Vuoden jazzelämyksiä

On jälleen aika koota yhteen loppumassa olevan vuoden jazzelämyksiä. Tällä kertaa olen valinnut listalle mieleen jääneitä hienoja kotimaisia levyjä; sekä uutuuksia että vanhan musiikin uusintajulkaisuja.

Olen jo aikaisemmassa kirjoituksessani kehunut kovasti saksofonisti Juhani Aaltosen kaunista balladilevyä ”Illusion of a Ballad” (TUM Records). Jo yli 70-vuotias Juhani Aaltonen on tätä nykyä niin hyvässä luomisvireessä ja hänen yhtä aikaa lyyrinen ja intensiivinen versionsa free jazzista on niin omaperäinen, että hänen musiikkinsa ei saa varmasti liikaa huomiota. Alkuvuodesta ilmestyi vielä Nordic Trinity-yhtyeen levy ”Wonders Never Cease” (KSJazz). Juhani Aaltosella on vahva rooli myös tällä levyllä, jolla taitavat muusikot taivuttavat jazziksi niinkin epätodennäköisen kohteen kuin Tapio Rautavaaran lastenlauluklassikon ”Sininen uni”.

Vuoden 2006 uusista levyistä on ehdottomasti mainittava pianisti Joona Toivasen trion kaunis ”The Frost” (Blue Note), joka maalaa nimensä mukaisesti viileän hillityillä sävyillä ja hohtaa pohjoista melankolista romantiikkaa. Vuolaana virtaavaan svengiin pianotrio ei missään vaiheessa riehaannu, vaan säilyttää koko ajan tietyn pidättyvän mietteliäisyyden.

Toivasen triossa sekä rumpalina että säveltäjänä kunnostautuva Olavi Louhivuori johtaa myös omaa yhtyettään, jolla on outo nimi Oddarrang. Sen erikoiseen kokoonpanoon kuuluvat sello, pasuuna, kitara, basso ja rummut. Yhtyeen omintakeinen soundi on taltioitu kamarimusiikin ja jazzin välimaastoja tiedustelevalle levylle ”Music Illustrated” (Texicalli).

Levyuutuuksien rinnalle esille tuli loppuvuodesta kaksi merkittävää uusintajulkaisua, kun Sähkö Recordings teki kulttuuriteon ja julkaisi kaksi Eero Koivistoisen varhaista äänitettä. Alun perin kustannusyhtiö Otavan vuosina 1969 ja 1970 julkaisemat ”Odysseus” ja ”For Children” paljastavat kirkkaasti, että suomalaisen jazzin taso oli korkealla jo neljäkymmentä vuotta sitten. Myös nuori Eero Koivistoinen ilahduttaa sekä soittajana että säveltäjänä.

Varsinkin täysin akustinen perusjazzlevy ”Odysseus” on säilyttänyt nuorekkaan raikkautensa, mikä on aidon klassikon merkki. Rockvaikutteiden kanssa flirttaileva ”For Children” oli ilmestyessään hyvin trendikäs ja ainakin Suomessa jopa aikaansa edellä, mutta kuulostaa nyt hieman vanhanaikaiselta.

Vertailun vuoksi kuunteluun kannattaa ottaa Koivistoisen uusin levytys ”X-Ray” (Silence), jolla Koivistoinen tekee jälleen omat versionsa päivän rytmeistä ja trendeistä; esimerkiksi muutamalla raidalla on mukana rap-artisti Redrama. Hiukan epäilyttää, että näillekin kokeiluille käy kuten vuosikymmenet sitten; jazzilmaisu säilyy tuoreena, mutta trendikkyys nahistuu.

”Odysseus” ja ”For Children” ovat kauan olleet kuulijoiden saavuttamattomissa ja monet jazzin harrastajat, kuten minäkin, pääsevät vasta nyt kuulemaan ne ensimmäisen kerran. Toivottavasti tarjolle tulee lisää varhaista Koivistoista 1970-luvun alusta ja Heikki Sarmannon levyt samoilta ajoilta olisivat myös tervetulleita uusintoja.

24.12.2006

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *