Raija! Raija! Raija! Tänne! Raija!!

Jazzmuusikoiden monesti epäasialliset työolot ravintoloissa nostattavat aina silloin tällöin keskustelua jazzjulkisuudessa. Ei nimittäin ole harvinaista, että huipputaitavat muusikot joutuvat soittamaan tilanteessa, jossa osa yleisöstä ei tippaakaan piittaa siitä, mitä soittolavalla tapahtuu. Ongelma on jatkuvasti olemassa, sillä tänä syksynä on ilmestynyt kaksi uutta kotimaista jazzlevyä, joissa kommentoidaan yleisön ja jazzmusiikin suhdetta.

Ensimmäinen kommentti löytyy Quartet Coyoten (Ari-Pekka Anttila, Jarmo Saari, Manu Dunkel, Kari Ikonen ja Sami Kuoppamäki) levyn avausraidalta ”Jazzmusiikkia”. Se vie kuulijansa ikään kuin keskelle kotimaista jazzklubia, jossa jazzyhtye yrittää valloittaa kuulijansa eri jazztyylejä kokeillen. Musiikin taustalle on lisätty yleisön kommentteja, kuten: ” Yks kolmostuoppi, kiitos.” ”Taputetaanks tällasten jälkeen yleensä?” ”Oks toi nyt se läskibasso?” ”Ellington kääntys haudassaan!” ”Raija! Raija! Raija! Tänne! Raija!!” ”Shhh!!” ”Hei, nyt rauhotutte!” ”Minen taputtanu kertaakaan – apurahajazzia.” ”Reino, hampaas jäi tänne”. Kuulijalle on kuitenkin selvää, että tässä on kyse hauskasta fiktiosta ja hyväntuulisesta huumorista, kuten kojoottikvartetin musiikissa yleensäkin.

Myös Turgan Trio, siis Severi Pyysalo, Tuure Koski ja Marko Timonen, on kommentoinut jazzmuusikoiden työolosuhteita konserttilevyllään, joka äänitettiin viime vuoden helmikuussa Suomen Jazzliiton kiertueella. Turgan Trion kommentti on kuitenkin Quartet Coyoten pilke silmäkulmassa tehtyä heittoa huomattavasti dramaattisempi aito konserttidokumentti. Turgan Trion levyn lopusta löytyy yllättäen piilotettu raita, jota ei mainita lainkaan levyn kansitekstissä. Raidan alussa kuullaan Severi Pyysalon ääni, joka koettaa vihjailla yleisölle, että seuraavaksi olisi tulossa hieman hiljaisempaa musiikkia. Vihjailu ei tuota tulosta, vaan yleisön äänekäs hälinä jatkuu. Trio aloittaa varovasti uuden kappaleen, joka on kaikille jo koulusta tuttu Aapo Similän Aleksis Kiven runoon säveltämä ”Laulu oravasta”. Osa hälisijöistä tunnistaa kauniin kappaleen, jotkut koettavat hiljentää pulinaa ja hilpeää naurua, mutta häly ei kuitenkaan laannu koko herkän tulkinnan aikana. Kappaleen lopussa hälisijätkin puhkeavat innostuneisiin kehuihin ja yhtyvät muiden kanssa aplodeihin.

Esityksen dramaattisuutta lisää se, että Turgan Trion versio sammalvuoteellaan makeasti nukkuvasta oravaisesta on äänitetty ainakin suurimmaksi osaksi täällä Torniossa, Kerhoravintolassa, jossa trio soitti Riverside Jazzin järjestämässä konsertissa. Tuolloin paikalla ollutta yleisöä ei kuitenkaan kannata syyllistää liikaa, sillä ongelma on yleisempi. Vastaavia tilanteita sattuu muuallakin, jazzin soittajien asema kun on usein hankala taiteen, jazzin esitysperinteiden ja kaljan myynnin ristipaineessa. Klassisen musiikin soittajat sen sijaan eivät koskaan joudu näissä paineissa esiintymään.

Jutussa mainitut levyt:
Quartet Coyote: TRJVK + voc (Texicalli Records)
Tuure Koski, Severi Pyysalo, Marko Timonen: Turgan (Rockadillo Records)

24.10. 2004

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *