Verneri Pohjola: Pekka (Edition Records, 2017)

Verneri Pohjola Raahen Rantajatseilla kesällä 2015

Trumpetisti Verneri Pohjola ehti tehdä komean uran muusikkona, ennen kuin tunsi itsensä valmiiksi tarttumaan isänsä Pekka Pohjolan musiikkiin ja käsittelemään musiikillisesti kulmikasta isäsuhdettaan. Projekti toteutui ensimmäisen kerran kesän 2016 Viapori Jazz -festivaalilla, kun festivaalin taiteellinen johtaja Jukka Perko ehdotti konserttia teemalla ”Verneri Pohjola Plays Pekka Pohjola”.

Verneri Pohjola kokosi festivaalia varten uuden yhtyeen, jonka onnistuneet esiintymiset saivat hyvän vastaanoton. Nyt on vuorossa Edition Recordsin julkaisema albumi, yksinkertaiselta nimeltään ”Pekka”, jolla soittaa edelleen sama kokoonpano.

Pekka Pohjolan sävellykset ovat keskeinen osa suomalaisen progemusiikin ja rockjazzin historiaa. Ne ansaitsevat uusia tulkintoja ja ne myös kestävät tarkastelun uusista näkökulmista. Verneri Pohjolan tulkinnat ovat lopulta varsin uskollisia alkuperäisten sävellysten vahvoille ideoille ja melodioille, siis mistään radikaalista uudelleenluennasta tai varsinkaan isänmurhasta ei ole kyse.

Kaikkiaan ”Pekka” on tuoretta ja uljasta musiikkia, kaikkein uljaimpana soi Pohjolan voimallinen trumpetti. Vahvan kokonaisuuden keskellä huomiota vaativat myös lukuisat oivaltavat yksityiskohdat, kuten esimerkiksi ”Inke and Me” -kappaleen lopussa bassolla ja sähköpianolla ihastuttavasti muovailtu kaunis teema.

Tyylillisesti levy suuntautuu pikemminkin kohti Miles Davisin 1960-luvun lopun jazzia kuin Pekka Pohjolan fuusiota. Vaikkapa akustinen basso sähköbasson asemasta antaa levylle alkuperäistä musiikkia jazzillisemman sävyn.

Nykyjazzissa muusikot soittavat useimmiten omia sävellyksiään, toki myös uusia tulkintoja vakiintuneista standardisävelmistä tehdään ahkerasti. Sen sijaan yllättävän harvoin muusikot tarttuvat jonkin toisen säveltäjän teoksiin. Kotimaisina esimerkkeinä mieleen nousee Jaska Lukkarisen trion tulkinnat Valtteri Laurell Pöyhösen sävellyksistä tältä vuodelta ja jo hieman kauempaa Nordic Trinityn Edward Vesala -levytys. ”Pekka” on oiva lisä tähän sarjaan. Lisäksi levy houkutteli ainakin minut palaamaan jälleen myös Pekka Pohjolan levyjen pariin.

Levy pääsi mukaan Vuoden valinnat 2017 -listalleni.

Verneri Pohjola: Pekka (Edition Records, 2017)
Verneri Pohjola, trumpetti, Tuomo Prättälä, Fender Rhodes, Teemu Viinikainen, kitara, Antti Lötjönen, basso, Mika Kallio, rummut

Verneri Pohjola Group jazzahead! 2017 -tapahtumassa

Share
Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Verneri Pohjola: Pekka (Edition Records, 2017)

  1. Rauli Laine sanoo:

    Onko Leena Pohjola sukua Pekka Pohjolalle?

  2. En tiedä. Ketä Leena Pohjolaa tarkoitat? Ainakaan Petri Nevalaisen Pohjola-elämäkerran hakemistossa ei mainita Leena Pohjolaa. Kirja on siis ”Pekka Pohjola. Bassokenraali”, Kustannus Jalava 2003.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *