Ajattelevan ihmisen vastuu

Eurooppalainen jazz on viime vuosikymmenien aikana kehittynyt yhä omaperäisemmäksi taiteeksi. Jotkut kriitikot jopa näkevät Euroopassa koko jazzin tulevaisuuden, samalla kun amerikkalaista jazzia moititaan pysähtyneeksi. Asetelma ei tietenkään ole aivan näin mustavalkoinen, sillä jos amerikkalaisen jazzin valtavirta ehkä onkin juuttunut perinteisiinsä, Yhdysvalloissa toimii myös laaja uutta etsivien muusikoiden joukko.

Uusista nimistä menestyneimpiä on trumpetisti ja säveltäjä Dave Douglas, joka on suorastaan ällistyttävän moni-ilmeinen ja avarakatseinen taiteilija. Douglasin musiikissa jazzin perinne kohtaa eurooppalaisen konserttimusiikin vaikutteet; Douglas voi tehdä versioita vaikka Stravinskyn, Messiaenin tai Schumannin klassikoista. Usein hänen musiikistaan kuuluu kaikuja myös eri maiden kansanmusiikista tai juutalaisesta klezmeristä.

Douglas on hyödyntänyt yhtyeissään perinteisten jazzinstrumenttien lisäksi jousisoittimia, haitaria ja erilaisia sähkösoittimia. Douglas on myös harrastanut tavanomaisten jazzyhtyeiden lisäksi myös kokoonpanoltaan epäsovinnaisia yhtyeitä. kuten Tiny Bell Trio (trumpetti, kitara ja rummut) tai Charms of the Night Sky-kvartetti (trumpetti, viulu, haitari ja basso). Douglas on siis todellinen musiikillisten raja-aitojen kaataja.

Dave Douglas on aina mielellään omistanut sävellyksiään arvostamilleen ihmisille, varsinkin muille muusikoille ja säveltäjille. Hän on myös ottanut musiikillaan poliittisesti kantaa, esimerkiksi säveltämällä muistokirjoituksia Persianlahden sodan ja Jugoslavian sotien uhreilla. Viime elokuussa ilmestyneellä “Witness”-levyllään (RCA Victor) Douglas on antanut musiikilleen entistä avoimemmin poliittista sisältöä. Douglas kertoo levyn saaneen alkunsa lehtijutusta, jossa kerrottiin aseteollisuuden voitoista NATON Jugoslavian pommitusten aikana.

Kaikki levyn sävellykset on omistettu ihmisoikeuksien, sananvapauden ja kansalaisaktivismin puolustajille eri puolilta maailmaa. Levyllä on kunnianosoituksia monille kolmannen maailman kirjailijoille, esimerkiksi Nigeriassa teloitetulle Ken Saro-Wiwalle, bangladeshilaiselle Talisma Nasrinille sekä egyptiläisille Nawal El Saadawille ja Nagib Mahfouzille, jolle myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto vuonna 1988.

Levyn nimikappale “Witness” on omistettu palestiinalaissyntyiselle New Yorkin Columbian yliopiston kirjallisuuden professorille Edward W. Saidille. Hänen kirjansa “Representations of Intellectual”, joka on ohjannut Douglasia levynteossa, ilmestyi viime keväänä suomeksi nimellä “Ajattelevan ihmisen vastuu”. Yhdysvaltoihin tehtyjen terrori-iskujen myötä Douglasin uusi levy muuttui poliittisesti vieläkin terävämmäksi kannanotoksi, varsinkin kun juuri Edward W. Said on ollut eräs Yhdysvaltain Lähi-idän politiikan kriitikoita.

Yhdysvaltain kauheat tapahtumat tekivät Douglasin levyuutuudesta entistä ajankohtaisemman ja tärkeämmän, vaikka Douglasin humanismi voi vaikuttaa liian idealistiselta ohjuksien, pommien ja pyhän sodan julistuksien sinkoillessa. Dave Douglasin emotionaalista lämpöä säteilevä musiikki ei maailmaa pelasta, mutta se antaa ainakin lohtua kuulijalleen, kuten sivistynyt ja viisas taide tekee.

14.10. 2001

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *