Kaupallista ja epäkaupallista

Musiikkibisnes on ollut viime aikoina aikamoisessa murroksessa, kun omistus on keskittynyt yhä suurempiin yhtiöihin. Vakiintuneen cd-formaatin kilpailijaksi on noussut musiikin internetjakelu ja talousuutisten mukaan Nokiakin uskoo musiikkiin kolmannen sukupolven kännyköiden pelastajana.Musiikkialan muutokset ovat luonnollisesti vaikuttaneet jazzinkin maailmaan, sillä se on harvoin ollut taloudellinen kultakaivos. Monet suuret levy-yhtiöt ovat fuusioituessaan hylänneet jazzin tuottamisen kokonaan tai siirtyneet käärimään vanhoja klassikoita aina uuteen pakettiin.

Suurten väistyessä tilaa on kuitenkin jäänyt uusille ja itsenäisille toimijoille. Cd-levyjen valmistaminen on edullista ja jazzia voidaan äänittää vielä vanhanaikaisen halvalla. Siinä missä rocklevyjä saatetaan hioa kuukausitolkulla, syntyy kelvollinen jazzlevy parissa päivässä. Eri puolille maailmaa onkin perustettu pieniä levy-yhtiöitä, jotka tuovat sinnikäästi markkinoille epäkaupallista musiikkia. Hyvä kotimainen esimerkki on TUM Records, joka on julkaissut parin viime vuoden aikana monta hienoa jazzäänitettä. TUM Records kiinnittää huomiota myös levyjensä ulkoasuun ja niinpä kotimaisten kuvataitelijoiden työt viimeistelevät sen levykannet.

Samaan aikaan yhä useammat hankkivat musiikkinsa suoraan internetistä musiikkitiedostoina. Alan suurimpia menestyksiä on ollut Apple-yhtiön verkkomusiikkikauppa iTunes. Kaupan valikoima on jazzin harrastajankin kannalta kiinnostava. iTunesin ”hyllyltä” löytyy tavanomaisen Miles Davisin lisäksi sellaisia free jazzin soittajia kuin Albert Ayler tai Evan Parker, joten valikoimaa voi kehua hyväksi. Ostaja voi ladata vaivattomasti yksittäisiä kappaleita tai kokonaisia levyjä ja luottokortilla maksaminen on suorastaan pelottavan helppoa.

Internetistä löytyy myös aivan ilmaista jazzia. Kun levy-yhtiöt tarjoavat yleensä makupaloiksi vain yksittäisiä kappaleita, voi amerikkalaisen saksofonistin Greg Osbyn sivuilta ladata mp3-tiedostoina kokonaisia konsertteja. Vaikea on kuitenkin uskoa, että nettimusiikki koskaan kokonaan korvaa äänilevyä. Ihmisillä tulee aina olemaan tarve omistaa ja hypistellä kädessään omaisuuttaan. Minä ainakin pidän mieluummin kädessäni TUM Recordsin jo esineenä kaunista levyä kuin ihailen tietokoneen resurssienhallinnan kautta musiikkitiedostojen pikkukuvakkeita.

Vanhat LP-levyt ovat paljon cd-levyjäkin viehättävämpiä esineitä. LP:ssä on tilaa kansitaiteelle ja herkästi naarmuuntuvan levyn asettaminen varovasti levylautasella on lähes uskonnollinen rituaali. Myös neulan rahinassa on nostalgiansa. Ei ihme, että tuo rahina tuotetaan joskus tarkoituksella myös cd-raidan taustalle. Uusia LP-levyjäkin valmistetaan vielä, esimerkiksi ruotsalaiset muusikot Mats Gustafsson ja Thomas Millroth tuottavat vapaasti improvisoitua musiikkia Olof Bright-levymerkillä. Siis samalla kun globaali musiikkibisnes keskittyy yhä suurempiin yksiköihin ja yhä tylsempään musiikkiin, kukoistavat monet omaperäiset kulttuuri-ilmiöt jättiläisten varjossa.

23.2.2005

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *