Uutta Instagramissa

Sivun yläosaan päivittyy Instagram-tilini viisi viimeisintä kuvaa. Suoraan Instagram-tililleni pääset klikkaamalla alla olevaa kuvaketta:

Instagram

Share
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Bowman Trio: Persistence (We Jazz, 2019) – syksyisiä tunnelmia

Tomi Nikku – Turku Jazz Festival 2018. Nikku soitti Turussa Max Zenger Maxxxtet -yhtyeessä.

Äskettäin kuuntelin ruotsalaisen saksofonistin Fredrik Nordströmin johtamaa trioa ja samalla havaitsin, että saksofonivetoisia trioja on ollut jazzissa runsaasti Sonny Rollinsin huippuajoista 1950-luvun lopulta lähtien. Nyt kun levysoittimessa on soinut Bowman Trion toinen albumi “Persistence”, en saanut suoralta kädeltä mieleeni montaakaan trumpettitrioa (en laske tähän mukaan äsken kuuntelemaani Jukka Eskola Soul Trioa, joka urkurin kaksoisroolin takia kuulostaa pikemminkin kvartetilta).

Levyhyllyä ja hakukonetta selattuani trioja sentään löytyi, trumpetisteina mm. Don Cherry, Tomasz Stańko ja Avishai Cohen. (Katso myös soittolista postauksen lopusta.) Trumpetin, basson ja rumpujen triot näyttävät liikkuvan yleensä free jazzin, avant garden ja kokeellisen musiikin maisemissa. Myös Bowman Trio asettuu luontevasti tämän joukon jatkeeksi.

Levyllä on yhdeksän kappaletta, joista rumpali Sami Nummela on säveltänyt kahdeksan ja trumpetisti Tomi Nikku yhden. Bowman Trion musiikillisen ilmeen ytimessä ovat tummanpuhuvat ja surumielisyyteen taipuvat sävelmät, joita Nikku ahdistuneen ilmaisuvoimaisella trumpetilla tulkitsee. Hyviä esimerkkejä ovat mm. “Badwater”, “Mä en jaksa” ja “Mac Elliot”. Musiikissa on jotain samanlaista pohdiskelevaa kypsyyttä kuin Stańkon musiikissa.

Kohta kolmekymppiset muusikot päättävät levynsä balladiin “Sista sommardagen”. Siinä he eivät kirmaa nuoruuden innossa kesälomalle tai juhli juhannuksena keskiyön aurinkoa, vaan valitsevat aiheekseen loppuunsa kääntyvän kesän ja suuntaavat katseensa syksyn lohdullisiin ruskatunnelmiin.

Vinyylilevyn puolen tunnin mittaan mahdutettu albumi on yhtenäinen kokonaisuus ja trio on vakavalla linjallaan johdonmukainen. Leikkisyys välähtää vain hetken ajan “My Horsen” melodiassa, mielessäni jopa vilkutuksena Rollinsin “Way Out West” -levyn villin lännen suuntaan. Sellaisia hetkiä olisi voinut mahduttaa levylle muitakin.

Lisäsin “Persistencen” vuoden 2019 kuuntelusuosituksiin: Kuuntelussa 2019 -lista.

Bowman Trio: Persistence (We Jazz, 2019)
Tomi Nikku, trumpetti, Joonas Tuuri, basso, Sami Nummela, rummut

Trumpetti + basso + rummut

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Tomas Janzon Trio Haaparannalla

Nykyään New Yorkissa asuva ruotsalainen kitaristi Tomas Janzon soitti trionsa kanssa Haaparannan Kaupunginhotellissa 14.10.2019. Trio tarjosi mukavan illan kitarajazzin parissa, vaikka trio (basisti Rubem Farias & rumpali Ali Djeridi) onkin tilapäinen kokoonpano kitaristin kotimaan esiintymisiä ja työpajoja varten.

Musiikkimakuni kitaransoiton suhteen on vuosien mittaan muuttunut. Nuorempana kitarassa piti olla rockista tuttua sähköä ja särmää. Nyt olen oppinut arvostamaan näitä Janzonin kaltaisia kitaristeja, jotka soittavat akustisella soundilla ilman efektilaitteita.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Jukka Eskola Soul Trio: Steamy (Timmion Records, 2019)

Jukka Eskola Torniossa syyskuussa 2016 Nina Myan yhtyeen jäsenenä

Jukka Eskola Soul Trion toinen albumi on reilun puolen tunnin mittainen setti napakkaa groovejazzia, jota varsinkin rumpali Teppo Mäkysen sähäkkä rumputyöskentely siivittää. Yhtyeenjohtaja itse soittaa puhaltimiaan vaivattomasti ja muotoilee sooloistaan liikkuvia ja ilmeikkäitä puheenvuoroja. Urkujazzin perinteiden mukaisesti Mikko Helevän urut höyryävät sekä sooloissa että svengaavassa säestyksessä ja basso-osuuksissa.

Yhtye ei kuitenkaan tyydy vain paahtamaan svengijazziaan, vaan jaksaa kiinnittää huomiota myös musiikin yksityiskohtiin. Esimerkeistä käyvät vaikkapa kappaleiden harkitut lopetukset ja Mäkysen vibrafonilla joukkoon lisäämät soundimausteet.

Levyn melko lyhyet kappaleet ovat sävellyksinä tasalaatuisia ja esityksinä iskeviä. Joukosta kuitenkin erottuu erityisiä kohokohtiakin, kuten ärhäkkä “Stick of a Branch” ja avaruussoundeiksi hajoava jämäkkä päätöskappale “Steamy”. Levyn pisin raita kertoo laajimman tarinan, kun yli seitsemän minuuttia kestävä “Smash” alkaa herkkänä balladina, kaartuu jäntevästi intensiiviseen huipennukseen ja vaipuu lopulta hiljaisuuteen.

“Steamy” on tiivis ja kokonainen albumi ja listaan sen vuoden kuuntelusuositusten joukkoon. Katso, mitä muita uusia levyjä siellä on: Kuuntelussa 2019 -lista.

Jukka Eskola Soul Trio: Steamy (Timmion Records, 2019)
Jukka Eskola, trumpetti ja flyygelitorvi, Teppo Mäkynen, rummut, lyömäsoittimet ja vibrafoni, Mikko Helevä, Hammond-urut

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Fredrik Nordström – Palle Danielsson – Fredrik Rundqvist: Svensk standard (El Dingo Records, 2019)

Fredrik Nordström. Kuva:www.fredriknordstrom.com

Kun saksofonisti Sonny Rollins levytti maaliskuussa 1957 albuminsa “Way Out West” (Contemporary, 1957) yhdessä basisti Ray Brownin ja rumpali Shelly Mannen kanssa, syntyi uudenlainen jazzkokoonpano, siis saksofonin, basson ja rumpujen muodostama trio. Samalla Rollins vei jazzia askeleen vapaampaan suuntaan, kun yhtyeessä ei ollutkaan pianoa tai kitaraa määräämässä sointuja.

Rollinsin innovaatio sai luonnollisesti seuraajia ja free jazzin keskeiset saksofonistit Ornette Coleman ja Albert Ayler levyttivät myös omat triolevynsä 1960-luvulle. Myöhemmin Henry Threadgill johti Air-trion omaperäiseen avantgarde jazzin ja sävelletyn musiikin synteesiin. Monesti triomuoto on siis houkuttanut free jazziin päin suuntautuneita muusikoita, mutta monet valtavirran jazziin luetut muusikot ovat levyttäneet hienoja triolevyjä, kuten vaikkapa Lee Konitz, Joe Henderson ja Joe Lovano.

Ruotsalaiset saksofonisti Fredrik Nordström, basisti Palle Danielsson ja rumpali Fredrik Rundqvist ovat soittaneet triona jo kauan. Trio julkaisi ensimmäisen levynsä “Live” (Dragon Records) jo vuonna 2002 ja toinen levy “Mayday!” (Found You Recordings) ilmestyi vuonna 2009. Nyt on käsillä trion kolmas levy “Svensk standard”, jonka ohjelmisto koostuu ruotsalaisista sävellyksistä.

Joukossa on Lars GullininKontoret Oron” 1970-luvun tv-sarjasta , kaksi kappaletta Jan Johanssonin yhtyeiltä (Georg Riedelin “Sommar adjö” ja Johanssonin oma “A+B”) sekä nuorena kuolleen saksofonistin Börje Fredrikssonin (1937-1968) “Bröllopsvals”. Kaksi kappaletta liittyy läheisesti Palle Danielssonin aikaan rumpali Peter Erskinen triossa, jonka levyiltä trio esittää Staffan LintoninLiten visa till Karin” ja Danielssonin “Siri”. Näiden jazzsävellysten lisäksi levyllä on vielä ruotsalaisen lastenmusiikin uranuurtajan Alice Tegnérin kehtolaulu “Ute blåser sommarvind”, jota Ruotsissa esitetään usein keväällä koulujen päättyessä.

Rauhallinen “Svensk standard” liikkuu suurelta osin balladitempossa ja kolmikko kommunikoi kiireettömästi ja viisaasti jutustellen. Vain paikoin, mutta silloin sitäkin tehokkaammin, yhtye terävöittää ääntää ja kohottaa intensiteettiä. Näin yhtye on saksofoni/basso/rummut -triojen kirjossa selvästi lähempänä Rollinsin henkeä kuin free jazzia. “Svensk standard” on upea tilaisuus kuunnella kuin lähietäisyydeltä Fredrikssonin saksofonien karhean lämmintä soundia, Danielssonin kauniisti sekä selkeästi liikkuvaa bassoa ja Rundqvistin rumpujen hienovaraista dynamiikkaa.

Ruotsalaiset standardit ovat soineet niin monta kertaa levysoittimessa (levy ei ainakaan vielä ole Spotifyssa), että se pääsee Kuuntelussa 2019 -listalla.

Fredrik Nordström – Palle Danielsson – Fredrik Rundqvist: Svensk standard (El Dingo Records, 2019)
Fredrik Nordström, tenorisaksofoni, baritonisaksofoni, Palle Danielsson, basso, Fredrik Rundqvist, rummut

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Ginger Baker (1939 – 2019)

Rumpali Ginger Baker kuoli 6.10.2019 80-vuotiaana. Baker tuli tunnetuksi rumpujen soiton kehittäjänä, Cream-yhtyeen jäsenenä, ensimmäisenä rumpalina supertähdeksi kohonneena musiikkona sekä rockin ja jazzin rytmien yhdistäjänä.

Lue New York Times muistokirjoitus: Ginger Baker, Cream’s Volatile Drummer, Dies at 80.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Rock | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Jazzia Ilosaaressa 2019 – mustavalkoisia valokuvia

Mustavalkoinen kuvasarja ”Jazzia Ilosaaressa” -tapahtumasta 28.9.2019.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Jazzia Ilosaaressa 2019 – lämmin jazz-ilta Joensuussa

Pope Puolitaival Nordic4: Jussi Fredriksson, piano, Jori Huhtala, basso, Pope Puolitaival, tenorisaksofoni, Jonatan Sarikoski, rummut

Joensuun virkeän jazzsyksyn erääksi kohokohdaksi rakennettu “Jazzia Ilosaaressa” -konsertti (28.9.2019) esitteli kuulijoille viime syksystä tuttuun tapaan kolmen kotimaisen yhtyeen paketin. Onnistuneen illan aloitti pianisti Jussi Fredrikssonin trio, joka soitti kahdelta levyltään poimittuja kappaleita. Suurin osa musiikista oli peräisin tuoreimmalta “!”-levyltä, esimerkkeinä rauhallisesti hiippaileva “Spy” ja energinen “Action”. Ensimmäiseltä levyltä “?” ohjelmassa oli koiran kanssa lenkkeilystä innoituksen saanut rento “Uuno Walk”. (Jos trio vielä julkaisee kolmannen levyn, voisi kysymysmerkin ja huutomerkin jälkeen vuorossa olla synteesinä ajatusviiva, “”.)

Jussi Fredriksson

Trio punoi sävellyksistä samaan aikaan sekä hyvin spontaaneilta että hallituilta kuulostavia versioita. Oli ilo todistaa omin lähietäisyydeltä kolmen taitavan muusikon, Fredrikssonin lisäksi basisti Jori Huhtala ja rumpali Mika Kallio, taiteellista luomistyötä ja herkästi reagoivaa kommunikaatiota.

Pope Puolitaival

Fredriksson ja Huhtala palasivat tauon jälkeen takaisin lavalle, kun saksofonisti Pope Puolitaival toi Nordic4-yhtyeensä esittämään materiaalia ensimmäiseltä levyltään “Northern Resonance” (Flame Jazz Records, 2019). Rumpaliksi vaihtui Jonatan Sarikoski. Musiikin tyylilaji ei kuitenkaan varsinaisesti vaihtunut, sillä myös Puolitaipaleen kvartetti edustaa modernia, sävellysten ja improvisaation vuorovaikutuksen varaan jännittyvää jazzia.

Pohjoismaisen jazzin lisäksi linkki myös amerikkalaiseen jazziin on selvä, minkä vahvistivat hauska Sonny Rollinsiin viittaava kalypso “Sonny from Kaustinen” tai levyn ulkopuolelta ohjelmaan päässyt kimurantti bebop-teema “Dägädägä” (ehkä se nimi kirjoitetaan noin). Kerubi-klubin lämmin tunnelma innoitti yhtyeen intensiiviseen ja vahvasti svengaavaan esitykseen.

Ismaila Sané

Illan päätteeksi Senegalista lähtöisin oleva laulaja ja lyömäsoittaja Ismaila Sané ja hänen 7-henkinen Saïsba-yhtyeensä vaihtoivat selkeästi tyylilajia. Saïsban afrojazz vangitsi syvällä groovellaan ja sen välitön esitys huipensi koko illan. Mieleen jäivät hypnoottinen poljento, yhtyeenjohtajan voimakas laulu, Mamadou Ndoyen sabar-rummut sekä Kari Ikosen ja Mika Myllärin jazzsoolot.

Mamadou Ndoye

Jazzkerho-76:n puheenjohtaja Jari Hytti kertoi konsertin alussa, että “Jazzia Ilosaaressa” järjestettiin tällaisena nyt viimeistä kertaa. Ensi syksylle on suunnitteilla useamman päivän tapahtuma, mikä tarkoittanee siis festivaalia. Lisäksi Hytti paljasti, että 7.3.2020 Joensuussa on luvassa yhdistyksen historian merkittävin ulkomaisen esiintyjän vierailu. Se on tietenkin hyvin paljon luvattu, kun tietää yhdistyksen laajan konserttitarjonnan vuosien varrella. Jäämme kiinnostuneina odottamaan lisätietoja.

Jazzkerho-76:n puheenjohtaja Jari Hytti

Lisätietoja: Jazzkerho-76

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Petter Eldh Presents Koma Saxo (We Jazz, 2019)

Koma Saxo. Kuva: Juha Luukkainen

Kun jazzyhtyeen eturivissä seisoo kolme saksofonistia, kuulija saattaa hyvinkin odottaa pitkiä kappaleita, joissa kaikki kolme puhaltajaa pääsevät varmasti esille solisteina. Uusi monikansallinen Koma Saxo on nimenomaan yhtye, jossa soittaa kolme saksofonistia, vanhat suosikit Mikko Innanen ja Jonas Kullhammar sekä uusi kokeilija Otis Sandsjö. Nyt kuulija kuitenkin havaitsee heti ensikuulemalta, että Koma Saxon debyyttilevyllä on aivan muita tavoitteita kuin vain fonistien soolojen esittäminen.

Koma Saxo syntyi vuoden 2018 We Jazz -festivaaleille, kun tapahtuman taiteellinen johtaja Matti Nives pyysi basisti/tuottaja Petter Eldhin kokoamaan festivaaliesiintymistä varten uuden yhtyeen. Kvintetti esiintyi menestyksekkäästi ja kokoontui myös levytysstudioon tallentamaan musiikkia levyä varten.

Eldh miksasi konsertissa ja studiossa äänitetystä materiaalista nyt esittelyssä olevan noin 36 minuuttisen, tiiviin albumin, jossa akustinen jazzyhtye ja omaperäinen jälkituotanto kietoutuvat yhteen. Eldhin panos lienee niin merkittävä, että hänen nimensä on niin näkyvästi esillä levyn kannessa.

Koma Saxon ja Petter Eldhin yhteinen näkemys muodostaa ikään kuin ideoiden sulatusuunin. Free jazzin aggressiiviset purskahdukset, päättäväisesti etenevä svengi, rosoiset sävellykset ja studiotekniikan efektit luovat alituisessa liikkeessä elävää musiikkia, joka valillä kipunoi levottomasti ja kiivaasti, välillä kelluu hitaasti. Ilmaisussa on luonnollisesti paljon samaa kuin Otis Sandsjön viime vuonna ilmestyneellä albumilla “Y-OTIS (We Jazz, 2018)“, ovathan Eldh ja Sandsjö mukana molemmilla levyillä.

Levyn sävellykset ovat etupäässä yhtyeen jäsenten käsialaa. Sen lainakappaleet on valittu mielenkiintoisesti. Ne alleviivaavat sitä, ettei kokeilevakaan musiikki ei synny tyhjiössä ilman edeltävien sukupolvien työtä. Suomalaisen jazzin historiasta Koma Saxo on napannut kaksi kappaletta. Edward Vesalan vuonna 1973 ilmestyneeltä soololevyltä ”I´m Here” on valittu kellopeliminiatyyri ”Byågz”, joka nyt saa uuden ilmeen saksofonikuoron tulkitsemana. Matti OilinginCyclops Dance” vuonna 1977 ilmestynyneen ”Two Faces” -albumin B-puolen lopusta oli aikansa sähköisen jazzin kokeiluja ja sopii sellaisena mainiosti Koma Saxon levylle.

Kolmas lainakappale on ruotsalaisen säveltäjän ja viisulaulajan Otto AdolphsoninSå rinner tiden bort”, joka on osa Adolphsonin kuorosarjaa ”Mässa på svenska språket”. Sävellys on kansanlaulumainen virsi ja se hiljentää vaikuttavasti Koma Saxon levyn suorastaan hartaaseen päätökseen. Värikäs ja moni-ilmeinen Koma Saxo suuntaa määrätietoisesti kohti jazzin tulevaisuutta ja pakottaa kuulijansakin kiihdyttämään askeliaan pysyäkseen kyydissä mukana.

Koma Saxon paikka Kuuntelussa 2019 -listalla on tietenkin selvä.

Petter Eldh: Presents Koma Saxo (We Jazz, 2019)
Otis Sandsjö, tenorisaksofoni, Jonas Kullhammar, tenorisaksofoni, Mikko Innanen, altto- ja baritonisaksofoni, Petter Eldh basso, tuotanto, Christian Lillinger, rummut

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti

3 x Malin Wättring & uutta ruotsalaista jazzia

Malin Wättring Kalottjazz & Blues -festivaalin jameissa kesällä 2019

Ruotsalainen saksofonisti Malin Wättring on minulle melko tuore tuttavuus. Hän on mukana hienossa Anna Högberg Attack -yhtyeessä, jonka vaikuttava debyyttialbumi (Anna Högberg Attack, Omlott, 2016) löytyy levyhyllystäni. Viime kesän Kalottjazz & Blues -festivaalilla kuulin Wättringia ensimmäisen kerran konsertissa, kun hän soitti rumpali Johan Björklundin Thymeshift-yhtyeessä. Festivaaleilla Wättring soitti vakituisen fonistin sijaisena ja hänen roolinaan oli olla osa yhtyeen sähköistä soundia, eikä Wättringin osuus jäänyt erityisemmin mieleeni.

Nyt olen kuitenkin kuunnellut kolmea tuoretta levyä, joilla kaikilla Wättring pääsee vakuuttavasti esille ja osoittautuu erittäin kiinnostavaksi uudeksi saksofonistiksi. Esittelyssä olevilla kolmella albumilla on paljon muutakin yhteistä kuin sama saksofonisti. Kaikilla levyillä esiintyy kvartetti ja kaikki levyt ovat tavallaan sukua toisilleen. Ne edustavat selvästi samaa nykyjazzin genreä eli musiikki perustuu pitkälti sävellyksiin ja niiden pohjalta luotuihin improvisaatioihin. Tunnelma on yleensä rauhallinen ja levyillä on runsaasti tilaa sooloille sekä kärsivälliselle, tarkasti muita muusikoita kuuntelevalle kommunikaatiolle. Vaikka levyillä on paljon yhteistä, toki erojakin kuulee, kun keskittyy ja kuuntelee.

Lighthouse: Triple Amen (Kopasetic Productions, 2019)
Staffan Svensson, trumpetti, Malin Wättring, saksofonit, klarinetti, Magnus Bergström, basso, Peter Danemo, rummut

Lighthouse on tuore kokoonpano, joka syntyi rumpali Peter Danemon ja trumpetisti Staffan Svenssonin yhteistyön pohjalta. Kvartetti perustettiin, kun Danemo kutsui mukaan Malin Wättringin ja Svensson basisti Magnus Bergströmin. Lighthousen ensimmäisellä levyllä on yksitoista kappaletta, joiden sävellyksistä Wättring ja Danemo vastaavat yhdessä ja erikseen. Yhteiset sävellykset syntyivät, kun säveltäjät lähettivät luonnoksia toisilleen ja tahoillaan jatkoivat ja täydensivät niitä valmiiksi sävellyksiksi.

Ensikuulemalta ”Triple Amenin” soundia leimaa puhaltajakaksikon lämmin soundi, joka syntyy, kun Svenssonin säästeliäs trumpetti kietoutuu kauniisti yhteen Wättringin rosoisen saksofonin kanssa. Danemon ilmava rumpusoundi ja Bergströmin juureva basso täydentävät levyn pelkistetyn ilmeen, joka sopii hyvin yhteen levyn kanteen valitun syksyisen maisemakuvan kanssa.

Malin Wättring 4: Live In Hamburg (Havtorn Records, 2019)
Malin Wättring, saksofonit, Naoko Sakata, piano, Donovan von Martens, basso, Anna Lund, rummut

Malin Wättringin Berliinissä äänitetyllä konserttialbumilla soittaa sama nelikko, joka on ollut mukana saksofonisti kahdella ensimmäiselläkin levyllä. Debyyttialbumilla ”Glöd” (Havtorn Records, 2015) kvartetti oli laajennettu oktetiksi ja toisella levyllä ”Harvest” (Havtorn Records, 2017) kvartetti soitti yhdessä Bohuslän Big Bandin kanssa. ”Live In Hamburg” on yhtyeen ensimmäinen levy, jolla se soittaa pelkästään kvartettina.

Levyllä on kuusi noin kymmenminuuttista kappaletta, jotka tarjoavat kvartetille runsaasti mahdollisuuksia esitellä ilmaisunsa laajaa skaalaa. Siinä missä Wättringin saksofoni ulottuu lähes kuiskauksista free jazzista tuttuun säröön ja särmään, kurkottaa myös koko kvartetti lyyrisistä ja herkän melodisista tuokioista voimalliseen jyryyn.

Skarin/Wättring/von Martens/Jormin: Fabrics (Havtorn Records, 2019)
Malin Wättring, saksofonit, Robin Skarin, piano, Donovan von Martens, basso, Christian Jormin, rummut

Pianisti Robin Skarin johtaa ”Fabrics”-levyllä kvartettia, jossa kolmen nuoren polven muusikon kanssa soittaa rumpali Christian Jormin, tunnettu myös pianistina, yhtyeenjohtajana ja tietenkin basisti Anders Jorminin veljenä. Muusikot kohtasivat tässä kokoonpanossa ensimmäistä kertaa vasta äänitysstudiossa. Levyn kaikista sävellyksistä vastaava Skarin ajatteli, että ilman liiallista harjoittelua muusikot olisivat paremmin läsnä ja tietoisia musiikin käänteistä.

Tällä reseptillä syntyi hallittua valoisaa, avaraa ja aika tyypillistä pohjoismaista jazzia, joka paikoin synnyttää vahvoja mielleyhtymiä Jan Garbarekin 1970-luvun musiikista. Melodinen ja sujuvasti kulkeva ”Fabrics” on esittelyssä olevista kolmesta levystä lähimpänä jazzin suurta valtavirtaa.

Kaikki kolme levyä ovat niin hyvää kuunneltavaa, että päätyvät Valon kuvia -blogin Kuuntelussa 2019 -listalle.

wattring1
wattring2
wattring3
wattring1 thumbnail
wattring2 thumbnail
wattring3 thumbnail

Malin Wättring 4 – Glöd
Vuonna 2016 tallennettu versio sävelmästä “Glöd“. Sävellys on mukana myös Berliinissä äänitetyllä levyllä.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Mikko Innanen: Mikko Innasen maakuntauudistus. (Aviador Kustannus, 2019)

Mikko Innanen, Petri Keskitalo, Veli Kujala & Mika Kallio

Maakuntalauluilla tarkoitetaan 1850-luvulta lähtien sävellettyjä lauluja, joiden tehtävän oli esitellä ja suorastaan ylistää Suomen maakuntien luontoa ja ihmisiä. Vanhin maakuntalaulu on joulukuussa 1852 ensimmäisen kerran esitetty Karl Collanin säveltämä ”Savolaisen laulu”. Loput maakuntien tunnussävelistä syntyivät 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeneninä.

Olen sitä ikäluokkaa, jonka kansakoulumuistoihin maakuntalaulut kuuluvat. Muistot eivät ole mitenkään traumaattisia, ovathan useimmat maakuntalaulut parhaimmillaan aika komeaa musiikkia. Niiden hienot melodiat ovat saattaneet jopa muokata musiikkimakuani. Sen verran hyvin näiden kauan sitten opeteltujen laulujen melodiat palautuivat mieleen, kun kuuntelin Mikko Innasen versioita lauluista.

Vaikka maakuntalaulujen tekstit kuulostavat nykyajan kuulijan korvissa korkeassa ihanteellisuudessaan vierailta, innostui Innanen kuitenkin lauluista vuonna 2013. Sen jälkeen hän on kiertänyt maakuntia erilaisilla kokoonpanoilla ja soittanut uusia sovituksiaan maakunkuntalauluista. Innanen on kieli poskella rinnastanut projektinsa ikuisesti jatkuvan sote-uudistuksen maakuntasuunnitelmiin.

Koska maakuntalaulujen tekstit ovat olleet vähintään yhtä tärkeitä kuin sävelmät, on luonnollista, että myös Innanen halusi liittää uusiin tulkintoihinsa uusia tekstejä. Syntyi kirjan ja cd-levyn paketti, jolla on lähes kahdenkymmenen runoilijan tekstejä, useimmat niistä runoilijoiden itsensä lukemina. Mukana ovat esimerkiksi Jukka Koskelainen, Helena Sinervo ja Juha Seppälä. Suomi on muuttunut kansallisen heräämisen ajan ihanteita moni-ilmeisemmäksi ja niinpä suomenkielen lisäksi ruotsi ja saamenkielikin pääsevät esille. Samoin maahanmuuttajataustaiset runoilijat Taolin ja Mohamed Ahmed Haji Omar sanovat sanansa uudesta kotimaastaan.

Kun vanha maakuntalaulu julistaa ”Savolaisen laulun” sanoin: ”Sen kansa kaikki kärsinyt ja onnehensa tyytynyt, tää armas, kallis maa!”, tarjoavat nyt nykyrunoilijat realistisen ja ironisen näköalan nykypäivän maakuntien Suomeen. Riikka UlannonPohjanmaa” viittaa tuttuihin laulun sanoihin: ”Tämä maa minun miestäni lannistaa, se on kymmenen, kymmenen virran maan!” ja ”En työkkärin muijaa voi unhoittaa, oi kymmenen, kymmenen sairauslomaa.” Näin Innasen ronskisti ilottelevat sovitukset puhuvat samaa kieltä ja käyttävät samaa tyylilajia kuin runoilijat.

Innasen musiikillisia ideoita toteuttaa kvartetti, joka koostuu maakuntien miehistä. Innanen on alun perin kotoisin Itä-Uudeltamaalta, Veli Kujala Etelä-Pohjanmaalta, Petri Keskitalo Hämeestä ja Mika Kallio Savosta. Yhtyeen kaikki jäsenet ovat soittaneet yhdessä Gourmet-yhtyeessä, joten ei ole mikään ihme, että maakuntauudistuksen huumori on lähellä Gourmetin huumoria. Innasen värikkäissä sovituksissa free jazzin karheus ja vanhan jazzin poljento kohtaavat maakuntalaulujen melodioiden kanssa. Musiikin ja runon yhdistelmä on raikas ja ennakkoluuloton.

Mikko Innanen: Mikko Innasen maakuntauudistus. (Aviador Kustannus, 2019)
Mikko Innanen, saksofonit, Veli Kujala, harmonikka, Petri Keskitalo, tuuba, Mika Kallio, lyömäsoittimet + runoilijat ja runojen lukijat

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Kirjat | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti