Valon kuvia -blogi Instagramissa

Viimeisimmät kuvat Instagram-tililtäni

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Jätä kommentti

Neliönmuotoisia kuvia Instagramiin


 
Neliö on Instagramin perusmuoto kuville, vaikka toki alustalla pystyy nykyään julkaisemaan myös muihin kuvasuhteisiin rajattuja kuvia. Neliö on kuitenkin mielenkiintoinen muoto ja olen käyttänyt sitä yleensä Instagramissa. Olen viime päivinä selaillut kuva-arkistoa ja etsinyt sieltä neliömuotoon asettuvia otoksia. Tällä kertaa tavoitteena on vielä ollut esitystilanteiden usein kummallisten värien hallinta.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Surumielisellä soittolistalla laulajia

Sanna Ruohoniemi @Kalottjazz & Blues 2018, Tornio

Valitsin tällä kertaa Valon kuvia -blogin soittolistalle eurooppalaisia ja amerikkalaisia naislaulajia. Soittolistalle päätyi intiimiä ja surumielistä, enimmäkseen jazziin ja kamarimusiikkiin suuntautuvaan musiikkia. Joukossa on jazzstandardeja, originaalisävellyksiä ja lopuksi vielä vanha kansansävelmä. Toivon, että soittolistan melankoliasta välittyy myös inhimillistä lämpöä ja toivoa.

1. Sanna Ruohoniemi: Solivagant
Solivagant” päättää Sanna Ruohoniemen vuonna 2018 ilmestyneen toisen levyn “Start From Nothing” (Eclipse Music). Kirjoitin blogissa, että Ruohoniemen lauluissa “jazz kietoutui yhteen kansanmusiikin ja hienojen äänikokeilujen kanssa”. Lue lisää: Sanna Ruohoniemi: Start from Nothing (Eclipse Music, 2018)“.

2. Susanne Abbuehl: Yes Is A Pleasant Country
April” oli hollantilais-sveitsiläisen laulajan Susanne Abbuehlin ensimmäinen ECM-levy. Sen avaa amerikkalaisen omaperäisen runoilijan e. e. cummingsin runo “Yes Is A Pleasant Country“, jonka Abbuehl on säveltänyt lauluksi.

yes is a pleasant country:
if’s wintry
(my lovely)
let’s open the year

both is the very weather
(not either)
my treasure,
when violets appear

love is a deeper season
than reason;
my sweet one
(and april’s where we’re)

Levyltä Susanne Abbuehl: April (ECM, 2001)

3. Norma Winstone: Ev´ry Time We Say Goodbye
Ev´ry Time We Say Goodbye” on Cole Porterin musikaalisävelmä vuodelta 1944. Brittiläinen laulaja Norma Winstone esittää klassikon yhdessä klarinetisti Klaus Gesingin ja pianisti Glauco Venierin kanssa.

Levyltä Norma Winstone: Distances (ECM, 2008)

Lina Nyberg @Raahen Rantajatsit 2015

4. Lina Nyberg: Skylark
Skylark” (eli kiuru) on Hoagy Carmichaelin sävellys 1940-luvun alusta. Sen melodia perustuu trumpetisti Bix Beiderbeckin improvisaatioon ja Johnny Mercer on kirjoittanut laulun sana. Lina Nybergin versio laulusta on peräisin Aerials“-levyltä (Hoob Records, 2016), jonka teemana ovat linnut ja lentäminen.

5. Ellen Andersson: You´ve Changed
Kappale on tullut tunnetuksi Billie Holidayn versiona. Tässä sen laulaa jännittävällä äänellään ruotsalainen Ellen Andersson, trumpetilla tyylittelee Peter Asplund.

Levyltä Ellen Andersson: I´ll Be Seeing You (Prophone Records, 2016)

Ellen Andersson, Tornio 2020

6. Areni Agbabian: Patience
Amerikanarmenialainen Areni Agbabian laulaa ja soittaa pianoa vähäeleisellä ECM-debyytillään yhdessä lyömäsoittaja Nicolas Stockerin kanssa.

Levyltä Areni Agbabian: Bloom (ECM, 2019)

7. Radka Toneff: My Funny Valentine
Radka Toneffin ja pianisti Steve Dobrogoszin duolevy on valittu norjalaisen jazzin keskeisten teosten joukkoon. Lue lisää blogista: Radka Toneff & Steve Dobrogosz: Fairytales (Odin Records, 1982).

8. Patricia Barber: I Fall In Love Too Easily
I Fall In Love Too Easily” (Sammy Cahn-Jule Styne) on jazzmuusikkojen suosima balladi, jonka Frank Sinatra nosti esille vuonna 1945 elokuvassa “Anchors Aweigh“. Patricia Barberin version on vuonna 2000 ilmestyneeltä levyltä “Nightclub” (Blue Note, 2000)

9. Sidsel Endresen: Dreamland
Dreamland” on Jon Balken säveltämä tumma kehtolaulu, johon Endresen on itse kirjoittanut sanat. Yhtye on hieno, Nils Petter Molvær, (trumpetti), Django Bates, (piano) ja Jon Christensen (rummut).

Levyltä Sidsel Endresen: So I Write (ECM, 1990)

10. Rhiannon Giddens: Wayfaring Stranger
Soittolistan viimeinen kappale ei ole jazzia, vaan 1800-luvun alusta peräisin kansanlaulu, gospel-melodia. Sen laulaa amerikkalainen folk/bluegrass-laulaja ja banjoisti/viulisti Rhiannon Giddens italialaisen multi-instrumentalistin Francesco Turrisin säestyksellä.

Levyltä Rhiannon Giddens & Francesco Turrisi: There Is No Other (Nonesuch, 2019)

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Jakob Sørensen Bagland Joensuussa 7.3. 2020

Joensuussa ehdittiin viettää lauantaina 7.3.2020 Jazzkerho-76:n järjestämää kansainvälistä jazziltaa ennen kuin koronavirus pakotti lopettamaan kaikki julkiset tilaisuudet. Illassa esiintyi tanskalaisen trumpetistin Jakob Sørensenin johtama Bagland-yhtye sekä amerikkalainen trumpetisti Tom Harrell. Kuvasarjassa esiintyy kuitenkin vain Jakob Sørensen Bagland, sillä kunnolliset Tom Harrellin kuvat jäivät kuvaamatta kuvausrajoitusten ja huonon istumapaikan takia.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Raja suljettiin koronaviruksen takia Torniossa ja Haaparannalla

Suomen ja Ruotsin raja suljettiin koronaviruksen takia yöllä 19.3.2020. Kävin aamulla katsomassa ja kuvaamassa, miltä rajalla nyt näyttää. Raja oli todellakin suljettu, mikä on hyvin hämmentävää. Olemme täällä tottuneet liikkumaan Tornion ja Haaparannan välillä vapaasti ikään kuin rajaa ei olisikaan.

Tarkkailin liikennettä rajalla jonkin aikaa. Näytti siltä, että rekat päästetään läpi pysäyttämättä. Kaikki henkilöautot pysäytettiin, mutta ilmeisesti kaikilla oli naapurin puolelle pätevää asiaa, sillä kaikki autot pääsivät jatkamaan matkaa. Myöhemmin päivällä uutiset kertoivat, että kymmeniä autoja oli käännytetty takaisin rajalta.

Vaikka olen junantuoma torniolainen, avoimesta rajasta on tullut minullekin identiteettiä vahvasti määrittävä asia. Niinpä rajan sulkeminen tuntuu hyvin surulliselta, vaikka raja suljetaan nyt hyvästä ja perustellusta syystä. Toivottavasti tilanne menee mahdollisimman pian ohi ja rajaa avautuu jälleen.

Grannikatu 20.3.2020

Grannikadun alkupää 20.3. 2020

Rajavartijat olivat tulleet tänään myös Grannikadun alkuun.

Näränperän rajanylityspaikka 22.3.2020

Näränperän rajanylityspaikalla tie on suljettu puomilla ja lumella.

Share
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Pauli Lyytinen Magnetia Orkesteri: Hypnosis (Eclipse Music, 2020)

Pauli Lyytinen Magnetia Orkesterin jäsenet eri yhteyksissä kuvattuna: Pauli Lyytinen (Helsinki 2014), Eero Tikkanen (Raahe 2017), Verneri Pohjola (Raahe 2015), Mika Kallio, (Tornio 2014).

Saksofonisti Pauli Lyytisen johtama Magnetia Orkesteri on julkaissut toisen albuminsa. Vuonna 2017 ilmestyneestä debyytistä julkaistiin aikanaan täyspitkä cd-versio sekä neljän kappaleen vinyylitiivistys. Uusi levy “Hypnosis” julkaistaan samansisältöisinä versioina digitaalisesti, cd-levynä ja vinyylinä.

Magnetia Orkesteri on tasavahva kvartetti, jonka kaikki jäsenet saavat äänensä yhtälailla kuuluville eli yksinkertainen jako solistien ja komppiryhmän käy turhaksi. Toki yhtyeen puhaltajat seisovat eturivissä levyn äänikuvassa ja trumpetti ja saksofoni sulautuvat hienosti yhteen, paikoin hienovaraisten sähköefektien avulla. Trumpetisti Verneri Pohjola on jo monista yhteyksistä tuttuun tapaansa erittäin ilmaisuvoimainen solisti ja Lyytisen soitosta jää mieleen vaikkapa nimikappaleen lämmin ja puhutteleva tenorisaksofonisoolo.

Myös rummut ja basso nivoutuvat saumatta osaksi instrumenttien orgaanista kudosta. Kuuntele esimerkiksi “Multidimensional Banquet” ja tarkkaile, kuinka Mika Kallion rumpujen soitto elää matkalla avauksesta svengaavaan päätökseen. Samoin koskettaa Eero Tikkasen basson tumma soundi, joka tuo mieleen vaikkapa Charles Minguksen kaltaiset jazzbasson klassikot.

Lyytinen on säveltänyt kaikki levyn kappaleet, joiden joukossa ei yhtään heikkoa lenkkiä. ”Hypnosis” on tunnelmaltaan vahvaa akustista jazzia, ilmaisultaan tiivis ja keskittynyt kokonaisuus, jolla kvartetti mieluummin hiljentyy ja mietiskelee kuin paahtaa täyttä höyryä.

Albumi kuuluu tietenkin Valon kuvia suosittelee -listalle. Käy samalla katsomassa, mitä muita tuoreita levyjä olen listalle valinnut.

Pauli Lyytinen Magnetia Orkesteri: Hypnosis (Eclipse Music, 2020)
Pauli Lyytinen, saksofoni, Verneri Pohjola, trumpetti, Eero Tikkanen, kontrabasso, Mika Kallio, rummut

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

McCoy Tyner (1938 – 2020)

McCoy Tyner, Kongsberg Jazz festival 1973. Kuva: Gisle Hannemyr/Wikipedia

Amerikkalainen pianisti McCoy Tyner kuoli 6.3.2020 81-vuotiaana. Tyner tuli koko jazzmaailman tutuksi, kun hän liittyi John Coltranen yhtyeeseen vuonna 1960. Hän soitti tässä Coltranen tunnetuimmassa ja koko jazzin suuntaa ohjanneessa ns. klassisessa kvartetissa sekä oli mukana sen keskeisillä levytyksillä.

Tyner julkaisi ensimmäisen soololevynsä vuonna 1962 ja jatkoi yhtyeenjohtajana Coltrane-kauden jälkeen vuodesta 1965 lähtien. Soolourallaan hän kehitti musiikkiaan edelleen Coltranen kvartetista saamiensa kokemuksien pohjalta ja häntä kiinnosti afrikkalaisten ja aasialaitsen elementtien yhdistäminen omaan musiikkiinsa. Tyneria pidetään eräänä nykyjazzin merkittävimmistä pianisteista, jonka soitto on vaikuttanut laajasti jazzpianon kehitykseen. Koko uransa ajan akustista pianoa soittaneen Tynerin pianosoundi on tunnistettava ja voimakas.

Lue New York Times muistokirjoitus ja katsaus Tynerin pitkään uraan: McCoy Tyner, Jazz Piano Powerhouse, Is Dead at 81.

John Coltrane Quartet – Afro Blue (1963)

McCoy Tyner Quartet – Moment’s Notice (2002)

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Kansainvälinen jazzilta Joensuussa 7.3. 2020

Jakob Sørensen Bagland

Joensuussa vietettiin lauantaina 7.3.2020 Jazzkerho-76:n järjestämää kansainvälistä jazziltaa, jonka esiintyjiksi oli saatu kaksi trumpetistin vetämää yhtyettä. Illan aloitti tanskalainen Jakob Sørensen Bagland, joka edusti illan ohjelmassa sekä nuoruutta että eurooppalaista jazznäkemystä. Toista yhtyettä, epäilemättä illan pääesiintyjää, johti jo uransa ehtoopuolen saavuttanut, jopa legendaarinen amerikkalainen jazzhahmo, trumpetisti Tom Harrell. Tästä asetelmasta syntyi nautittava kokonaisuus, sillä molemmat yhtyeet olivat erinomaisia, mutta toisaalta soittivat kuitenkin aivan eri tavoilla.

Trumpetisti Jakob Sørensenin johtama Bagland soitti tavallaan yllätyksettömästi selkeää ja kuulasta pohjoismaista jazzia, joka tarkoituksella pyrkii ohjaamaan kuulijaa musiikillisten luontokuvien suuntaan. Toisaalta monissa sävellyksissä toistuneet hypnoottiset ja minimalistiset kuviot toivat yhtyeen musiikkiin omintakeista ilmettä. Kuusi vuotta yhdessä soittaneen yhtyeen yhteinen kokemus kuului soiton keskittyneenä varmuutena ja illan avauskonsertistä jäi mieleen valoisa tunnelma.

Jakob Sørensen

Kun Tom Harrell Infinity Band nousi lavalle ja aloitti osuutensa, kävi heti kättelyssä selväksi, että nyt soitetaan Jazzia, oikein isolla alkukirjaimella. Tom Harrellin ulkoinen olemus on hauras, mutta trumpetti soi edelleen vahvasti, yhtä aikaa lyyrisenä ja voimakkaana. Kvintetti liikkui siinä intensiteetin ja herkkyyden, kuuntelun ja kommunikaation, järjen ja tunteen risteyskohdassa, jossa kaikki hyvä jazz liikkuu.

Tom Harrell ja trumpetti

Harrellin itsensä lisäksi huomio kiintyi kitaristi Charles Alturan kirkkaaseen soittoon niin säestäjänä kuin solistinakin. Huomiota vaati myös kvintetin moottorit ja voimanlähteet eli basisti Ben Street ja rumpali Adam Cruz, jotka kuljettivat musiikkia eteenpäin todella energisesti. Minun korviini kuulosti välillä jopa siltä, että rumpali soitti paikoin liiankin lujalla kädellä. Aluksi tuntui, että Harrellin ohella yhtä lailla odottamani saksofonisti Mark Turner jäisi äänikuvassa muiden soittajien jalkoihin. Balanssi kuitenkin parani ja Turnerin viileän älyllinen saksofonitaide pääsi ansaitusti esille.

Mark Turner

Olennainen osa konserttia olivat Harrellin hienot sävellykset, jotka taisivat suurimmaksi osaksi olla peräisin yhtyeen viimeisimmältä levyltä “Infinity” (HighNote Records, 2019). Yhtään kappaletta ei kuitenkaan esitelty, joten saattoi siellä olla vanhempaakin materiaalia joukossa. Ainakin konsertin päätteeksi yhtye liitti itsensä osaksi jazzin suurta perinnettä soittamalla Denzil Bestin kappaleen “Wee”, joka on tuttu erityisesti Charlie Parkerin ja kumppaneiden kuulusta Massey Hall -konserttista. Kappale on mukana myös Harrellin ja pianisti Ethan Iversonin viime vuonna julkaistulla hienolla konserttilevyllä “Common Practise” (ECM).

Valokuvaamista Tom Harrellin konsertin aikana oli rajoitettu. Kuvata sai omalta paikaltaan toisen ja kolmannen kappaleen aikana. Luulin istuvani kuvaamisen kannalta hyvällä paikalla, kunnes Harrell nosti nuottitelineensä korkealla ja tulos näkyy yllä. No, jäipähän paremmin aikaa nauttia musiikista.

Kansainvälinen jazzilta oli jälleen kerran Jazzkerho-76:n kulttuuriaktivistien onnistunut näyttö. Joensuun vilkkaaseen jazztoimintaan keväällä voi tutustua yhdistyksen nettisivuilla: Jazzkerho 76 – Keikat.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Leo (2008 – 2020)

Leo oli kodinvaihtajakoira. Meille se tuli keväällä 2015 jo kolmanteen kotiinsa yhdessä kaverinsa Eikan kanssa. Eikka kuoli kesällä 2016, mutta Leo ehti asua meillä lähes puolet elämästään. Pieni koira jätti jälkeensä paljon hyviä muistoja.

Share
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Soittolistalla etnojazzia

Goran Kajfeš

Trumpetisti Goran Kajfeš Luulajassa vuonna 2008

Tällä kertaa blogin soittolistalla on kappaleita, joissa jazzin vaikutteisiin yhdistyy muiden musiikkikulttuurien aineksia. Kyse on siis globaalista musiikista, erilaisten kulttuurivirtauksien sulautumisesta syntynyttä uutta ilmaisua. Kaikki ovat lisäksi musiikkia, joka löytyy levyhyllystäni myös fyysisinä levyinä.

1. Ilkka Arola Sound Tagine: Kamelimmaito
Trumpetisti Ilkka Arolan Sound Tagine yhdistää jazzin ja arabialaisen musiikin aineksia samaan pataan.

Levyltä Ilkka Arola Sound Tagine: Land Ahead! (Flame Jazz Records, 2019)

2. Anouar Braham: Blue Maqams
Tunisialaisen oud-mestarin kanssa mietiskelevät basisti Dave Holland, pianisti Django Bates ja rumpali Jack DeJohnette.

Levyltä Anouar Braham: Blue Maqams (ECM, 2017)

3. Piirpauke: Uusi laulu paimenille
Täytyyhän listalla olla yksi ehdoton klassikko ja Piirpauke-yhtyeen ensimmäinen levy on sellainen varmasti. Kiinalaisen sävelmän suomalainen tulkinta lisää lopulta vauhtia soittolistalle.

Levyltä Piirpauke: Piirpauke (Love Records, 1975)

4. Gabriele Mirabassi: Gorizia
Klarinetisti Gabriele Mirabassin johtama trio tulkitsee italialaisen melankolisen kansansävelmän kolmella eri tyylillä, ensin haikeana balladina klarinetin johdolla, sitten kevyenä hanuriversiona ja lopulta jazzin svengiä tavoitellen ennen kuin trio hiljenee takaisin alun melankoliaan. Levyllä soittavat myös tuubisti Michel Godard ja hanuristi Luciano Biondini.

Levyltä Gabriele Mirabassi: Latakia Blend (Enja, 2002)

5. Mathias Landaeus: Farmors vaggvisa
Ruotsalaisen pianistin Mathias Landaeusin debyyttilevyn avauskappale on uskollinen Jan Johanssonin jo 1960-luvulla luomalle tyylille. Landaeus on myöhemmin siirtynyt musiikissaan muihin suuntiin, mutta ensimmäisen levyn svengaava kehtolaulu kestää edelleen kuuntelua.

Levyltä Mathias Landaeus: Blåbete (Amigo, 1996)

6. Bojan Z Quartet: Grana od Bora
Serbiassa syntynyt bosnialainen pianisti Bojan Zulfikarpašić muutti Ranskaan ennen Jugoslavian hajoamista seuranneita sotia. “Grana od Bora” on bosnialainen melodia Zulfikarpašićin debyyttilevyltä, jolla sopraanosaksofonia soittaa Julien Lourau.

Levyltä Bojan Z Quartet: Bojan Z Quartet (Label Bleu, 1993)

7. Jim Pepper: Dakota Song
Amerikkalainen saksofonisti Jim Pepper (1941-1992) hyödynsi usein sävellyksissään etnistä taustaansa (creek ja kaw -kansat), kuten tällä “Dakota Song” -albuminsa nimikappaleella. Se perustuu sioux-musiikista peräisin olevaan rakkauslauluun.

Levyltä Jim Pepper: Dakota Song (Enja, 1987)

8. Goran Kajfeš Subtropic Arkestra: Adimiz Miskindir Bizim
Ruotsalaisen trumpetistin Goran Kajfešin juuret ovat Kroatiassa. Hän valitsee usein levylleen yllättäviä ja eri tyylejän edustavia kappaleita eri puolilta maailmaa. “Adimiz Miskindir Bizim” on poimittu turkkilaisen Mazhar Ve Fuat folk-rock-yhtyeen ohjelmistosta. Alkuperäinen versio on levytetty v. 1973.

Levyltä Goran Kajfeš Subtropic Arkestra: The Reason Why vol 2 (Headspin Records, 2014)

9. Mihály Dresch Quartet: Sorrow, Sorrow
Unkarilaisen saksofonistin Mihály Dreschin kvartetin vieraana soittaa Archie Shepp. Dreschin kansanmusiikkivaikutteisen sävellykseen tuo lisää unkarilaisia sävyjä Kalman Baloghin soittama cimbalon.

Levyltä Mihály Dresch Quartet & Archie Shepp: Hungarian Bebop (BMC, 2002)

10. Tigran Hamasyan: Ankanim araji qo
Soittolista päättyy muinaiseen armenialaiseen musiikkiin. Armenian kansanmurhan 100-vuotismuistoa kunnioittavalla levyllä pianisti Tigran Hamasyan soittaa vanhaa armenialaista kirkkomusiikkia yhdessä Valtion kamarikuoron (Yerevan State Chamber Choir) kanssa. Päätösraita “Polvistun Sinun edessäsi” on armenialaisen munkin ja armenialaisen kirjaimiston kehittäjän Mesrop Mashtotsin (362-440) sävelmä.

Levyltä Tigran Hamasyan: Luys I Luso (ECM, 2015)

Armenialainen lauluryhmä Geghardin luostarissa, 2006

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina | Jätä kommentti

Ilkka Arola & Sound Tagine: Land Ahead! (Flame Jazz Records, 2019)

Ilkka Arola Sound Tagine, Turku Jazz 2019

Tagine tarkoittaa pohjoisafrikkalaista pataruokaa tai sellaisen valmistamiseen käytettävää kannellista astiaa. Kun yhtye ottaa nimekseen Sound Tagine, on musiikkia lähes pakko ajatella erilaisten musiikillisten raaka-aineiden tai mausteiden sekoituksena. Sound Taginen tapauksessa kyse on lähinnä jazzin ja Välimeren ympäristön arabimusiikin kohtaamisesta.

Sound Taginen johtaja trumpetisti Ilkka Arola on liikkunut ja tutkinut musiikkia Lähi-idässä ja Afrikassa. Kun hän yhdistää näitä vaikutteita jazzin parista saamiinsa kokemuksiin, syntyy suomalaisittain ainutlaatuista  globaalia jazzia. Omista kuuntelukokemuksista vertailukohtina mieleen tulevat Dave Douglasin aikoinaan kokeilemat balkanilaiset rytmit (Tiny Bell Trio) tai varsinkin Goran Kajfešin groove.

Sound Taginen musiikkia leimaa yhtyeen lämmin ja hypnoottinen soundi, jonka eturivissä Arolan trumpetti ja Maz Zengerin bassoklarinetti kietoutuvat yhteen eläväksi ja inhimilliseksi lauluääneksi. Energiaa padassa porisevalle keitokselle antaa svengaavan tanssillinen poljento, joka väsymättä kantaa yhtyettä lähes koko levyn ajan. Hienovaraisesti toteutettujen sähköisten efektien valonsäteet viimeistelevät kokonaisuuden.

Vaikka “Land Ahead!” ilmestyi jo viime syksynä, se päätyy blogin tämän vuoden kuuntelusuositusten listalle: Valon kuvia -blogi suosittelee 2020. Tämä musiikki ei todellakaan muutamassa kuukaudessa vanhene.

Trumpetista ja erityisesti Arolan käyttämästä neliventtiilisestä versioista kiinnostuneet voivat tutustua myös Arolan opinnäytetyöhön muutaman vuoden takaa: Ilkka Arola: Arabisävyjen soittaminen trumpetilla (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2014).

Ilkka Arola & Sound Tagine: Land Ahead! (Flame Jazz Records, 2019)
Ilkka Arola, trumpetti, flyygelitorvi, busuki, Max Zenger, bassoklarinetti, baritonisaksofoni, huilu, Topi Korhonen, kitarat, oud, Esko Grundström, basso, kantele, Eeti Nieminen, rummut, Juuso Hannikainen, koskettimet, elektroniikka

Ilkka Arola Sound Tagine – Kamelimmaito

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti