Basisti hyppäsi jokeen

Vibrafonisti, rumpali ja orkesterinjohtaja Lionel Hampton kuoli 31.8. 94-vuotiaana. Hamptonista saattoi hyvällä syyllä käyttää kulunutta ilmausta ”legendaarinen jazzin jättiläinen”, sillä hän oli vielä niitä jazzmuusikoita, joilla oli suora yhteys jazzin historian alkuvaiheisiin.

Hamptonin viihdyttäjänlahjoista ja miksei myös big band-kauden kilpailuhengestä kertoo basisti Milt Hintonin muistelema anekdootti jazzkonsertista, joka järjestettiin ravintolalaivassa Potomac-joen rannalla Washingtonissa. Konsertin esiintyjälista oli komea. Illan aloittajaksi oli luvattu saksofonisti Illinois Jacquetin orkesteri. Illinois Jacquet oli aiemmin soittanut Lionel Hamptonin big bandissä, joka oli esiintyjälistalla toisena.

Illan kolmantena ja suurimpana tähtenä loisti itse Louis Armstrong. Konsertin alkamisaika oli mennyt jo aikaa sitten ohi, mutta sekä Jacquetin että Hamptonin yhtyeet olivat jostain syystä myöhässä. Yleisö vaati musiikkia yhä kärsimättömämmin ja äänekkäämmin. Lopulta järjestäjien täytyi pyytää päätähti Armstrongia aloittamaan. Satchmo ei ollut koskaan pikkumainen muodollisuuksista ja hän suostui pelastamaan tilanteen. Armstrong soitti yhtyeineen loistavan keikan ja ylimääräisten kappaleiden jälkeen innostunut yleisö osoitti suosiotaan seisaaltaan käsin.

Tässä vaiheessa Illinois Jacquet orkestereineen oli jo saapunut ja hänen epäkiitollinen tehtävänsä oli mennä lavalle Armstrongin jälkeen. Koska yleisö tiesi, että he olivat joutuneet odottamaan juuri Jacquetin takia, vastaanotto oli nihkeä. Näyttävä rumpusoolokaan ei yleisöä sytyttänyt. Viimein Jacquet päätti soittaa Lionel Hamptonin hittikappaleen ”Flying Home”, jonka tenorisolistina Jacquet oli itse aikoinaan tullut tunnetuksi. Hitti mursi yleisön vastarinnan. Jacquetin tenorisoolo sai yleisön tanssimaan ja ulvomaan lisää.

Nyt myös Lionel Hampton ehti paikalle ja kuuli kauhukseen, kuinka Jacquet villitsee yleisön hänen tunnussävelmällään. Hamptonin yhtyeen mennessä lavalle tunnelma oli jälleen laimea, mikään ei tuntunut tavoittavan yleisöä, joka oli saanut jo niin paljon viihdykettä ja vauhtia. Hampton kokeili myös hittiään ”Flying Home”, mutta vanhan kertaus ei enää sytyttänyt.

Hampton oli sen verran showmies, että vaisu vastaanotto ja tappio yleisön suosiosta ei häntä tyydyttänyt. Hampton meni basisti Monk Montgomeryn luokse ja lupasi ylimääräiset kymmenen dollaria, jos tämä hyppää ravintolalaivan laidan yli jokeen. Yhtye aloitti uuden kappaleen, kiihdytti sen vauhtiin, jonka huipennukseksi Montgomery hyppäsi jokeen. Yhtye jatkoi soittamistaan, rakensi uuden kliimaksin, basisti hyppäsi vielä kaksi kertaa uudelleen jokeen ja lopulta yleisö villiintyi.

Hampton oli toki paljon muutakin kuin taitava viihdyttäjä. Hän teki ensimmäisenä jazzmuusikkona vibrafonista soolosoittimen ja soitti sitä virtuoosimaisesti. Hampton oli mukana murtamassa rotujen välisiä raja-aitoja soittaessaan Benny Goodmanin yhtyeissä yhdessä toisen mustan muusikon pianisti Teddy Wilsonin kanssa. Hampton johti monia erikokoisia jazzyhtyeitä, jotka olivat kuin yliopistoja suurelle joukolle nuoria huippumuusikoita. Hampton levytti myös laajan levytystuotannon, joka kestää hyvin kuuntelua vuosikymmenten jälkeenkin.

Lähde: Bill Crow: Jazz Anecdotes. Oxford University Press. 1990.

15.9. 2002

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *