Valon kuvia -blogi Instagramissa

Viimeisimmät kuvat Instagram-tililtäni

Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Jätä kommentti

Pharoah Sanders (1940 – 2022)

Pharoah Sanders. Kuva: Peter Symes

Amerikkalainen saksofonisti Pharoah Sanders kuoli 81-vuotiaana kotonaan Los Angelesissa. Free jazzin kehittäjänä tunnettu Sanders soitti 1960-luvulla Sun Ran ja John Coltranen yhtyeissä. Sanders soitti Coltranen uran viimeisissä kokoonpanoissa ja mm. levyillä  ”Ascension”, ”Meditations” äskettäin löydetyllä konserttiäänitteellä ”A Love Supreme: Live in Seattle”. Coltranen kuoleman jälkeen Sanders työskenteli Coltranen lesken Alice Coltranen kanssa sekä jatkoi 1960-luvun alkupuolella aloittamaansa soolouraa. Sanders on tullut tunnetuksi raa´asta saksofonisoundistaan. Musiikkinsa hengellisen sisällön vuoksi Sandersia pidetään myös ns. ”spiritual jazz” keskeisenä hahmona. 

Lue lisää: Pharoah Sanders, Whose Saxophone Was a Force of Nature, Dies at 81, New York Times muistokirjoitus

Pharoah Sanders Quartet – The Creator Has a Master Plan

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Tomasz Stańko & Rafał Księżyk: Desperado – An Autobiography (Equinox Publishing, 2022)

Kun Tomasz Stańko (1942-2018) kävi pitkiä keskusteluja puolalaisen toimittajan Rafał Księżykin kanssa vuosina 2008-2009, hän oli samoihin aikoihin ottamassa jälleen uuden askeleen pitkällä jazzmuusikon urallaan. Yhteistyö puolalaisen Marcin Wasilewski Trion kanssa oli päättymässä kolmen hienon albumin jälkeen ja uusi levy pohjoismaisten muusikoiden (mm. Alexi Tuomarila ja Olavi Louhivuori) oli jo pitkälle valmisteltu. Myös muutto New Yorkiin oli toteutumassa ja suunnitelmat yhtyeestä amerikkalaisten muusikoiden kanssa olivat pitkällä. 

Silloin oli hyvä aika katsoa taaksepäin ja keskusteluista Księżykin kanssa syntyi kirja “Desperado. Autobiografia”, joka ilmestyi Puolassa vuonna 2010. Nyt neljä vuotta Stańkon kuoleman jälkeen kirja on käännetty englanniksi. Alaotsikostaan huolimatta kirja ei ole perinteinen omaelämäkerta, vaan kyse on laajasta, paikoin keskusteluksi muuttuvasta haastattelusta. Koko kirja rakentuu samalla selkeälle periaatteelle, jossa Księżyk kysyy ja Stańko vastaa. Tästä vuoropuhelusta syntyy kertomus Stańkon elämänvaiheista aina lapsuudesta 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppuun saakka. Stańkon elämän viimeiset vuodet jäävät siis kirjan ulkopuolelle. 

Kirjan nimi viittaa Stańkon päätökseen vaihtaa partiopojan ja katolisen alttariapulaisen elämä yhteiskunnan ulkopuolisen desperadon tapaan elää. Tähän elämäntapaan kuului jazz, hippikulttuurin omaksuminen ja tietoinen huumeiden käyttö. Täysin yhteiskunnan ulkopuolelle Stańko ei kuitenkaan heittäytynyt, sillä hän pääsi niiden puolalaisten jazzmuusikoiden joukkoon, joille avautui mahdollisuus esiintyä ulkomailla. Esiintymisistä Pohjoismaissa ja Länsi-Saksassa Stańko sai valuuttatuloja, joiden varassa hän pystyi kotimaassa keskittymään pelkkään jazziin ilman vaikkapa tanssikeikkoja.

Stańko Haaparannalla 2005, taustalla pilkistää toinen hieno trumpetisti Tim Hagans

Suomalaista lukijaa kiinnostaa tietenkin Stańkon muistot yhteistyöstä Edward Vesalan kanssa. Stańko tapasi Vesalan ensimmäisen kerran keväällä 1974, kun Vesala soitti Jan Garbarekin kanssa. Stańkon mielestä hänen lyyrinen trumpettinsa ja Vesalan ainutlaatuinen melodinen soittotapa sopivat hyvin yhteen. Pitkään jatkuneen yhteistyön ensimmäiset levyt olivat keväällä 1975 Puolassa äänitetty “TWET” ja saman vuoden joulukuussa Saksassa äänitetty “Balladyna”, Stańkon ensimmäinen levytys ECM-merkille.

Stańkosta ja Vesalasta tuli hyviä ystäviä, mistä osoituksena ovat erityisesti vuoden 1980 pitkät matkat Intiaan ja Yhdysvaltoihin. Matkoilla äänitettiin Stańkon soolotrumpettilevy “Music From Taj Mahal And Karla Caves” ja Vesalan amerikkalaisten muusikoiden kanssa tehty “Heavy Life”. Molemmat merkkiteokset syntyivät siis samana vuonna. Stańkon mukaan he vain matkustivat New Yorkiin matkalaukullinen rahaa mukanaan ilman mitään varmoja suunnitelmia. Kaksikko asui 42. kadulla epämääräisessä hotellissa, jonka lähellekään Cecil Taylor kieltäytyi tulemasta: “It’s one of the most dangerous places in New York”. Vaikka levyllä soittanut yhtye koottiin vasta paikan päällä, lopputulos oli hieno, eräs Vesalan parhaista levyistä.

Haastattelumuoto tuo mukanaan lukijalle omat haasteensa, kun keskustelijat väistämättä harhailevat jonkin verran ja keskustelussa hypitään niin ajassa kuin aiheissa, toistoakin ilmenee jonkin verran. Toisaalta syntyy rehellisyyden ja autenttisuuden vaikutelma, kun Stańko ei mitenkään väistele hankaliakaan aiheita, erityisesti hänen pitkään jatkunutta ja 1980-luvulla jo henkeä uhannutta huumeiden käyttöään käsitellään laajasti. Huumeiden käyttö on toistuvasti esillä koko kirjan ajan ja kirjan loppupuolella aihepiirin käsittelyyn käytetään kolme lukua. Stańko onnistui raitistumaan 1990-luvun alussa, mistä alkoi hienojen ECM-levytysten sarja ja nousu jazzin huipulle.

Kirjan lopussa on kaksi liitettä, Stańkon elämän merkkipaalut järjestykseen asettava kronologia sekä varsinkin Stańkon omien levytysten osalta kattava diskografia. 

Tomasz Stańko & Rafał Księżyk: Desperado – An Autobiography (Equinox Publishing, 2022) Käännös: Halina Maria Boniszewska

Tallennettu kategorioihin Jazz, Kirjat | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Owls: Wendolin’s Monocle (Intersections, 2022)

Owls. Kuva: Barry Horváth

Itävaltalainen pianotrio Owls kertoo lähestyvänsä albuminsa musiikkia käsitteen ”mesocosm” (olisiko suomeksi mesokosmos?) kautta. Kyse on luonnontieteellisestä koejärjestelystä, jossa liikutaan laboratoriokokeiden ja kenttätutkimusten välimaastossa. Mesokosmos on vaikkapa lasiastiaan tai kasvihuoneeseen rakennettu tila, joka jäljittelee luonnollista ympäristöä, mutta jota on kuitenkin mahdollista kontrolloida.

Mesokosmoksessa liikutaan aistein havaittavan makrokosmoksen ja tutkimusvälineillä tavoitettavan mikrokosmoksen välimaastossa. Yhtyeen mukaan ”Wendolin’s Monocle” kertoo kymmenellä pianisti Simon Oberleitnerin säveltämällä kappaleella tarinan nuoresta miehestä, joka monokkelinsa avulla kykenee pysäyttämään ajan sekä sulautumaan mikro- ja makrokosmokseen. Jotenkin näin kulkee ajatuksenjuoksu albumin taustalla, jos olen siitä mitään ymmärtänyt.

Toisaalta kuulijan ei ole mikään pakko tietää näistä ajatuksista yhtään mitään, sillä Owlsin musiikkia kelpaa hyvin kuunnella ilman informaatiota taustafilosofiasta. Owls on nykyaikainen taitava pianotrio, jonka soundissa sähköiset efektit tai preparoitu piano soivat akustisten instrumenttien rinnalla tasavertaisina elementteinä. Tällaiset keinot eivät ole nykyjazzissa mitenkään ennenkuulemattomia, mutta trio soittaa vähäeleisen musiikkinsa todella hienosti. David Ambroschin basson täyteläinen puun soundi, Konstantin Kräutler-Horváthin rumpujen laaja dynamiikka, Oberleitnerin klassisen kuulas piano ja hienovaraisen luonnollisesti toteutetut efektit on onnistuttu tallentamaan levylle tasapainoisesti. Muutamalla raidalla kuultavan Herbert Walser-Breussin trumpetti puhuttelee sekin.

Wendolin’s Monocle” on pitkälti hiljaisen melodista ja surumielistä musiikkia, kuten heti japanilaiseen kirsikkapuuhun viittaavalla avausraidalla ”Prunus Serrulata – And suddenly silence…”, jonka vieraileva laulusolisti Veronika Morscher koskettavasti tulkitsee. Vaikka Owlsin musiikki on usein helposti lähestyttävällä tavalla kaunista, se on samalla niin keskittynyttä ja vangitsevaa, että se kohoaa kirkkaasti pinnallisen pikkusievän yläpuolelle.

Owls ja ”Wendolin’s Monocle” kuuluvat blogin Vuoden valinnat 2022 -listalle.

Owls: Wendolin’s Monocle (Intersections, 2022)

Simon Oberleitner, piano, elektroniikka, David Ambrosch, basso‚ Konstantin Kräutler-Horváth, rummut, sampling + Herbert Walser-Breuß, kornetti, trumpetti, efektit, Veronika Morscher, laulu, puhe, Klaus Haberl, puhe

Owls: Blue Hour (Live Session)

Videon kappale ei ole ”Wendolin’s Monocle” -levyllä.

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Case Kämäräinen – Mystique From The North (Eclipse Music, 2022)

Case Kämäräinen Joensuun Pakkahuoneella 3.9.2022, jolloin yhtyeessä soittivat pianisti Tuomo Uusitalo ja vibrafonisti Severi Pyysalo

Rumpali Tomi Kämäräinen kuuluu niihin suomalaisiin jazzmuusikoihin, joiden koulutus- ja urapolku on saanut vahvasti vauhtia ulkomailta. Kämäräisen tapauksessa kyse on Kööpenhaminan Rhythmic Music Conservatoryssa, josta Kämäräinen valmistui vuonna 2019. Opiskeluaikojen soittokumppaneiden kanssa syntyi kvartetti Case Kämäräinen, joka nimensä mukaisesti tulkitsee lähinnä Kämäräisen säveltämää musiikkia. Kämäräisen lisäksi yhtyeessä soittavat saksofonisti Marek Konarski ja pianisti Grzegorz Tarwid Puolasta sekä norjalainen basisti Petter Asbjørnsen.

Case Kämäräinen perustettiin vuonna 2018 ja yhtyeen ensimmäinen albumi ”Waiting” (Eclipse Music). ilmestyi heti samana vuonna. Toisen albuminsa ”Joyride” (Eclipse Music) Case Kämäräinen julkaisi viime vuonna ja äskettäin yhtye konsertoi eri puolilla Suomea alkukesästä Varsovassa äänitetyn kolmannen albuminsa ”Mystique From The North” julkaisukiertueella.

Tomi Kämäräinen

Nimellään uusi albumi viittaa mystiikkaan, joka Kielitoimiston sanakirjan mukaan tarkoittaa arkisesti salaperäisyyttä tai uskonnollisesti jumaluuden yhteyteen pyrkivää uskonnollista elämää tai tässä tapauksessa ehkä luonnonmystiikkaa. Toisaalta albumin nimi vihjaa myös pohjoismaisen jazzin perinteeseen, siis sellaiseen viileään soundiin, jota kuulija luonnehtii mieluummin sanalla ”cool” kuin ”hot”.

Kämäräisen sävellykset ovat hillityn melodisia, esimerkkeinä melankolinen ”A Long Time Ago” ja ”Memories of My Life”, tummilla basson askelilla avautuva, välillä rentoon svengiin yltyvä päätösraita. Tasaisesta kokonaisuudesta erottuvat vielä sähköisen kosketinsoittimen sävyttämä ”Cabin Fever”, Muumilaakson pimeälle puolelle kurkistava, jännittävän monivaiheinen ”Mörkö” ja dramaattisella jäänlähtötunnelmalla alkava ”Spring”. Kaikkiaan ”Mystique From The North” on taidokkaasti soitettua nykyjazzia, jonka painopiste minun korvissani on kuulaassa pohjoismaisessa maisemassa mystisen mietiskelyn jäädessä vähemmälle.

Pääsin kuuntelemaan yhtyettä Joensuun Pakkahuoneelle levynjulkaisukiertueen keikalle (3.9.2022). Kiertueella kvartetin vieraana esiintyi vibrafonistivirtuoosi Severi Pyysalo. jonka auktoriteetti tuntui kohottavan koko yhtyeen intensiteettiä sellaiselle tasolle, jota tyylikäs albumi ei aivan saavuta.

Mystique From The North” kuuluu blogin kuuntelusuositusten listalle, katso lisää hyviä uusia jazzlevyjä: Vuoden valinnat 2022

Case Kämäräinen: Mystique From The North (Eclipse Music, 2022)

Marek Konarski, saksofoni, Grzegorz Tarwid, piano, Petter Asbjørnsen, basso, Tomi Kämäräinen, rummut

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Duke Ellington: Queen´s Suite

Loka- marraskuussa 1958 Duke Ellington teki Euroopan kiertueen, johon sisältyi esiintyminen Leedsin musiikkijuhlilla. Ellington kutsuttiin tietenkin vastaanotolle, jossa hän tapasi kuningatar Elisabetin ja pääsi vaihtamaan hänen ja prinssi Philipin kanssa muutaman sanan. Kun kuningatar pahoitteli, että hän ei ollut ehtinyt kuulemaan Ellingtonia konsertissa, lupasi Ellington säveltää oman sävellyksen kuningattarelle. Näin syntyi kuusiosainen ”Queen´s Suite”, joka levytettiin keväällä 1959. Ellington painatti levystä vain yhden ainoan kappaleen, jonka hän toimitti Buckinghamin palatsiin. Sarja julkaistiin suuren yleisön kuultavaksi vasta Ellingtonin kuoleman jälkeen levyllä ”The Ellington Suites” (Pablo, 1976)

Kuningatar Elisabet II ja Duke Ellington Leedsissä vuonna 1958

Valitsin sarjasta näytteeksi kappaleen ”The Single Petal of a Rose”. Se on kaunis pianosoolo, jonka Ellington soittaa pelkästään jousella soitetun basson säestyksellä. Sävellys on ainoa sarjan kappaleista, jota Ellington esitti konserteissa.

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

SAMtal: Double Exposure (SatnaMusic, 2022)

Sid Hille

Valokuvauksessa kaksoisvalotus tarkoittaa kahden erillisen otoksen sijoittamista päällekkäin, jolloin kahdesta kuvasta syntyy yksi uusi kuva. Filmimaailmassa homma hoitui kahdesta negatiivista pimiössä, nyt digimaailmassa kaksoisvalotus voidaan tehdä kuvankäsittelyohjelmalla (kuten tämän postauksen kuvituksessa) tai kuvaushetkellä kamerassa (katso tästä pari esimerkkiä: Kuva ja noin sata sanaa 26 ja tuore kolmoisvalotus Instagramista: Silva Kallionpää & Juuso Rinta).

Sid Hillen uusi SAMtal-trio tarjoaa kuulijoilla jotain aivan uutta kokeilemalla musiikillista kaksoisvalotusta albumillaan ”Double Exposure”, joka on syntynyt sulauttamalla kahden eri äänityssession musiikki yhdeksi äänikuvaksi. Ensimmäinen äänitys tallennettiin syksyllä 2021 konsertissa Temppeliaukion kirkossa. Kuukauden päästä trio improvisoi toisen ”valotuksen” studiossa, jolloin ensimmäinen äänitys kuului kuulokkeista muusikoille ja äänitykset kommunikoivat keskenään.

Abdissa Assefa

Albumi on jaettu improvisaation taitekohdista kappaleiksi, joille on annettu jännittäviä nimiä, kuten ”Memories of India”, ”Follow the White Rabbit” tai ”Dreaming of Electric Sheep”. Nimistä ja suunnanmuutoksista huolimatta musiikki hahmottuu mieluummin jatkuvana virtauksena kuin kokoelmana erillisiä kappaleita. Valotukset asettuvat hyvässä sovussa toistensa lomaan eikä kuulijan tarvitse välttämättä eritellä äänityksiä toisistaan.

Yhtyeen nimi SAMtal viittaa tietenkin keskusteluun, mistä tässä musiikissa onkin vahvasti kyse. Toisaalta muusikot kommunikoivat keskenään ja toisaalta reagoivat ensimmäisen äänityksen musiikkiin. Näistä monimutkaisista suhteista syntyy avaria, levollisen kauniita äänimaisemia, joiden keskellä trio välillä heittäytyy lähes perinteiseen pianotrion svengiin. ”Double Exposure” esittelee aivan uuden tavan improvisoida (ainakin minulle kaksoisvalotus oli ennenkuulematonta) ja albumi kuuluu Vuoden valinnat -listalle.

Antti Lötjönen

SAMtal: Double Exposure (SatnaMusic, 2022)

Sid Hille, piano, sähköpiano, syntetisaattori, theremin, lyömäsoittimet, Antti Lötjönen, basso, balafon, lyömäsoittimet, Abdissa Assefa, rummut, lyömäsoittimet

Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti