Vinyylin viehätys – Air: Air Song (India Navigation, 1982)

Air: Air Song (India Navigation, 1982)

Saksofonisti ja säveltäjä Henry Threadgill (s.1944) perusti Air-trion Chicagossa vuonna 1971 yhdessä basisti Fred Hopkinsin (1947-1999) ja rumpali Steve McCallin (1933-1989) kanssa. Threadgill oli saanut taideyliopisto Columbia Collegelta tilauksen esittää erään näytelmän musiikkina Scott Joplinin sävellyksiä. Air syntyi tätä projektia varten ja ideana oli esittää ragtimea ilman pianoa. Trio palasi myöhemmin uudestaan Joplinin musiikin pariin levyllään ”Air Lore” (Novus, 1979).

Trio muutti vuonna 1975 New Yorkiin ja otti tässä yhteydessä käyttöönsä nimen Air (Artist In Residence). Air levytti ensimmäisen albuminsa ”Air Song” syyskuussa 1975 ja japanilainen Why Not julkaisi levyn vielä samana vuonna. Nyt esillä oleva versio on India Navigation -levymerkin amerikkalainen julkaisu vuodelta 1982.

Air: Steve McCall, Fred Hopkins, Henry Threadgill. Kuva: Bobby Kingsley

Vaikka kaikki ”Air Songin” sävellykset ovat Threadgillin käsialaa, on trion musiikissa alusta pitäen läsnä muusikoiden välinen saumaton yhteistyö ja kaikki yhtyeen kolme saavat äänensä kuuluviin myös solisteina. Yhtyeen paikoin humoristinen soundi ja ote nousee free jazzin perinteestä ja yhtye käyttää musiikissaan free jazzin parissa kehittynyttä kieltä. Kuitenkin trio esittää nimenomaan sävellyksiä ja sen musiikki henkii vahvaa muodon tajua.

Air Songilla” on neljä pitkää, 11-13 minuuttia kestävää raitaa. Threadgill soittaa kaikilla raidoilla eri instrumenttia, mikä oli tyypillistä myöhemmilläkin levyillä. Levyn avaa voimalla sevngaava ”Untitled Tango” jolla Threadgill soittaa tenorisaksofonia. Huomio kiinnittyy Steve McCallin dynaamiseen rumputyöskentelyyn. Threadgill kertoi jälkeenpäin haastattelussa, kuinka McCall kiinnitti hyvin paljon huomiota rumpusettinsä viritykseen. Threadgillin mielestä kyse oli afrikkalaisen musiikin vaikutuksesta.

A-puolen toinen raita on arvoituksellisesti nimetty ”Great Body of the Riddle or Where Were the Dodge Boys When My Clay Started to Slide”. Siinä Threadgill soittaa pitkän baritonisoolon. Sooloa voi kuunnella hyvänä esimerkkinä Threadgillin tavasta improvisoida. Hän välttää kliseitä ja tuntuu lataavaan soittoonsa tunteen jostain merkityksellisestä.

B-puolen avaa intensiivinen ”Dance of the Beast”, joka alkaa Hopkinsin ja McCallin pitkällä duetolla. Sitten esiin ryöpsähtää Threadgillin tulinen alttosaksofoni, joka hehkuu ja polttaa Eric Dolphyn ja Albert Aylerin hengessä. Levyn päättää albumin nimikappale, joka avautuu Thradgillin huilun johdolla lyyrisenä balladina, kerää matkan varrella lisää voimaa ja kaartuu lopussa jälleen hiljaisuuteen. ”Air Song” oli trion reilut kymmenen vuotta kestäneen (jos mukaan lasketaan rumpalinvaihdoksen jälkeinen New Air) levytystaipaleen komea alku ja samalla yksi sen kohokohdista, yhä vakuuttava ja kuuntelua kestävä teos.

Lisätietoja:
Henry Threadgill Discography; ruotsalaisen Lars Bäckströmin kokoama laaja diskografia
Interview with Henry Threadgill; Ethan Iverson teki laajan haastattelun Henry Threadgillin kanssa.

Air: Air Song (India Navigation, 1982)
Henry Threadgill, saksofonit, huilu, Fred Hopkins, basso, Steve McCall, rummut

Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *