Vinyylin viehätys – Edward Vesala: Heavy Life

kuvateksti

Edward Vesala: Heavy Life (Leo Records, 1980). Edward Vesala, rummut, Tomasz Stańko, trumpetti, J.D.Parran, tenori- ja sopraanosaksofoni, Chico Freeman, tenorisaksofoni, James Spaulding, alttosaksofoni, Howard Johnson, baritonisaksofoni, Bob Stewart, tuuba, Joe Daley, tuuba, Reggie Workman, basso, Iro Haarla, harppu (vain Meating)

Edward Vesala levytti Heavy Life-levyn toukokuussa 1980 New Yorkissa yhdessä amerikkalaisten muusikoiden kanssa. Levytysstudioon oli onnistuttu kokoamaan mielenkiintoinen joukko merkittäviä amerikkalaisia soittajia. Vesalan tuolloin läheinen yhteistyökumppani puolalainen trumpetisti Tomas Stańko oli mukana levytyksessä toisena eurooppalaisena.

Vesala julkaisi levynsä omalla Leo Records-merkillään vielä samana vuonna 1980. Levy on visuaalisesti tyylikäs kantta koristavaa Juhani Linnovaaran maalausta myöten ja on myös musiikillisen sisältönsä puolesta vankkaa tekoa. Amerikkalaiset muusikot tuovat musiikkiin muita Vesalan levyjä enemmän perinteisemmän jazzin henkeä ja svengin imua.

Levyllä soittaa yhdeksän muusikkoa, kyseessä on siis nonetti. Heavy Life onnistuu hienosti yhdistämään keskisuuren jazzyhtyeen saksofonien ja vaskipuhaltimien voimin syntyvän rikkaan sointimaailman ja toisaalta pikkuyhtyeen luontevasti toimivan yhteispelin.

Levyn kummallakin puolelle on kolme raitaa ja kokonaisuudesta on osattu rakentaa vaihtevan mielenkiintoinen. A-puolen avaa avausraidan Coming of the Nocturnal Sun melankolinen svengi. Avausta ja koko levyä kantaa Reggie Workmanin vahva bassonsoitto. Hän vakuuttaa sekä solistina että yhtyemuusikkona. The Meating-balladin kelluvien Vesala-soundien kautta siirrytään A-puolen päättävään mutkikkaaseen teemaan High Red Table.

B-puolen avausraita Moonlight Walk of the Soothsayer svengaa; Stańko sooloilee intensiivisesti ja James Spauldingin alttosoolon aikana tempo tuplaantuu. Liekö Vesalaa muuten koskaan muualla tallennettu näinperinteisenä jazzrumpalina kuin tässä. Kun Chico Freeman aloittaa tenorisoolonsa, poljento murtuu vähitellen free jazziksi, josta viimein rakentuu komea loppuhuipennus.

B-puolen toisena raitana kuullaan Columbus Circle, joka on Vesalan rumpusoolo. Onnistunut äänitys tuo Vesalan rumpujen soundin kauniisti esille. Levyn päättävä Tomas Stańkon sävellys Slambura Road on kepeän hyväntuulinen melodia, jolla Chico Freeman saa viimeisen sanan ja sooloilee irtonaisesti liikkuvan ja määrätietoisen soolon vain Workmanin ja Vesalan säestyksellä. Stańko muuten oli levyttänyt Slambura Roadin aiemmin vuonna 1980 soolotrumpettilevylle Music From Taj Mahal And Carla Caves (Leo Records, 1980), jonka Stańko ja Vesala kävivät äänittämässä Intiassa. (Siinäpä on muuten oivallinen levy Vinyylin viehätys-sarjaan.)

Heavy Life kuuluu Vesalan tuotannon parhaimmistoon. Sitä, kuten muitakaan Vesalan Leo Recordsin tuotantoja, ei ole julkaistu uudelleen cd-levynä. Olisi mielenkiintoista tietää, miten Vesala aikoinaan päätyi tähän levytysprojektiin. En löytänyt netistä lainkaan tietoja levytyksen taustoista. Kirjahyllyn jazzkirjoistaan ei ollut apua; suomalaisen jazzin merkittävimmän säveltäjän elämänvaiheet ovat vielä tutkimatta. Kellarin lehtikoteloista löytyi kuitenkin nostagisia Rytmi-lehtiä. Numerossa 5/1980 on Heavy Life-arvio, jossa Jaakko Tahkolahti kirjoittaa Howard Johnsonin järjestelleen levytyssessiota. Varmaan myös levykannen kiitoksilla muistetulla Petri Haussilalla on oma osansa levyn synnyssä.

Edward Vesala: Heavy Life (Leo Records, 1980)

Share
Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.