Jazzia paremmuusjärjestyksessä

Vaikka kaikki tietävät, että taiteen ilmiöitä ei voi panna paremmuusjärjestykseen äänestämällä, jazzlehdistössä ollaan innostuneita toimittamaan erilaisia suosikkiäänestyksiä. Jokainen itseään kunnioittava jazzlehti järjestää säännöllisesti jonkinlaisen vuosiäänestyksen ja maailman kenties tunnetuin alan lehti, amerikkalainen Down Beat, pistää paremmaksi järjestämällä peräti kaksi äänestystä. Elokuun numerossa ilmestyvät suuren kriitikkoäänestyksen tulokset ja joulukuussa, sopivasti keskellä joulumarkkinoita, julkistetaan lehden lukijoiden suosikit.

Kriitikkoäänestyksessä joukko jazzkirjoittajia, useimmat amerikkalaisia, valitsee suosikkinsa 66 sarjassa, kuten vuoden jazzmuusikko, vuoden yhtye ja vuoden levy. Myös eri instrumenteille on omat sarjansa, tyyliin vuoden pianisti ja vuoden trumpetisti. Lisäksi kriitikot koettavat katsastaa tulevaisuuteen valitsemalla jokaisen soittimen nousevat kyvyt. Down Beatin periamerikkalainen erikoisuus on ”Hall of Fame”, harvojen ja valittujen joukko, johon on vuodesta 1952 joka äänestyksen yhteydessä lisätty uusi nimi. Hall of Fameen voidaan nimetä sekä eläviä että jo kuolleita muusikoita. Hall of Fame koostuu lähinnä jazzin suuruuksista, kuten Armstrong ja Ellington, mutta varsinkin kriitikkoäänestyksessä arvon saavat joskus myös vähemmän tunnetut, asianharrastajien arvostamat muusikot.

Tämän vuoden kriitikkoäänestyksessä täyden potin korjasi saksofonisti ja säveltäjä Wayne Shorter, joka ensimmäisen kerran lehden äänestysten historiassa voitti peräti kuusi sarjaa. Wayne Shorter nousi esille jo 1960-luvun alussa ensin Art Blakeyn Jazz Messengers-yhtyeessä ja varsinkin vuosikymmenen loppupuolella Miles Davisin kuulussa ns. toisessa kvintetissä, jossa soittivat myös Herbie Hancock, Ron Carter ja Tony Williams. Samoihin aikoihin hän julkaisi myös omalla nimellään joukon hienoja levyjä, jotka ovat akustista jazzia parhaimmillaan, kauniita esimerkkejä Shorterin sävellystyöstä.

Seuraavalla vuosikymmenellä Shorter perusti yhdessä Joe Zawinulin kanssa Weather Report-yhtyeen, josta tuli sähköiseen jazzin uranuurtaja ja samalla eräs jazzin historian suosituimmista yhtyeistä. Weather Reportin hajottua Shorter oli pitkään syrjässä, esiintyi vähän ja levytti harvoin. Viime vuonna hän kuitenkin teki komean paluun akustisen jazzin pariin levyllään ”Footprints Live !”. Nyt Shorter valittiin ansaitusti vuoden jazzmuusikoksi, vuoden säveltäjäksi ja vuoden sopraanosaksofonistiksi. Lisäksi ”Footprints Live !” arvostettiin vuoden levyksi, levyllä soittanut kvartetti vuoden yhtyeeksi ja mies itse nimettiin vielä ”Hall of Fameen”.

Äänestyksestä voi hakea myös yhteyttä kotoiseen Kalottjazz & Blues-festivaaliimme, sillä eri sarjojen kymmenen parhaan joukosta löytyy aika monta Torniossa vieraillutta taiteilijaa, joista ainoa sarjavoittaja on huuliharpisti Toots Thielemans (sarjassa ”Muut instrumentit”). Mieslaulajien sarjassa toiseksi tuli Mark Murphy ja myös ensimmäisen Joentalon konsertin tähti Jon Hendricks on listalla mukana. Muita kymmenen kärkeen yltäneitä ovat Esbjörn Svensson, Niels-Henning Ørsted Pedersen, Nils Petter Molvær, Tomasz Stanko, Mats Gustafsson, Paolo Fresu ja Sam Rivers. Täällä Pohjan perillä on siis esiintynyt Down Beat-mittarilla mitaten melkoinen joukko jazzin huippuja.

25.8. 2003

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *