Stefan Isaksson: Three Cushions

Saksofonisti Stefan Isaksson kommentoi uuden ”Three Cushions”-levynsä kansitekstissä lyhyesti jokaista sävellystään. Kappale nimeltään ”Hopper” viittaa amerikkalaiseen taidemaalariin Edward Hopperiin, johon Isaksson tunnustaa tuntevansa henkistä sukulaisuutta. Hopper pyrki maalauksissaan tavoittamaan valoa erilaisilla pinnoilla. Myös Isakssonin musiikki perustuu pienille eleille, ikään kuin valonhäivähdyksille perusbebopin pinnalla. Isakssonin bebop on perinteistä mainstreamjazzia, ei muoto- tai sointikokeiluja, ei postmodernia ironiaa, kylläkin joukko kiinnostavia sooloja ja sävellyksiä..

Isakssonin tenorin soundi on täyteläinen ja hänen fraseerauksensa svengaavaa, lähes vapaasti leijailevaa. Åke Johanssonin säästeliäässä pianotyöskentelyssä on koko ajan kuunneltavaa. Leif Wennerstömin soitto käy perinteisen rumpaloinnin malliesimerkistä ja Hans Backenrothin basso soi kauniisti. Kvartettikappaleiden joukkoon tuo vaihtelua mm. Sonny Rollinsille omistettu triokappale, jossa Isakssonin tenori soi rotevasti. Kokonaisuutta rikastavat myös vierailijat. Isakssonin oppi-isä Bernt Rosengren puhaltaa parilla kappaleella ja Mats Rondinin sello soi yhteen tenorin kanssa. Myös pianisti Gösta Rundqvist soittaa kolmella raidalla.

Three Cushions on huolellista käsityötä, tarkkaa ja kaunista. Äkkiä kuunnellen se on vain yksi tyypillisen tyylikäs ruotsalainen jazzlevy, joita vuosittain ilmestyy kymmeniä. Tarkempi kuuntelu kuitenkin paljastaa, että kyse on lajissaan poikkeuksellisen hienosta ja harkitusta kokonaisuudesta, jonka kruunaa miellyttävä pahvinen kotelo.

Stefan Isaksson: Three Cushions (Phono Suecia)
Stefan Isaksson tenorisaksofoni; Åke Johansson piano; Hans Backenroth basso; Leif Wennerström rummut; Bernt Rosengren tenorisaksofoni; Gösta Rundqvist piano; Mats Rondin sello

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *