Vuoden parhaat

Vuosi 2005 lähestyy loppuaan ja jälleen on aika nostaa esille joitakin kuuntelemisen arvoisia jazzlevyjä ja eräitä muita ilmiöitä.

Vuoden kotimainen jazzlevy on saksofonisti Pepa Päivisen ”Tiram Num” (Silence). Päivinen on todellinen improvisoija. Hän lataa sooloihinsa sellaista merkityksen tunnetta, joka nostaa levyn korkealle tavanomaisen musiikin yläpuolelle.

Kitaristi Teemu Viinikaisen debyyttilevy ” Tales of Robert Dickson” (KsJazz) on vuoden sympaattisin suomalainen jazzlevy. Tyylikäs ja taidokas Viinikainen ei pullistele sankarikitaristin lihaksilla, vaan luottaa omaan musikaalisuuteensa ja hyvän yhtyeensä kykyyn kuunnella.

Vuoden kansallinen jazzprojekti oli UMO:n Aleksis Kiven syntymän 170-vuotisjuhlan kunniaksi julkaisema seitsemän sävellyksen kokonaisuus ”Sauna palaa!”. Raikas levy on parasta UMO:a aikoihin ja se välttää kansallisiin arvoaiheisiin helposti liittyvät kuivakkaat ja pönöttävät juhlapuheet.

Vuoden laululevy ilmestyi Ruotsissa, kun laulaja Zara Tellander teki debyyttilevynsä ”Himmelens hatt” (Caprice Records). Tellander ei ole jazzlaulaja, vaan hän tekee musiikkiaan kansanmusiikin näkökulmasta. Vanhoista ruotsalaisista kansanmelodioista ja virsistä koostuva levy on paikoin svengaava, paikoin harras ja pysäyttävä. Kansanmusiikin keinoja käyttävän laulajan ja jazzmuusikoiden välinen yhteistyö toimii.

Vuosi 2005 oli merkittävien jazzarkeologisten löytöjen vuosi. Aiemmin olen jo kirjoittanut Thelonious Monkin ja John Coltranen Carnegie Hallissa äänitetystä upeasta konsertista, joka yllättäen kaivettiin esille Yhdysvaltain kansalliskirjaston arkistosta. Toinen löytö oli Charlie Parkerin ja Dizzy Gillespien bebopin varhaisvaiheita valottava konsertti vuodelta 1945, ” Town Hall, New York City, June 22, 1945″ (Uptown Jazz).

”Sinikka Oksanen – Antero Stenberg – 1959 – 1966 Radio sessions” oli vuoden kotimainen arkistolöytö. Laulaja Sinikka Oksasen ja saksofonisti Antero Stenbergin alun perin YLE:lle äänittämät ja välillä jo kadonneet levytykset pääsivät vihdoin esille. Lahjakas laulaja piti aikoinaan kiinni periaatteistaan eikä halunnut siirtyä monien muiden lailla tangolaulajaksi. Niinpä 1960-luvun tangohuumassa jazzlaulajan ura vaihtui toisiin töihin.

Jazzkirjallisuuden kannalta vuosi oli entisten kaltainen, eikä yhtään suomenkielistä jazzkirjaa nytkään ilmestynyt. Muista musiikkikirjoista kannattaa mainita Bob Dylanin ” Muistelmat. Osa 1″ (WSOY). Epäsovinnainen muistelmateos on erittäin mielenkiintoinen varsinkin kuvatessaan 1960-luvun alun folkmusiikin kenttää.

Koska musiikin ulkopuolellakin on elämää, nostan esille vielä kaksi Tornion kaupungin vuoden aikana saamaa palkintoa. Suomen arkkitehtiliiton SAFA-palkinto on ansaittu tunnustus Rajalla-hankkeen rohkeasta kaupunkisuunnittelusta. Suomen Kirjakillan Noormarkku-palkinto vähiten rahaa kirjastonsa kirjahankintoihin käyttäneelle kunnalle kertoo puolestaan lyhytnäköisestä säästämisestä. Toivottavasti päättäjillä riittää ensi vuonna sivistystahtoa korjata kurja tilanne, sillä ihminen ei elä pelkästään ikeasta.

18.12.2005

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *