Raahen Rantajatsit 2016 – festivaaliraportti

Rantajatsit2016logo

Raahen Rantajatsit joutui viime kesän jälkeen muutoksen eteen, kun festivaalin pitkäaikainen pääareena Fantti ei enää ollut festivaalin käytössä. Entisen merellisen Fantin tilalle löytyi kuitenkin toinen merellinen paikka aivan kaupungin keskustan kupeesta. Jo aiemmin klubi-iltojen paikkana toiminut Ruiskuhuone ja sen ranta osoittautui mainioksi Fantin korvaajaksi. Uusi paikka on ehkä vanhaa parempi, sillä Ruiskuhuoneen ranta kokoaa yleisön tiiviimmin yhteen ja kaikilla on näkymä esiintymislavalle.

Ruiskuhuoneen ulkolavalla Kauko Röyhkä, Anna Inginmaa & Hypnomen festivaalin perjantai-iltana

Ruiskuhuoneen ulkolavalla Kauko Röyhkä, Anna Inginmaa & Hypnomen festivaalin perjantai-iltana

Raahen teatteri oli aikaisempaa laajemmin festivaalin käytössä ja vanha puurakennus tarjoaa kaksi erilaista tilaa konserteille. Teatterisali on pieni ja intiimi tila, jossa akustiset ja pienimuotoiset esitykset toimivat hyvin. Kesäteatterin lava ja katsomo sijaitsevat sisäpihalla, jonne sijoittuivat festivaalin hyväntuulinen lastenkonsertti sekä Mikko Innasen 10+ -yhtyeen upea keikka.

Maria Laura Baccarini ja Régis Huby Iso-Kraaselin pookin alla

Maria Laura Baccarini ja Régis Huby Iso-Kraaselin pookin alla

Hyvänä lisänä oli vielä aivan uusi konserttipaikka Iso-Kraaselin saarella, jonne venematka Ruiskuhuoneen rannasta kesti parikymmentä minuuttia. Saarella on vanha luotsitupa, pari mökkiä ja maamerkkinä pooki eli tunnusmajakka, jonka alle pystytetyllä pienellä lavalla esiintyivät laulaja Maria Laura Baccarini ja viulisti, sähkömies Régis Huby. Duon kaunis musiikki sopi hienosti ainutlaatuisen konserttimiljöön keskelle ja itse ainakin pääsin paremmin sisälle duon musiikkiin saariluonnon keskellä kuin Ruiskuhuoneella perjantai-iltana.

Impérial Quartet & Impérial Orphéon

Impérial Quartet ja Impérial Orphéon ovat ilmeisesti kaksi eri eri yhtyettä, joissa soittavat melkein samat muusikot. Yhtyeiden rungon muodostavat saksofonistit Damien Sabatier ja Gérald Chevillon sekä rumpali Antonin Laymarie. Kun kolmikkoon liittyy basisti Joachim Florent on kyseessä Impérial Quartet ja kvartetti yhdessä hanuristi/laulaja Rémy Poulakisin kanssa on puolestaan Impérial Orphéon.

Raahessa yhtyeet sekoittivat kokoonpanoaan ja ohjelmistojaan niin että ainakin minun korvissani ne kuulostivat kuin yhdeltä perheeltä. Musiikki oli varsin villi sekoitus erilaisia etnomusiikkeja, jazzia, oopperaa, iskelmää, progerockia, minimalismia ja hypnoottista groovea.

Impérial Orphéon lastenkonsertissa

Erityisen hauskaa kuultavaa oli Impérial Orphéonin lastenkonsertti, jossa ei suinkaan soitettu lasten musiikkia, vaan kaiken ikäisille sopivaa musiikkia sopivasti pilke silmäkulmassa. Yhtye ei todellakaan lässyttäneet lasten kielellä tai aliarvioinut lapsia kuulijoina. Lauantain Ruiskuhuoneen viimeisenä varsinaisena bändinä esiintynyt Impérial Orphéon soitti pitkän ja intensiivisen keikan ja villitsi lopulta Ruiskuhuoneen lavan eteen joukon innostuneita tanssijoita. Konsertti tuntui minusta lopulta hieman liian pitkältä (kun en kerran lähtenyt mukaan tanssiin) ja samoja keinoja toistavalta, vaikka musiikki toki oli vauhdikasta ja värikästä.

Katu Kaiku & Timo Lassy Band

Katu Kaiku

Katu Kaiku – Adele Sauros, saksofonit, Mikael Saastamoinen, basso, Erik Fräki, rummut

Ruiskuhuoneen konserttien kaikkein jazzillisimmasta annista vastasivat Katu Kaiku perjantaina ja Timo Lassy Band lauantaina. Olen yleensä kovasti pitänyt trioista, joissa yksinäinen saksofonisti soittaa basson ja rumpujen säestyksellä. Nuorten muusikoiden Katu Kaiku -trio oli juuri tällainen kolmikko. Trion esitys oli tasapainoinen, välillä haettiin vauhtia varsin minimalististen kehittelyjen kautta ja väliin porhallettiin vauhdikkaasti. Trio soitti debyyttilevynsä ”Tokyo/Kuopio” (omakustanne, 2016) kappaleita.

Timo Lassy Bandissa tällä kertaa Lassyn, Annti Lötjösen ja Teppo Mäkysen seurassa pianisti Henri Mäntylä ja lyömäsoittaja Mongo Aaltonen

Timo Lassy Bandissa tällä kertaa Timo Lassyn, Antti Lötjösen ja Teppo Mäkysen seurassa pianisti Henri Mäntylä ja lyömäsoittaja Mongo Aaltonen

Olin kuullut Timo Lassy Bandia varmaankin kolme kertaa ennen Rantajatsien keikkaa. Esiintymisten ja levyjen perusteella tiedossani oli siis hyvin, mitä tuleman piti. Yhtye ei tarjonnutkaan yllätyksiä, vaan soitti sitä takuuvarmaa, tanssipoljennon suuntaan taittuvaa svengiä kuten ennenkin. Taitavaa soittoa ja hyvin rakennettua konserttikokonaisuutta oli jälleen mukava kuunnella.

Mikko Innanen 10+

Mikko Innasen ison orkesterin konsertti oli koko festivaalin kohokohta. Kahdentoista soittajan voimin onnistuttiin luomaan muhkea jazzelämys. Musiikissa oli koko ajan vahvasti läsnä jazzin perinteet, siis tässä tapauksessa vaikkapa Monk, Ayler, Mingus, Ornette Coleman tai niin modernia jazzia edeltäneet tyylit kuin eurooppalainen vapaa improvisaatio. Ison orkesterin keikkaileminen on varmasti vaikeaa organisoida, mutta toivottavasti Innanen saa maailmanluokan yhtyeensä myös ulkomaille. Musiikin pariin palaisi mielellään myös levytettynä.

Mikko Innanen 10+ Raahen teatterin sisäpihalla

Mikko Innanen 10+ Raahen teatterin sisäpihalla

Innanen isännöi myös festivaalin päättäneitä jameja lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Innasen orkesterin jäsenet ja ranskalaiset muusikot kohtasivat lavalla tuttujen standardikappaleiden parissa. Tulkinnat olivat rentoja ja intensiivisiä. Pimenevässä yössä soitetut jamit olivat oiva päätös mainiolle festivaalille.

Jazzia vinyyleiltä

Matti Nives soitti hienoa musiikkia pääasiassa vanhoilta vinyylilevyiltä.

Matti Nives soitti hienoa musiikkia pääasiassa vanhoilta vinyylilevyiltä.

Rantajatsit oli tänä vuonna satsannut yleisön viihdyttämiseen ja palkannut dj Matti Niveksen soittamaan Ruiskuhuoneella äänilevyjä konsertin alkua odotellessa ja bändivaihtojen aikana. Levyt kuulostivat tosi hyvältä ja eräs koiranleuka vitsailikin, että nyt väliaikamusiikki saattaa olla jopa lavalta kuultavaa musiikkia parempaa. Livemusiikki kesti toki hyvin vertailussa, mutta oivaltaen valittu levymusiikki loi rentoa tunnelmaa ja historiallista taustaa festivaaliohjelman ympärille.

Lopuksi

Rantajatsit oli jälleen viihtyisä ja ihmisen kokoinen musiikkijuhla, joka uskaltaa pitää kiinni taiteellisesta kunnianhimostaan. Yleisöäkin näytti olevan paikalla mukavasti. Sää oli todella kesäisen kaunin koko festivaalin ajan. Siis jälleen kerran Rantajatsit antoi virkistävän viikonlopun ja jätti muistoksi hyvän mielen (ja aika paljon valokuvia, jotka löytyvät omassa postauksessaan: Raahen Rantajatsit 2016 – kuvasarja).

Rantajatsien festivaalijohtaja Charles Gil ehti kuuntelemaan musiikkia Iso-Kraaselin saarella.

Rantajatsien festivaalijohtaja Charles Gil ehti kuuntelemaan musiikkia Iso-Kraaselin saarella.

Lisätietoja: Rajatsi.fi – festivaalin ja Rajatsi-yhdistyksen nettisivut

Share
Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *