Pyöräillen Iissä – Valto Pernu Photo Marathon 2013

Kuvamaratonilla liikuttiin polkupyörillä. Sai itselleni  pyörän lainaan.

Kuvamaratonilla liikuttiin polkupyörillä. Sain itselleni pyörän lainaan.

Maamme viimeiseksi torikuvaajaksi mainitun, iiläisen Valto Pernun mukaan nimetyssä valokuvauskilpailussa ideana on liikkua polkupyörällä valokuvaamassa kahdentoista tunnin ajan. Kilpailu alkoi aamulla klo 9 ja viimeinen tehtävä piti palauttaa klo 21 mennessä. Kilpailijoille annettiin kuusi tehtävää, jotka täytyi toteuttaa määräajan kuluessa. Ideana oli kuvata kuuden kuvan sarja, ei kuutta erillistä kuvaa. Valto Pernu säätiön kustantama 1000 euron pääpalkinto oli luvassa siis parhaalle kuvasarjalle.

Olin varustautunut kuvamaratoniin yksinkertaisella varustuksella. Kamerarepussa oli Canon 6D-runko, jossa oli kiinni uusi 40 mm pikkuobjektiivi. Varmuuden vuoksi kannoin mukana myös 135 mm teleobjektiivia. Lisäksi repussa oli vain kaksi vara-akkua, joista toinen olikin jo illalla tarpeen.

2013_ValtoPernu3

Ensimmäinen tehtävä oli ytimekkäästi ”Metsä”. Ii on sen verran pieni paikkakunta, että kuvauspaikkoja löytyi hyvin ilman paikallistuntemustakin. Tässä vaiheessa vielä suunnittelin, että vastavalo voisi olla kuutta kuvaani yhdistävä idea. Niinpä kuvasin tämän synkeän metsän siimeksen, jonka keskellä terävä valo viiltää esille lehtiä, oksia ja puiden runkoja. Kuvasin tehtävään 100 kuvaa.

2013_ValtoPernu4

Toisen tehtävän aiheena oli arvattavasti ”Markkinat”, sillä kylällä tapahtui viikonloppuna Iin Wanhan Haminan markkinat. Jatkoin vastavaloja hakien. Pysähdyin aika pitkäksi aikaa kyttäämään onnenpyörän lähistölle. Kilpailukuvani keskipisteessä on lapsen kädessä oleva kolikko ja onnenpyörän omistajan aikuisen käsi. Miehen kasvot jätin tarkoituksella kuvan ulkopuolelle. Oikean reunan lasten katseet muistuttavat edellisen päivän työpajakuvani ideoita. Vasemassa reunassa kuvaa rajaa keltainen alue, jossa toki sana ”rosvo” voi herättää mielikuvia. Kuvasin tehtävään 319 kuvaa.

2013_ValtoPernu5

Kolmas tehtävä oli miellyttävin. Siinä täytyi kuvata kuvaajalle ennalta tuntemattoman henkilön muotokuva. Ensireaktio oli palata markkinoille, mutta päätin sittenkin harhailla omakotialueilla keskustan läheisyydessä. Sieltä löytyikin ihmisiä puuhailemassa pihamaillaan. Kaikki suhtautuivat kuvaamiseen myönteisesti ja ihmisten kanssa oli hauska pysähtyä juttelemaan. Olavi Ruikka kunnosti venettään erään rivitalon päädyssä, eikä antanut kuvaamisen liikaa häiritä. Kilpailuun päätyi tämä rento muotokuva, joka samalla rikkoi suunnittelemani kuvasarjan ja peli oli kilpailumielessä menetetty. Kuvasin tehtävään 67 kuvaa.

2013_ValtoPernu6

Kolmelle ensimmäiselle tehtävälle oli annettu aikaa kaksi tuntia. Neljäs tehtävä oli tunnin pikakuvaus ja aiheena aika vaativasti ”Perinne”. Aluksi pyöräilin Iin Haminan vanhojen talojen keskellä ja ajattelin rakennusperinnettä. Kuvasinkin punamullan ja valkoisten nurkkalautojen abstraktiota, johon hain jälleen vastavaloakin. Aikapulassa kiersin vielä markkinoiden kautta. Kuvasin siellä yhteislauluakin, mutta päädyin lopulta perinteiseen kalaruokaan ja muikkukauppiaaseen. Yhtenäinen kuvasarja oli tässä vaiheessa jo täysin mahdoton tavoite. Kuvasin tehtävään 78 kuvaa.

2013_ValtoPernu7

Viides tehtävä ”Aallot” sai kolme tuntia kuvausaikaa. Tehtävä vaati eniten pyöräilyä pitkin Iijoen rantoja. Haeskelin edelleen vastavaloja, mutta aurinko oli aina joko väärässä suunnassa tai paistoi liian kirkkaana. Lisäksi päivä oli tyyni ja aaltojen sijasta joella oli näkyvissä vain pikkuliplatusta tai väreilyä. Heittelin jossain vaiheessa kiviäkin veteen, jotta saisin jotain liikeettä veden pinnalle. Kilpailukuvaksi valitsin kauniin ja yksinkertaisen kuvan, jossa rannan ruohot heiluvat aaltojen edessä epäterävinä. Tässä kuvassa käytin teleobjektiivia, joten se ei ollut turhaan mukana. Kuvasin tehtävään 88 kuvaa.

2013_ValtoPernu8

Viimeinen tehtävä annettiin klo 19. Päivä oli ollut pitkä ja pyöräily alkoi painaa jaloissa. Kuudes aihe olikin varsinainen loppuhuipennus, ”Erakko”. Ajattelin, että ilman paikallistuntemusta on pakko lähestyä aihetta symbolisesti, sillä en mistään voinut löytää siihen hätään oikeaa erakkoa. Etsiskelin yksinäisiä puita ja muita sopivia vertauskuvia, mutta mitään ei sattunut kohdalle. Yhtään vanhustakaan ei ollut liikkeellä rollaattorin kanssa.

Lopulta päädyin lavastukseen. Pyysin torin laidalla norkoilleen pojan seisomaan keskelle toria ilta-aurinkoon selin kameraan. Siinä poika sitten seisoo yksin keskellä, eikä se ole sama asia kuin erakko. Valitsin kuitenkin kuvan kilpailukuvaksi illan valojen takia, vaikka en ollut siihen lainkaan tyytyväinen. Kuvasin tehtävään vain 34 kuvaa, mikä kertoo tehtävän hankaluudesta.

Kuvamaratoni oli hieno kokemus. Tehtävien pitääkin olla hankalia. On hyvä välillä joutua normaalien kuvaustapojensa ulkopuolelle. Seuraava maratoni järjestetään kahden vuoden kuluttua ja tämän kisan perusteella haluan olla myös silloin mukana.

Lisätietoja:
Valto Pernu; henkilöhistoriaa, valokuvia, tietoa säätiöstä
Kulttuurikauppila; kuvamaratonista, taidebiennaalista ja muusta kulttuurikeskuksen toiminnasta
Valto Pernu Photo Marathon; kuvamaratonin Facebook-sivu

Share
Kategoria(t): Valokuvaus Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.