Jan Persson (1943 – 2018)

Miles Davis 1964. Kuva: Jan Persson

Tanskalainen valokuvaaja Jan Persson kuoli 15.11.2018. Persson tuli tunnetuksi erityisesti jazzkuvaajana. Hän aloitti jazzmuusikoiden kuvaamisen 1960-luvun alussa Kööpenhaminassa, jossa oli tuolloin hyvin vilkas jazzkenttä. Kaupungissa asui ja esiintyi myös paljon amerikkalaisia muusikoita. Pitkän kuvajournalistin uransa aikana hän kuvasi sekä kansainvälisille jazzlehdille että sanoma- ja aikakauslehdille.

Perssonin tallensi sekä jazzin että rockin suuria nimiä. Hänen kuvistaan on julkaistu useita kirjoja ja hän mukana myös jazzkuvauksen erikoisteoksissa. Persson sai vuonna 2004 merkittävän tanskalaisen Ben Webster -palkinnon ansoistaan jazzin dokumentoijana. Perssonin 15000 kuvan arkisto on tallennettu Aalborgin yliopiston arkistoon ja kokoelman nettiversioon kaikki voivat tutustua.

Katso kuvia: The Jan Persson Jazz Collection – Perssonin kuva-arkisto Aalborgin yliopistossa on digitalisoitu kaikkien katseltavaksi

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Uusia pianotriojen levyjä – Shai Maestro, Stefan Aeby, Joel Lyssarides & Tord Gustavsen

Joel Lysserides Torniossa Kalottjazz & Blues -festivaaleilla kesällä 2018. Taustalla soittaa itse Palle Danielsson.

Olen kuunnellut vuosien varrella paljon pianotriojen musiikkia, jota onkin hyvin runsaasti tarjolla jazzinmarkkinoilla. Vaikka triossa on vain kolme soitinta, niillä pystytään soittamaan hyvin monenlaista musiikkia, tuottamaan samoilla instrumenteilla aivan erilaista musiikkia. Hyvistä ulkomaan esimerkeistä käyvät vaikkapa Bad Plus, Bobo Stenson ja Vijay Iyer. Suomessakin osataan pelata tällä kentällä, sen ovat Aki Rissanen, Kari Ikonen ja Riitta Paakki osoittaneet.

Nyt esittelyssä on neljä tänä vuonna ilmestynyttä pianotriojen levyä. Ne kaikki edustavat sellaista yleisesti esittettyä eurooppalaista nykyjazzia, jossa klassisen musiikin vaikutteet kuuluvat enemmän kuin vaikkapa Thelonious Monkin kulmikkuus. Tällä perusteella israelilaisen Shai Maestron triokin asettuu luontevasti eurooppalaisen jazzin piiriin. Ensikuulemalta esittelyssä olevat levyt kuulostavat siis melko samanlaisilta, mutta useamman kuuntelun jälkeen erot ja omat piirteet nousevat esille.

Shai Maestro: The Dream Thief (ECM, 2018)
Shai Maestro, piano, Jorge Roeder, basso, Ofri Nehemya, rummut

The Dream Thief” on israelialaisen pianistin Shai Maestron (s. 1987) ensimmäinen oma ECM-levy. Pianisti soitti kuitenkin ECM-levyllä jo laulaja Theo Bleckmannin erinomaisella albumilla ”Elegy” (2017). Ehkäpä liiankin tasaisen levyn kokonaisuudesta erottuu toki kohokohtia. Levyn avaa soolopianon versio suositun israelilaisen lauluntekijan Matti Caspin laulusta ”My Second Childhood”, hiljaisen intensiteetin balladitulkinta. Vauhdikkaampaa intensiteettiä edustaa voimalla svengaava ”New River, New Water”.

Levyn päätös koskettaa. ”What Else Needs To Happen?” on surullinen muistokirjoitus amerikkalaisen saksofonistin Jimmy Greenen tyttären Ana Marquez-Greenen muistolle. Hänet murhattiin vain kuusivuotiaana Sandy Hookin kouluampumisessa vuonna 2012. Pelkistetyn melodian taustalla kuuluu presidentti Barack Obaman puhe asekontrollin puolesta.

Stefan Aeby Trio: The London Concert (Intakt Records, 2018)
Stefan Aeby, piano, André Pousaz, basso, Michi Stulz, rummut

The London Concert” on sveitsiläisen Stefan Aebyn (s.1979) neljäs trioalbumi (ja ensimmäinen, jota olen kuunnellut). Trion debyyttilevy ”are you?” (Unit Records) ilmestyi vuonna 2010, joten kyse on jo suhteellisen kauan toimineesta yhtyeestä. Tänä vuonna julkaistu konserttiäänitys on tallennettu Lontoon Vortex Jazz Clubilla vuonna 2017 ja se on yhtyeen toinen levy nykyjazziin keskittyvällä Intakt Records -merkillä.

Modernin eurooppalaisen pianotriojazzin kelpo edustajana trio tulkitsee melodisia sävellyksiä tarkasti. Sen muusikoiden keskinäinen vuorovaikutus on herkästi reagoivaa ja oivaltavaa. Kaikki kolme muusikkoa nousevat vuorollaan esille trion yhteistyön kudoksesta ja näin basisti ja rumpalikin saavat osoittaa kykyjään solisteina.

Musiikki on moni-ilmeistä. Mietiskelevien balladien (esim. avausraita ”Shi”) lisäksi yhtye tavoittaa tarvittaessa määrätietoisen ja syvän svengin (esim. toinen raita ”Knabautsch”). Paikoitellen yhtye vielä laventaa soundiaan yhdistämällä hienovaraisesti akustista musiikkia ja sähköisiä efektejä. Kokonaisuus on keskittynyt ja se vaatii keskittymistä kuulijaltakin.

Joel Lyssarides: Dreamer (Prophone, 2018)
Joel Lyssarides, piano, Niklas Fernqvist, basso, Rasmus Svensson, rummut

Ruotsalainen Joel Lyssarides (s. 1992) on esillä olevista neljästä pianistista nuorin. Hän on myös ainoa, jota olen onnistunut kuulemaan konsertissa. Hän nimittäin soitti erittäin pätevästi saksofonisti Magnus Dalerudin ja trumpetisti Dan Johanssonin kvintetissä kesän 2018 Kalottjazz & Blues -festivaaleilla.

Dreamer” on Lyssaridesin debyyttilevy, joten on tuskin ihmeellistä, että esikuvat kuuluvat paikoin aika selvästi. Esimerkiksi levyn nimikappale ja ”Quadalquivir” kuuluvat samaan sukuun Esbjörn Svenssonin trion kanssa. Lyssarides on opiskellut jazzin lisäksi myös klassista musiikkia, mistä todistavat kevyt kosketus ja sävellysten hienovaraiset vivahteet, esimerkkeinä pianosoolona soitettu avausraita ”Semblance” ja kaunis ”Mirages”.

Lyssarides vilkaisee myös pianotrion perinteeseen ja Bill Evansin suuntaan tulkitsemalla taitavasti yhden standardin, ”You Wish Upon A Starin” Disney-piirretystä ”Pinocchio” (1940). Kaikkiaan ”Dreamer” on Lyssaridesin niin vahva ja lupaava näyttö, että lisään hänet seurattavien uusien nimien joukkoon.

Tord Gustavsen Trio: The Other Side (ECM, 2018)
Tord Gustavsen, piano, Sigurd Hole, basso, Jarle Vespestad, rummut

Norjalainen pianisti Tord Gustavsen (s.1970) levytti ECM:lle kolme taiteellisesti ja kaupallisestikin menestynyttä triolevyä vuosina 2003-2007. Sen jälkeen Gustavsen siirtyi käyttämään kvartettikokoonpanoa, osin basisti Harald Johnsenin sairastumisen ja varhaisen kuoleman (vuonna 2011 vain 41-vuotiaana) takia. Gustavsen oli kauan haluton kokoamaan uutta pianotrioa, kunnes uuden basistin Sigurd Holen myötä mieli muuttui ja uusi triolevy ”The Other Side” ilmestyi 11 vuoden tauon jälkeen. Jarle Vespestad on istunut trion rumpujakkaralla kaikilla trion albumeilla.

Ohjelmistoltaan ”The Other Side” on sekoitus Bachia, kansansävelmiä ja Gustavsenin omia sävellyksiä. Jos tuntee Gustavsenin aikaisempia triolevyjä, ei uutuus tuota suuria yllätyksiä. Trion oma surumielisen melodinen soundi on ennallaan ja rumpali Vespestadin vähäeleinen groove luo usein jännitteen lyyrisen pianon ja hellittämättömän rumpukompin välille. Hyvä esimerkki tästä jännitteestä yksi levyn kolmesta Bach-tulkinnasta eli versio hartaasta virsisävelmästä ”Schlafes Bruder”, josta syntyy hiljaisesti vetävää ”kamarigospeljazzia”.

Erittäin tasaisella ja korkeatasoisella albumilla on muitakin kohokohtia. Norjalaisen 1800-luvulla vaikuttaneen säveltäjän Ludvig Mathias Lindemanin vahvasti kansanmusiikkivaikutteinen ”Kirken, det er et gammelt hus” alkaa kuulaalla bassointrolla ja siirtyy hartaan melodian myötä Jan Johanssonin maailmaan. Gustavsenin omista sävellyksistä mieleen jäävät avausraita ”The Tunnel” ja nimikappale ”The Other Side”, tummanpuhuvia balladeja molemmat.

shaimaestro
aebytrio
dreamer
gustavsen
shaimaestro thumbnail
aebytrio thumbnail
dreamer thumbnail
gustavsen thumbnail
Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Tampere Jazz Happening – Kuvasarja

Viime aikoina jazz on yleensä näyttänyt paremmalta mustavalkoisissa kuvissa. Kesäkuun valokuvanäyttelykin keskittyi pelkästään mustavalkoisiin kuviin. Tämän vuoden Tampereen Jazz Happeningin kuvat tuntuivan toimivan värillisenäkin, siispä tässä on tarjolla värillenen valikoima Tampereen kuvasadosta. Luultavasti palaan aiheeseen vielä mustavalkoistenkin kuvien kanssa.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Roy Hargrove (1969 – 2018)

Amerikkalainen trumpetisti Roy Hargrove kuoli 2.11.2018 vain 49-vuotiaana. Videolla on hieno näyte Hargroven musiikista, Belgiassa vuonna 2016 tallennettu versio Lee Morganin kappaleesta Tom Cat .

Lue Helsingin Sanomien muistokirjoitus: Jazzmuusikko Roy Hargrove on kuollut.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Tampere Jazz Happening – festivaaliraportti

Olavi Louhivuori The Net of Indra

Tampere Jazz Happening tarjosi jälleen hienon mahdollisuuden keskittyä musiikkiin perjantai-illasta sunnuntai-iltaan saakka. Viikonloppuuni sopi Tullikamarin Pakkahuoneen kaikki 13 yhtyettä ja mahdollisuus olisi ollut kuunnella vielä lisääkin, jos vain olisi ollut voimia valvoa yömyöhään Klubilla tai sukkuloida välillä Telakalla kotimaisten yhtyeiden äärelle. Keskityin kuitenkin jälleen suosiolla Pakkahuoneen päälavalle valittuun nykyjazzin ristivalotukseen.

Pohjoismainen jazz vahvoilla

Festivaaliviikonlopun loppusaldona mieleen jäi pohjoismaisen jazzin poikkeuksellisen vahva ja korkeatasoinen osuus. Se alkoi Suomen Jazzliiton Yrjö-palkitun rumpali Jussi Lehtosen uuden kvartetin energisellä työnäytteellä. Vanhat kumppanit (Lehtonen ja Joonatan Rautio) ja nuoret virolaiset (pianisti Holger Marjamaa ja basisti Heikko Remmel) svengasivat intensiivisesti.

Keskellä tuore Yrjö Jussi Lehtonen, vasemmalla Jazzliiton puheenjohtaja Petteri Klintrop ja oikealla Jazzliiton uusi toiminnanjohtaja Maija Silvennoinen. Lehtosella on sylissään tämän vuoden Yrjö, kuvataiteilija Ines Sederholmin maalaus ”Ikirummutin”.

Varsinaisen festivaaliohjelman ensimmäinen pohjoismainen yhtye oli norjalaisen saksofonistin Trygve SeiminHelsinki Songs”. Nimensä mukaan Helsingissä syntyneet surumielisen melodiset sävellykset loivat pohjaa koko kvartetin keskittyneelle esitykselle. Sen kuulasta pohjoismaisuutta sävyttivät jopa itäiset sävyt, kun Seimin saksofonin soundissa ainakin minun korvissani värisi armenialaisen dudukin koskettava sointi.

Trygve Seim

Lauantaina pohjoista ulottuvuutta edustivat Olavi Louhivuoren The Net of Indra ja Rymden-trio. Louhivuoren kvartetti oli hieno sukupolvien kohtaaminen, jossa hyvissä soittovoimissa olevat veteraanit Juhani Aaltonen ja basisti Palle Danielsson loivat lämpimän konsertin yhdessä pari 1980-luvun alussa syntyneiden Louhivuoren ja trumpetisti Eivind Lønningin kanssa.

Rymden on tuore yhtye, jopa superyhtye, jonka tunnettu norjalainen pianisti/kosketinsoittaja Bugge Wesseltoft ja Esbjörn Svensson Triossa aikoinaan soittaneet basisti Dan Berglund ja rumpali Magnus Öström ovat perustaneet. Esbjörn Svensson Trio on luonnollinen vertailukohta ja sen komppiparin voiman varassa uusi trio pitkälti toimi. Toki Wesseltoft sai hänkin äänensä kuuluville, jopa pääosaan, kun hän vaihtoi akustisen pianon syntesoijaan ja johti trioa konemusiikin ja hälyjen suuntaan. Konsertin perusteella trion ensi vuoden alkupuolella ilmestyvää debyyttilevyä kannattaa odottaa.

Pohjoismaiden osuus huipentui sunnuntain ensimmäisen yhtyeen, Mats Gustafssonin johtaman Fire! Orchestran esitykseen. Yhtyeen musiikki sai alkunsa pienestä ja kasvoi vähitellen suorastaan majesteettisiin tehoihin ja uljaaseen huipennukseen. Yksittäisistä muusikoista laulaja ja äänitaiteilija Mariam Wallentin jäi erityisesti mieleen.

Barokkia, rumbaa, rumpuja ja festivaaliväsymystä

Slovenialaisen pianistin ja säveltäjän Kaja Drakslerin monikansallinen oktetti soitti älyllisesti virittynyttä ja nykymusiikkiin suuntautuvaa musiikkia. Välillä pienilläkin sävyillä toiminut musiikki vangitsi kuuntelemaan vaikka yhtyeen laulusolistien Björk Nilsdóttirin ja Laura Polancen kuulaita ääniä. Jos tarjolla on barokkimusiikkia freejazzia soittavan rumpali säestyksellä, kyse on ehdottomasti valloittavasta ja omaperäisestä ilmaisusta.

Henri Texier Sand Quintet – Sébastien Texier & Vincent Lê Quang

Ranskalainen basisti Henri Texier on eurooppalaisen jazzin suuria nimiä, jonka Sand Quintet soitti mukavasti svengaavaa ja Välimeren piirin etnisillä vaikutteilla maustettua jazzia. Vielä selvemmin genret kohtasivat toisen ranskalaisen, pasunisti Fidel Fourneronin johtaman ¿Que Vola? -yhtyeen musiikissa, jossa ranskalainen jazz (nyt kylläkin varsin amerikkalainen) sai valtavasti potkua kuubalaisen rumpuryhmän ydinreaktorista.

Rumpali Hamid Drake esiintyi nyt Tampere Jazz Happeningissa kymmenettä kertaa ja hänet kukitettiin konsertis alussa lyhyessä seremoniassa. Drake ojensi kukat edelleen duokumppanilleen, Ranskassa asuvalle japanilaiselle Yuko Oshimalle. Siitä alkoi värikäs keskustelu, jonka aikana rumpusettien tarjoamia mahdollisuuksia tuottaa ääntä käytettiin rikkaasti hyödyksi. Konsertti olisi voinut hiljentyä loppuunsa vaikuttavan shamanistisen päätteeksi, mutta nyt duo innostui improvisoimaan lisää. Mitään uutta ei enää ollut tarjolla ja konsertista tuli hieman liian pitkä.

Yuko Oshida & Hamid Drake

Kolmetoista bändiä kolmessa päivässä on siis upea tilaisuus viettää viikonloppua musiikin parissa. Musiikkia on niin runsaasti, että aivan kaikkea ei jaksa täysillä sulattaa ja festivaaliväsymys estää nauttimasta hyvästäkin musiikista. Kaikkien yhtyeiden oma konsertti olisi vaikkapa Tornion kaltaisessa pikkukaupungissa vähintään kuukauden kulttuuritapahtuma, mutta festivaalilla osa yhtyeistä jäi väistämättä toisten jalkoihin. Näin huilisti Jamie Baumin tyylikäs Septet+ jäi itselläni mahtavan Fire! Orhestran jälkeen välipalaksi Art Ensemble of Chicagoa odotellessa.

Yhtään varsinaista pettymystä festivaalin ohjelmassa ei ollut. Tosin trumpetisti Josef Leimbergin Astral Progressions Orchestra ja saksofonisti Denys Baptisten Coltrane-projekti jättivät, ehkäpä vain tyylillisistä syistä, hieman laimean jälkimaun. Leimbergin astraaliorkesteri soitti periaatteessa samankaltaista fuusiojamia, jota löytyy Miles Davisin ja Wadada Leo Smithin sähköisestä tuotannosta. Leimbergin konsertissa eniten pidin varmaankin basisti Bubby Lewisin notkeista kuvioista.

Denys Babtiste versioi John Coltranen myöhäistuotannosta poimittuja teemoja. Konsertti jäi liiaksi Baptisten sinänsä intensiivisen saksofonin varaan ja yhtye kuulosti minun korviini staattiselta. Olen kuitenkin valmis myöntämään, että kyse on makuasiasta. Ehkä en vain päässyt yli Coltrane-mielikuviini liittyvältä svengin odotukselta.

Roscoe Mitchell

Art Ensemble of Chicago

Festivaalin varmaankin odotetuin vieras oli jo 1960-luvun lopulla perustettu Art Ensemble of Chicago, jonka motto ”Great Black Music: Ancient to the future” haastoi jazzin perinteisiä arvoja yhdistämällä free jazzia, vapaata improvisaatiota, teatteria ja politiikkaakin aivan uudenlaiseksi musiikilliseksi performanssiksi. Tampereella esiintyneessä sekstetissä oli mukana enää kaksi yhtyeen tunnetuimman kokoonpanon jäsentä, saksofonisti Roscoe Mitchell ja rumpali Famoudou Don Moye.

Dudu Kouaté & Famoudou Don Moye

Oli etukäteen selvää, että avantgarden instituution asemaan ajautuneen yhtyeen musiikki ei enää ole samalla tavalla vallankumouksellista kuin ennen. Toisaalta oli yhtä selvää, että AEOC ei myöskään ole vanhoja hittejään loputtomiin jauhava rockyhtye, vaan improvisaatioon nojaava kokoonpano, jolta voi odottaa paljon. Niinpä yhtye tarjosi levyiltäkin tutuksi tullutta (itse en päässyt koskaan kuulemaan yhtyeen klassista kokoonpanoa) vapaata improvisaatiota, moninaisten pikkuinstrumenttien soinnin ja tilan rakentelua, ritualistista kehittelyä ja lopulta konsertin loppuun väkevästi svengaava ”Odwalla”. AEOC:n konsertti oli kelpo päätös onnistuneelle festivaalille.

Valokuvauksesta

Pidin jälleen kameraa mukana ja sain festivaalilta kuvausluvan. Toivottavasti lupaa ei vastaisuudessa evätä minulta, jos nyt tässä tunnustan, että kuvasin pidempään kuin luvan edellyttämät kymmenen minuuttia kunkin konsertin alusta. Toisaalta noudatin varovaista kuvaussääntöäni, jonka löysin valokuvaaja Roy DeCavaran haastattelusta: I respect what I’m looking at. I do not intrude. I stay back, and I wait until something happens. And then I take my picture, and then I wait again. I do not get up in front of people and poke my camera in their faces. I sit back and keep as quiet and invisible as I can, and I wait. (Katso myös: Jazzkuvia-näyttely.) Tämä on hyvä ohje huomaamattomaan kuvaamiseen konserttityyppisissä tilanteissa. Klubeilla ja ulkoilmassa kuvaaja voi mielestäni liikkua vapaammin.

Rymden-trion jätin kokonaan kuvaamatta. Siinä vaiheessa lauantai-iltaa oli jo mukava vain kuunnella musiikin virtaa. Viikonlopun kuvaustuloksista muutamia kuvia ohessa on esillä tämän postauksen yhteydessä sekä Instagram-tililläni. Kokoan kuvista vielä laajemman, mustavalkoisen sarjan.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Yrjö-palkinto 2018 rumpali Jussi Lehtoselle

Suomen Jazzliiton Yrjö-palkintoa on jaettu vuodesta 1967 kunakin vuonna ansioituneelle suomalaiselle jazzmuusikolle. Tänä vuonna palkinnon vastaanotti Tampere Jazz Happeningissä rumpali Jussi Lehtonen, jonka uusin soololevy julkaistiin hetki sitten. Jazzliiton hallitus ja samalla palkintoraati ylistää palkitun ahkeruutta ja monipuolista osaamista:

– Jussi Lehtonen on kansainvälisen huipputason jazzrumpali, säveltäjä, sovittaja, yhtyeenjohtaja, pedagogi ja kaikissa näissä rautainen ammattilainen. Hän on musiikintekijänä rohkea, määrätietoinen ja erittäin ahkera. Lehtosen osaaminen ja ymmärtämys jazzmusiikista on jotain hyvin poikkeuksellista, ei pelkästään Suomen, vaan myös koko maailman mittakaavassa, raati perustelee valintaa.

Vuonna 1977 syntynyt rumpali aloitti opintonsa Pop & Jazz Konservatoriossa, josta hän siirtyi Sibelius-Akatemian jazzosastolle vuonna 2000. Lehtonen on ollut kysytty soittokumppani vuosien varrella paitsi kotimaisten suuruuksien, kuten Jukkis Uotilan ja Eero Koivistoisen yhtyeissä, myös kansainvälisten huippunimien, kuten Dave Liebmanin ja Randy Breckerin kanssa. Keikkailun ohella Lehtonen on valmistumisensa jälkeen opettanut Sibelius-Akatemian jazzosastolla jazzrytmiikkaa ja ensembletyöskentelyä. Ensimmäisen oman levytyksensä Firstborn Lehtonen julkaisi vuonna 2009, ja tänä vuonna juuri Tampere Jazz Happeningin kynnyksellä tuli ulos miehen neljäs albumi Jussi Lehtonen Quartet – Live at Koko Jazz Club (Koko Records). Suomalais-virolaisen kvartetin musiikkia kuultiin myös Pakkahuoneen lavalla palkintoseremonian jälkeen.

Yrjö-palkinto on vuosittain vaihtuvan taiteilijan tilausteos. Tänä vuonna taiteilijana toimi vuonna 1991 syntynyt Ines Sederholm. Katutaiteestaan parhaiten tunnettu Sederholm toteutti Lehtoselle teoksen Ikirummutin (spray- ja akryylimaali levylle, 2018). Sederholm kertoo värikkään ja graafisen työnsä kummunneen suoraan palkitun musiikista:

– Kuuntelin Jussin musiikkia maalatessani Yrjö-palkintoa. Musiikista välittyi positiivinen, hyvä meininki jonka halusin huokuvan myös teoksesta. Koin musiikin olevan energistä, jonka perusteella tein teoksen värivalintoja, mutta myös herkkää, joten lisäsin pienenpieniä yksityiskohtia. Halusin sommittelun olevan rytmikäs ja jatkuvassa liikkeessä niin kuin Jussikin, Sederholm kuvailee.

Ylen Jazzradio jakoi tapahtumassa myös Varjo-Yrjö-palkinnon työstä jazzkulttuurin hyväksi. Palkinnon vastaanotti tänä vuonna tuottaja-tiedottaja Raisa Siivola. Siivola (s. 1982) on työskentellyt 15 vuoden ajan kotimaisella jazzkentällä monipuolisissa tuottajan ja tiedottajan tehtävissä, muun muassa UMO Jazz House -klubilla, UMO Jazz Orchestrassa, Tampere Jazz Happeningissä ja nykyään Suomen Jazzliitossa. Varjo-Yrjö-palkinto jaettiin nyt 16. kertaa. Aikaisempina vuosina palkinnon on saanut muun muassa helsinkiläinen jazzklubi Koko Jazz Club sekä valokuvaaja Maarit Kytöharju.

Teksti: Jazzliitto, YLE

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Juhani Aaltonen & Sointi Jazz Orchestra: Saarnaaja (Nova Records, 2018)

Juhani Aaltonen, Raahen Rantajatsit 2014

Nuorten muusikoiden iso orkesteri Sointi Jazz Orchestra on toiminut viisi vuotta ja se on ehtinyt julkaista ennakkoluulotonta ja monipuolista äänitetuotantoa. SJO:n ensimmäinen levy (”Syntymä”, 2016) oli raikas kokoelma yhtyeen kapellimestarin Rasmus Soinin sävellyksiä. Toisella levyllään (”Tiernapojat”, 2017) orkesteri tutki vanhaa jouluperinnettä ja muokkasi siitä rehevää ja värikästä nykyjazzia. Uusi kolmas albumi on todellinen jazzsukupolvien kohtaaminen. Se tuo nuorten muusikoiden vieraaksi suomalaisen jazzin veteraanin ja merkkimiehen Juhani Aaltosen, jonka sooloja silmällä pitäen Soini sävelsi viisiosaisen ”Saarnaaja”-sarjan.

Sävellys sai ensimmäisen kipinänsä tammikuussa 2014, kun Soini kuunteli Aaltosen luentoa jazzista ja improvisaatiosta. Säveltäjää jäi askarruttamaan Aaltosen moniselitteinen ajatus, jonka mukaan improvisoijan täytyy soittaa niin, että lammen pinta ei rikkoudu. Lopulta pohdiskeluista syntyi ”Saarnaaja”, joka sai ensiesityksensä keväällä 2016. Saman vuoden syksyn levytyssessioissa sarja tallentui levyksi, joka julkaistaan marraskuun 2018 alussa.

Levyn avaa ”Alkusoitto”, jonka tummat soinnit johdattavat tenorisaksofonin ja orkesterin dramaattiseen vuoropuheluun. Iso orkesteri maalaa kehykset Aaltosen free jazzista ammentavalle soololle ja voimalliselle huipennukselle. Avauksen alkuräjähdyksestä siirrytään saumatta toisen osan (”Heikkoudet vahvuudeksi”) svengaavan cool jazzin maailmaan, kun Sampo Kasurinen sooloilee viileästi . Kolmas osa ”Soita niin ettei lammen pinta rikkoudu” on siis eräänlainen nimikappale, sävellyksen liikkeelle sysännyt idea. Kaksijakoisen kappaleen alku väreilee kuulaina sointeina, joista siirrytään kepeään Gil Evans/Miles Davis -henkiseen svengijaksoon. Siihen trumpetisti Jasmin Afaneh muotoilee tyyliin sopivan soolon.

Minuutin mittaisen tenorikadenssin jälkeen ”Liitelen sointujen yllä” voimistuu vähitellen alun varovaisista väreilyistä ja häipyy Aaltosen soolon kautta jälleen hiljaisuuteen. Aaltonen pääsee vielä esittelemään toista instrumenttiaan huilua ja huilukadenssin jälkeen päädytään viimeiseen viidenteen osaan ”Soitto kuin rukous”. Siinä Aaltosen ja orkesterin vuoropuhelu käy free jazzin vaikutteista huolimatta avausraitaa huomattavasti rauhallisemmin. Näin Aaltosen saarna ei lopulta ole tulta ja tulikiveä, vaan levollisen lempeää puhetta.

Lämminhenkinen ja tasapainoinen ”Saarnaaja” pääsee mukaan Vuoden valinnat 2018 -listalle.

Juhani Aaltonen & Sointi Jazz Orchestra: Saarnaaja (Nova Records, 2018)
Juhani Aaltonen, tenorisaksofoni, alttohuilu, Tommi Kolunen, Lauri Iljin, Lauri Kylätasku, trumpetti, flyygelitorvi, Jasmin Afaneh, trumpetti, flyygelitovi, huilu, Panu Luukkonen, Matti Vuolahti, pasuuna, Mikko Haanpää, bassopasuuna, pasuuna, Kenneth Ojutkangas, tuuba, bassopasuuna, Ilkka Hongisto, käyrätorvi, Petteri Hietamäki, altto- ja sopraanosaksofoni, huilu, Pekka Seppänen, alttosaksofoni, klarinetti, Sampo kasurinen, tenorisaksofoni, huilu, Janne Saarinen, tenorisaksofoni, oboe, Max Zenger, baritonisaksofoni, bassoklarinetti, Aleksis Liukko, piano, Oskari Siirtola, basso, Siiri Partanen, rummut, Rasmus Soini, kapellimestari

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Tampere Jazz Happening 2018 – Kotimaista jazzia

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Tampere Jazz Happening 2018 – Olavi Louhivuori ”The Net of Indra

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Tampere Jazz Happening 2018 – Art Ensemble of Chicago

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti