Reiska Laine – jazzin käsityöläinen

Rumpali Reiska Laineen elämäkerran kirjoittaja Lassi Markkanen työskenteli kolme vuotta Laineen eduskunta-avustajana. Tuona aikana Markkanen kuuli Laineelta niin paljon hyviä juttuja, että hän päätti koostaa niistä nyt julkaistun kirjan rumpalin elämästä. Markkanen kirjoittaa Laineen tarinan minä-muodossa, siis kuin Laineen itsensä kertomana omaelämäkertama.

Markkanen pukee rumpalin elämänvaiheet sujuvasti eteneväksi tarinaksi. Kirja käy aluksi läpi vaatimattomissa oloissa kasvaneen Laineen lapsuus- ja nuoruusvuodet sekä muusikonuran alkutaipaleen. Sitten perehdytään tarkemmin Laineen monipuoliseen työuraan Pori Jazzissa, teatterimuusikkona, kansanedustajana ja kulttuuripoliitikkona.

Laine kertoo myös suhteestaan eräisiin tärkeisiin muusikkotovereihin, kuten Taisto Tammi, Vesa-Matti Loiri, Pekka Pöyry, Heikki Sarmanto ja Nils-Aslak Valkeapää. Varsinkin muistot Pöyryn viimeisistä vaiheista koskettavat.

Reiska Laine Raahen Rantajatseilla kesällä 2014

Laine on valinnut kymmenkunta levytystään tarkempaan esittelyyn, esim. Jukka TolosenTolonen”, Pekka PohjolanPihkasilmä kaarnakorva” ja Eero KoivistoisenLabyrinth”. Tästä huolimatta kirjassa käsitellään yllättävän vähän musiikkia, itse jazzin soittamista. Sen sijaan kirjassa kerrotaan runsaasti hauskoja sattumuksia, mikä tekee 167-sivuisista muistelmista helposti luettavan, vaikka sisältöä jäsentävät väliotsikot puuttuvat kokonaan.

Kuvitukseen on selvästi nähty vaivaa ja kuvien joukossa on monia erinomaisia jazzkuvia, hyvänä esimerkkinä kirjan kansikuva. Kuvan kuvaaja jää tuntemattomaksi, sillä kuvalähteitä tai valokuvaajia ei ole lainkaan mainittu. Korjaamatta jääneet lukuisat kirjoitusvirheet kertovat puutteellisesta viimeistelystä.

Tornion Kalottjazz & Blues -festivaaleillakin käydään ohimennen. Siteeraan tähän sanatarkasti, sillä sitaatti on samalla esimerkki kirjan tyylistä ja anekdooteista:

Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen on jazzmiehiä. Olin kahdeksankymmentaluvun puolessa välissä keikalla Aaltosen Junnun kanssa Tornion Kalottijazzissa. Olimme soittaneet ensimmäisen setin. Liikanen oli tullut tilaisuuteen suoraan Pohjoismaiden neuvoston kokouksesta Haaparannasta. Liikanen laittoi yhdeksän kilon lohen flyygelin päälle ja sanoi: ”Teillä soittajilla on huonot palkat – tässä on vähän syötävää”

Lassi Markkanen: Reiska Laine – jazzin käsityöläinen (Jormainos, 2018)

Share
Kategoria(t): Jazz, Kirjat Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.