Monkin suuntaan, molemmat alle kolmeminuuttisia tiivistelmiä albumin teemoista. Kulmikas ”repeat, dance, forget” on levyn parhaita raitoja, joka päättää tiiviin albumin napakasti.

Yokadan konstailematon levy pääsee Vuoden valinnat 2018 -listalle muiden kuuntelusuositusten joukkoon.

Yokada: Stillness & Sirens (disorder, 2018)
Alex Zethson, piano, Johan Berthling, basso, Johan Holmegård, rummut

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , | 1 kommentti

Otis Sandsjö: Y-OTIS (We Jazz, 2018)

Otis Sandsjö. Kuva: Hagen Moeller

Ruotsalainen saksofonisti Otis Sandsjö yhtyeineen on We Jazz -levymerkin ensimmäinen ulkomainen kiinnitys. Berliinissä toimivan saksofonistin yhtyeessä soittavat myös ruotsalainen basisti/tuottaja Frans Petter Eldh sekä itävaltalainen kosketinsoittaja Elias Stemeseder ja saksalainen rumpali Tilo Weber. Kansainvälistymisen lisäksi Sandsjön albumi merkitsee myös We Jazzin kurkottamista elektronisen musiikin suuntaan, siis vielä enemmän kuin Teppo Mäkysen 3TM-yhtyeen levyllä, joka yhdisti kiinnostavasti akustisia soittimia ja sähköääniä.

Sähköisistä soittimista huolimatta ”Y-OTIS” on hyvin kaukana esimerkiksi fuusiojazzin soundeista. Sen sijaan levyllä vallitsee avantgarden älyllinen henki, joka liikkuu täysin tavanomaisen ja tutun teema-soolot-teema -ajattelun ulkopuolella. Nyt jazzin ja elektronisen musiikin ainekset liukenevat itsepintaisen rytmin kannattelemiksi äänimaisemiksi, jotka epäterävinä kuultavat kuin värillisten lasikerrosten läpi. Sandsjön musiikki ei nosta mieleen suoria ja selviä vertailukohtia, vaan se on kiehtovan omaäänistä ilmaisua.

Y-OTIS” pääsee tietenkin tämän vuoden kuuntelusuositusten joukkoon: Vuoden valinnat 2018.

Otis Sandsjö: Y-OTIS (We Jazz, 2018)
Otis Sandsjö, saksofonit, klarinetti, koskettimet, Elias Stemeseder, kosketinsoittimet, Frans Petter Eldh, basso, koskettimet, Tilo Weber, rummut

Otis Sandsjö: YUNG
Sandsjön musiikki ja videon visuaalinen ilme pelaavat mielestäni hienosti yhteen.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Lindha & Fabian Kallerdahl: The Thrill Is Gone (Hoob Records, 2018)

Lindha & Fabian Kallerdahl. Kuva: Loui Kallerdahl

Ruotsalainen muusikkopariskunta Lindha ja Fabian Kallerdahl (laulu/ääni ja piano) esittävät tuoreella duolevyllään sekä vapaasti improvisoitua musiikkia että tulkintoja hyvin valituista lainakappaleista. Noin 37 minuuttia kestävän tiiviin albumin lainoja ovat Paul WilliamsinDream Away” (myös Frank Sinatran levyttämä), Duke Ellingtonin klassikko ”I Got It Bad And That Ain’t Good” sekä musikaalisävelmät ”Send In The Clowns” ja ”The Thrill Is Gone”. Nimikappale on peräisin 1930-luvun alusta ja sitä ovat tulkinneet mm. Ella Fidzgerald, Chet Baker ja Monica Zetterlund. (Kyse ei siis ole B.B.Kingin samannimisestä blueskappaleesta.)

Lindha Kallerdahl on äänitaiteilija, joka perinteisen laulun lisäksi käyttää ääntään instrumentin tavoin ja hyödyntää epäsovinnaisiakin tapoja tuottaa ääniä. Improvisaatioissa hän huutaa, mutisee, kuiskailee, kirkuu, huokailee ja tavoittelee väliin joikumaisia soundeja. Duetot ovat ilmeikkään äänitaiteen ja hienovaraisesti muokatun, pelkistetyn pianon yhteispeliä.

Laulajan ja pianistin apuna levyllä vierailevat basisti Josef Kallerdahl ja trumpetisti Emil Strandberg, kumpikin kahdella raidalla. Albumi jakaantuu turhan selvästi kahteen osaan. Sävelletyn materiaalin tulkinnat onnistuvat improvisaatioita vahvemmin. Näin herkkä popballadi ”Dream Away” sekä Strandbergin trumpetin värittämät ”The Thrill Is Gone” ja ”Send In The Clowns” ovat levyn parasta antia. Niillä hienot melodiat ja Kallerdahlin voimakas lauluilmaisu ovat vaikuttavassa tasapainossa.

Materiaalin hienoisesta epätasapainosta huolimatta levyyn kannattaa tutustua. Siispä lisään sen ”Vuoden valinnat 2018” -listalle.

Lindha & Fabian Kallerdahl: The Thrill Is Gone (Hoob Records, 2018)
Lindha Kallerdahl, ääni, Fabian Kallerdahl, piano, Josef Kallerdahl, basso, Emil Strandberg, trumpetti

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Tornionjoki tulvii 2018

Tornionjoen vedenpinta nousi tavanomaista korkeammalle ja vesi uhkasi tulvia kaupungin alueelle. Kuvasarjassa on vaikutelmia tulvavedestä ja tulvaan varautumisesta toukokuun puolivälissä 2018. Onneksi vesi ei noussut ennustettuun huippukorkeuteen ja suurilta vahingoilta vältyttiin.

Share
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Lassy: Moves (Membran, 2018)

Timo Lassy, Raahen Rantajatsit 2016

Timo Lassyn tuore ”Moves” on hänen tähän mennessä suurisuuntaisin työnsä, vinyyliversiona komeaksi tuplaksi levittäytyvä albumi. Kymmenvuotisjuhlaansa viettävän vakiokokoonpanon, Timo Lassy Bandin, lisäksi levyllä soittaa joukko vieraita, joista kahdeksasta vaskisoittajasta koottu Ricky-Tick Big Band Brass on näyttävin ja kuuluvin. Muita vieraita ovat saksofonisti Eero Koivistoinen kahdella raidalla sekä laulajat Joyce Elaine-Yuille ja Paleface kumpikin omilla soolokappaleillaan.

Ensikuulemalta voimakkaimmin esille nousevat juuri kappaleet, joilla Ricky-Tick Big Bandin puhaltajat soittavat Valtteri Laurell Pöyhösen sovittamia vaskiosuuksia. Avausraita ”Q&A” vie ajatuksia Coltranen suuntaa ja ”Northern Express” svengaa väkevästi. Digeliuksen Emu Lehtisen muistolle omistettu ”Lashes” kirjoittaa vaikuttavan muistokirjoituksen, yhtä aikaa vahvan ja surumielisen. ”Elegy for a Free Spirit” on Pöyhösen säveltämä klassinen jazzballadi, joka kunnioittaa puolestaan Henrik Otto Donnerin muistoa.

Uusilla kuuntelukerroilla esille nousevat jo levyn muutkin kappaleet. Eero Koivistoinen on mukana sekä omalla kappaleellaan ”Casa de Ferro” että Lassyn sävellyksellä ”E71”, jonka nimi viittaa Koivistoisen ikään levytysaikaan. Kahden tenoristin johdolla yhtye soittaa intensiivisesti ja tunkeutuu kohti jazzin lujaa ydintä.

Toki Timo Lassy Band toimii omana itsenään ilman vieraita. Nimikappaleella ”Moves” kuullaan jännittävän moniulotteinen pianosoolo, kaipauksen täyteinen balladi ”Love Spirit” keinahtelee lempeästi, ”Adriatic” kiitää kepeästi ja Mäkysen ”Sundown At Sunset” hiippailee illanhämyn tunnelmissa ennen.

Laulusolistien tähdittämät kappaleet jäävät itselleni hieman täytekappaleiksi. Joyce Elaine-Yuillen laulama ”Harlem´s Way” on ilman muuta pätevää souljazzia. Sen sijaan Palefacen osuus päätösraidalla ”Trouble” ei ainakaan minun kohdallani toimi loppuhuipennuksena, mikä saattaa olla paitsi makuasia myös sukupolvikysymys. Kaiken kaikkiaan ”Moves” on erittäin kypsä ja monipuolinen levytys, Lassyn uran tähänastinen pääteos.

Moves” siirtyy tietenkin muiden kuuntelusuositusten joukkoon Vuoden valinnat 2018 -listalle.

Timo Lassy: Moves (Membran, 2018)
Timo Lassy, tenorisaksofoni, Georgios Kontrafouris, piano, kosketinsoittimet, Antti Lötjönen, basso, Teppo Mäkynen, rummut, Abdissa Assefa, lyömäsoittimet, Ricky-Tick Big Band Brass johtajanaan Valtteri Laurell Pöyhönen, Eero Koivistoinen, tenorisaksofoni, Joyce Elaine-Yuille, Paleface, laulu

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Gourmet: En Garde (Fiasko Records, 2018)

Mikko Innanen

Gourmet-yhtye on jännittävä sekstetti, joka poimii ainekset musiikkiinsa monista lähteistä. Yhtyeen uudella albumilla voi kuulla häivähdyksiä itäeurooppalaisista etnorytmeistä, bluesista, countrysta, New Orleans -jazzista, Ayler/Brötzmann-henkisistä free jazz -marsseista, vapaasta improvisaatiosta, vanhasta iskelmänostalgiasta ja Pariisin tunnelmista. Paikoin levy tuo mieleen myös jotkut Henry Threadgillin kappaleista.

Yhtyeen hieman vinksahtanut huumori ja rosoisen lämmin pasuunan, hanurin ja tuuban värittämä soundi yhdistää kaikki sekalaiset ainekset omaperäiseksi Gourmet-ilmeeksi. Noin tunnin mittaisena albumi on hieman liian pitkä ja turhan monelle taholle kurkottava, jotta sinänsä vahvasti, värikkäästi ja taitavasti soitettu levy veisi täysin mukanaan.

Gourmet on niitä yhtyeitä, joiden musiikki vangitsee väkevimmin konserttitilanteessa (katso alta video viime vuoden Jazzahead!-festivaalilta). Niinpä jään odottamaan tulevan kesän Raahen Rantajatseja ja Gourmetin keikkaa yhdessä Raahen Laulu -sekakuoron kanssa. Sillä välin ”En Garde” -levyn tarttuvat melodiat, kuten avausraita ”Louis XIV” ja ”Roy”, saavat soida mielessä.

Gourmet on kuitenkin niin persoonallinen yhtye, että ”En Garde” päätyy varauksistani huolimatta muiden kuuntelusuositusteni joukkoon: Vuoden valinnat 2018.

Gourmet: En Garde (Fiasko Records, 2018)
Mikko Innanen, saksofonit, Esa Onttonen, kitara, Ilmari Pohjola, pasuuna, Veli Kujala, hanuri, Petri Keskitalo, tuuba, Mika Kallio, rummut

Gourmet – Pink Camel (live at jazzahead! 2017)

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti