Valon kuvia -blogi Instagramissa

Viimeisimmät kuvat Instagram-tililtäni

Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Jätä kommentti

Rantajatsit 2022 – mustavalkoisia kuvia

Palasin vielä Raahen Rantajatsit -festivaalin kuviin ja muokkasin sarjan mustavalkoisia kuvia.

Tallennettu kategorioihin Jazz, Rock | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Neobiont: Neobiont (Loumi Records, 2022)

Neobiont. Kuva:www.benediktjaeckle.com

Saksalais-sveitsiläinen Neobiont on nuoren polven muusikoiden kvintetti, joka julkaisi ensimmäisen albuminsa kesäkuussa 2022. Yhtyeen ja albumin nimi tarkoittaa suomeksi ”vieraslajia”, joka on meillä ollut käsitteenä esillä vaikkapa lupiinin tai kurtturuusun kaltaisten kasvien yhteydessä. Ehkä nimi tässä yhteydessä liittyy erilaisten kulttuuri-ilmiöiden kohtaamiseen. Neobiontin johtohahmo, saksofonisti Benedikt Jäckle näkee, että mahdollisuus soittaa jazzia Euroopassa on erityinen lahja, yhtä aikaa haasteellinen tilanne ja taiteilijalle vastuullinen tehtävä.

Neobiont ottaa haasteen vastaan ja soittaa musiikkia, joka toisaalta selvästi nousee amerikkalaisen jazzin maaperästä ja toisaalta toteuttaa myös eurooppalaisen free jazzin ideoita. Erityisesti kahtena versiona (lyhyt ja pitkä) tallennettu Jäcklen sävellys ”Alien Species” soi eurooppalaisella äänellä, mielleyhtymä esimerkiksi Juhani Aaltosen soundiin ei ole aivan kaukaa haettu. Sitten pianisti Leandro Irarragorrin kappale ”Trodoon” puolestaan osoittaa, kuinka sujuvasti svengava jazz kuuluu sekin yhtyeen keinovalikoimaan.

Neobiontin kokoonpanona on sikäli harvinainen, että siinä soittaa kaksi rumpalia. Kölnissä noin vuosi sitten tallennettu video (katso alla) näyttää, että molemmat rumpalit soittavat tavallista rumpusettiä. Vaikka varsinkin kuulokkeilla kuunnellessa paljastuu, että rumpaleilla on hyvin samanlaiset roolit, on kaksi rumpalia kiinnostava lisämauste Neobiontin soundissa.

Neobiont on taitava ja miellyttävä tuttavuus, joka kuuluu Valon kuvia -blogin Vuoden valinnat 2022 -listalle.

Neobiont: Neobiont (Loumi Records, 2022)

Benedikt Jäckle, saksofonit, Leandro Irarragorri, piano, Jakob Obleser, basso, Jonas Esser, rummut, Jonas Kaltenbach, rummut

Lue lisää: www.benediktjaeckle.com, saksofonistin nettisivuilla esitellään myös muita kiinnostavia yhtyeitä, joissa Jäckle on mukana.

Neobiont – Mar

Neobiont Loft Cologne -klubilla Kölnissä heinäkuussa 2021

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Raahen Rantajatsit 2022 – kuvasarja

Kuvasarja esittelee vuoden 2022 Raahen Rantajatsien esiintyjiä. Kuvat ovat ohjelmas kronologisessa järjestyksessä. Sarja alkaa perjantain Pyhäjoen kirjaston pihalta ja päättyy lopulta lauantai-illan Ruiskuhuoneen päätöskonserttiin.

Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Raahen Rantajatsit 2022 – festivaaliraportti

Ville Lähteenmäki Trio Pyhäjoen kirjaston kupeessa

Muutaman vuoden tauon jälkeen Raahen Rantajatsit sopivat kesän ohjelmaan ja festivaalimatka Raaheen onnistui. Festivaali palasi vuoden 2020 koronatauon ja viime kesän suppeamman version jälkeen normaaliin laajuuteensa sekä tutuksi tulleeseen kotimaista ja eurooppalaista uutta jazzia esittelevään ohjelmaansa. Aikaisempiin vuosiin verrattuna Raahen teatterin kesälava oli uuden katoksensa ansiosta noussut festivaalin pääkonserttien näyttämöksi.

Perjantai 29.7.2022

Tänä kesänä minulle tarjoutui tilaisuus aloittaa festivaali jo perjantaina puolilta päivin Pyhäjoen kirjaston pihalla, jossa Ville Lähteenmäen suomalais-norjalainen trio soitti svengaavan keikan. Kirjaston piha koivujen katveessa oli miellyttävä konserttipaikka, johon trion lämminhenkinen musiikki sopi erinomaisesti.

Varsinaisen festivaalin alkuillan konsertti soitettiin Raahen teatterin ulkolavalla, jonka ylle oli siis sitten viime kerran rakennettu näyttävästi kaartuva katos. Näin teatterin ulkolavasta oli kehitetty entistäkin paremmin toimiva tila myös festivaalin tarpeisiin.

Kirke Karja

Konsertin ohjelmaan oli valittu kaksi mielenkiintoisesti erilaista yhtyettä, joiden musiikilliset juuret ulottuvat 1960-luvun jazzin murrosvaiheisiin. Pianotrio Karja-Renard-Wandinger (Viro, Ranska, Saksa) edusti sitä suuntausta, jossa uutta jazzia kehitettiin nykymusiikin suuntaan, kun taas The Father, The Sons & The Junnu (Suomi, Ruotsi, Norja) soitti Coltranen ja bluesin pohjalta ponnistavaa musiikkia. Molemmat ovat päteviä näkökulmia ja molemmat yhtyeet soittivat omista näkökulmistaan ansiokkaat konsertit.

Virolaisen pianisti Kirke Karjan johtama trio soitti särmikästä, äkkiväärän dynamiikan leimaamaa musiikkia, joka osin perustui Karjan sävellyksiin, osin oli vapaasti improvisoitua avantgardeen päin kallistuvan klassisen ja jazzin yhdistelyä. Saksalainen rumpali Ludwig Wandinger loi vaikuttavaa, osin jopa neuroottisen aktiivista energiaa koko triolle.

Juhani Aaltonen & Jonas Kullhammar

Juhani Aaltonen on ruotsalaisen saksofonistin Jonas Kullhammarin suuri esikuva, ”Suomalainen maailmanmestari” onkin erään Kullhammarin sävellyksen nimi. The Father, The Sons & The Junnu ei ole pelkästään kunnianosoitus Aaltoselle, vaan eri sukupolvien muusikoita yhdistävä vahva yhtye. Aaltonen soitti koko ajan huilua, joka soittajan ikävuosista huolimatta soi yhä ilmaisuvoimaisena. Lopussa saamansa huomionosoitukset ja lämpimät aplodit Junnu kuittasi vaatimattomaan tapaansa: ”Ihmiset sekoittavat minut usein Junnu Vainioon”.

Ilta jatkui festivaalin entisellä pääareenalla Ruiskuhuoneen rannalla. Kun sää oli kylmä ja vettä alkoi tihuuttamaan, voitti väsymys kohdallani ja Priya Carlbergin yhtye ja Reporters jäivät kuulematta.

Lauantai 30.7.2022

Aloitin lauantain festivaalityöt iltapäivän koko perheen ilmaiskonsertilla, joka houkutteli teatterin kesälavan lähes täyteen eri-ikäistä yleisöä. Mukavan leppoisassa konsertissa Norjan saamelainen Davás Duo, viulisti Silva Kallionpään kvartetti ja lopuksi musiikin tahtiin tanssia improvisoinut Susanna Kinnunen.

Susanna Kinnunen ja Raahen teatterin kesälavan katsomo katoksineen

Uusi tuttavuus Silva Kallionpää Quartet esiintyi alkuillan konsertissa uudelleen ja soitti kokonaisen setin Kallionpään sävelmää musiikkia, joka liikkuu jazzin ja klassisen musiikin välimaastossa. Paikoin musiikki suuntautui sähköisten kosketinsoittimien ja efektien myötä myös fuusiojazzin suunnalle. Musiikin klassiset vivahteet nousivat pintaan paljon lempeämmällä tavalla edellisen päivän Kirke Karjan edustamaan ankaraan modernismiin verrattuna.

Silva Kallionpää

Linda Fredrikssonin Juniper-yhtye soitti hienosti menestyneen Juniper-albuminsa musiikkia. Kuulin yhtyettä ensimmäisen kerran viime syksyn Tampere Jazz Happeningissa ja levyäkin olen kuunnellut. Tutuksi tulleet sävellykset vaikuttivat edelleen, niin vahvasti ja koskettavasti kvartetti niitä tulkitsee. Juniperin ideana on esittää Fredrikssonin musiikkia ikään kuin lauluina tai teoksina, ei siis ponnahduslautana uusille improvisaatioille, kuten perinteisemmät jazzyhtyeet sävellykset yleensä ymmärtävät. Kuitenkin keskellä ”Puun laulua”, kun saksofoni jää syrjään, ryntäsi jäljelle jäänyt pianotrio jännittävään svengaavaan jaksoon.

Linda Fredriksson Juniper

Festivaali päättyi Ruiskuhuoneen rannalla myöhäisillan konserttiin ja jameihin. Mikko Innanen, rumpali Stefan Pasborg ja Hammond-virtuoosi Cédric Piromalli uhmasivat koleaa tuulta ja harmaista pilvistä tihkuvaa sadetta soittamalla festivaalin svengaavimman esityksen, kunnon annoksen intensiivistä ja huumorilla höystettyä musiikkia. Kolmikko esitti materiaalin tulevalta toiselta albumilta, joka näin siirtyi valvottavien uutuuksien joukkoon.

Illan lopuksi luvassa oli vielä jamit, jotka kuitenkin jätin väliin parin ensimmäisen verryttelykappaleen jälkeen. Seuraavan aamuna hotellin aamiaispöydän todistajanlausunnon mukaan jamit olivat oli houkutelleet lavalle monia innokkaita soittajia ja näin jameista oli kehkeytynyt onnistunut loppuhuipennus festivaaleille.

Rantajatsit tarjosi jälleen kiinnostavaa kuunneltavaa, joista päällimmäiseksi nousivat The Father, The Sons & The Junnu, Juniper ja Mikko Innasen urkutrio, joskin illan kostea kylmyys tylsytti musiikkielämystä viimeksi mainitun yhtyeen kohdalla. Myös Ville Lähteenmäki, Silva Kallionpää ja erityisesti Kirke Karja olivat hienoja uusia tuttavuuksia seurattaviksi.

Sateisen lauantai-illan kääntyessä yöksi Ruiskuhuoneen rannassa alkoivat festivaalin päätösjamit.
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

4 x Edition Records uutuuksia lyhyesti – Mark Guiliana, Jasper Høiby, Sachal Vasandani & Marquis Hill

Edition Records on tänä vuonna ehtinyt julkaista jo aikamoisen nipun uusia jazzlevyjä. Levymerkin julkaisema musiikki on kauttaaltaan laadukasta, mielenkiintoista sekä musiikin musiikin ja ajattelun raja-aitojen yli kurkottavaa. Tässä postauksessa esittelen lyhyesti neljä kiinnostavaa Edition Recordsin uutuutta.

Mark Guiliana. Kuva: Shervin Lainez

Amerikkalainen rumpali Mark Guiliana on sikäli tyypillinen nykyajan jazzmuusikko, että hän liikkuu vaivatta pelkkää jazzia huomattavasti laajemmalla kentällä, esimerkiksi rockin ( David BowienBlackstar”) ja elektronisen musiikin parissa. Uudella levyllä pääosassa on akustinen kvartettijazz, jonka lomaan on sijoitettu muutama lyhyehkö sähköinen ääniveistos.

Levyn kvartettiraidat ovat vivahteikasta, hienovaraisilla keinoilla toteutettua akustista jazzia, joka liikkuu joustavasti herkästä mietiskelystä (avausraita ”a path to bliss”) tarttuvaan svengiin (”our essential nature” ja levyn calypsomainen päätös ”continuation”). Sen sijaan elektroniset välisoitot jäävät itselleni hieman vieraiksi ja näin albumista muotoutuu kaksijakoinen kokonaisuus. Toisaalta on varmaan parempi, että taide nostaa mieleen kysymysmerkkejä kuin päättyy rautalangasta väännettyyn pisteeseen, saati huutomerkkiin.

Mark Guiliana: the sound of listening (Edition Records, 2022)

Mark Guiliana, rummut, Jason Rigby, tenorisaksofoni, Chris Morrissey, basso, Shai Maestro, piano

* * * * * * * * * * *

Jasper Høiby. Kuva: Dave Stapleton

Phronesis-triosta tuttu basisti Jasper Høiby yrittää kunnianhimoisesti käsitellä musiikkinsa kautta todella laajoja ja ajankohtaisia teemoja, kuten ihmisyys ja ilmastonmuutos. ”What It Means To be Human” on neliosaiseksi aiotun sarjan toinen luku. Ensimmäinen osa ”Planet B” ilmestyi vuonna 2020 ja jäi ilmestyessään minulta kuuntelematta, mutta nyt uuden levyn inspiroimana olen sitäkin kuunnellut.

Høiby käyttää levyillään samanlaista tekniikkaa yrityksessään kommentoida instrumentaalisen musiikin avulla yllä mainittuja vakavia aiheita. Akustisen jazztrion rytmien lomaan on nimittäin leikattu levyjen teemoihin liittyvää puheääntä. Ensimmäisen levyn ääniä ovat esimerkiksi kansalaisoikeusaktivisti ja poliitikko John Lewis, kirjailija Charles Eisenstein sekä joogaguru Ram Dass. Uudelle levylle lainataan simpanssitutkija Jane Goodallin, aktivisti Ruby Salesin ja kirjailija-filosofi Grace Lee Boggsin puheenvuoroja.

Planet B on dynaaminen ja notkeasti svengaava jazzyhtye, jonka musiikki toimii hyvin ilman musiikin ulkopuolisia merkityksiä. Vaikka musiikin joukkoon miksatut äänisitaatit voivat parhaimmillaan syventää kuulijan kokemusta ja herättää mielenkiintoa alkuperäisiä lähteitä ja ajattelijoita kohtaan, on trion jäntevä jazz molempien albumien pääosassa.

Jasper Høiby’s Planet B: What It Means To be Human (Edition Records, 2022)

Jasper Høiby, bass ja sähkö, Josh Arcoleo, saksofoni, Marc Michel, rummut

* * * * * * * * * * *

Sachal Vasandani & Romain Collin: Kuva: Dave Stapleton

Still Life” on amerikkalaisen laulajan Sachal Vasandanin ja ranskalaisen pianistin Romain Collinin toinen duoalbumi Edition Recordsille. Kaksikon ensimmäinen albumi ”Midnight Shelter” ilmestyi vuonna 2020. Uusi levy on luonteva jatko ensimmäisen levyn avaamalla polulla, jonka varrella monenlaisista lähteistä poimitut laulut kohtaavat. Nimenomaan ohjelmiston laaja-alaisuus tekee Vasandanista nykyaikaisen jazzlaulajan. Hän ei esitä vain yleisesti jazzlauluina pidettyjä standardeja, vaan tulkitsee niin omia laulujaan kuin popin ja soulin tai uuden ja vanhan rockin maailmoista poimittuja kappaleita.

Uudella levylle on valittu klassikoita (Miles DavisinBlue In Green” ja Paul SimoninSound of Silence”) ja uusia poplauluja (Billie EilishinI Love You” ja Disclosuren ”Latch”). Moninaisista lähteistä kootut kappaleet duo riisuu paljaaksi kaikesta ylimääräisestä ja muokkaa albumistaan pelkistetyn, intiimin ja yhtenäisen kokonaisuuden.

Sachal Vasandani & Romain Collin: Still Life (Edition Records, 2022

Sachal Vasandani, laulu, Romain Collin, piano

* * * * * * * * * * *

Marquis Hill. Kuva: Chollette

Trumpetisti Marquis Hill julkaisi vuonna 2012 debyyttialbuminsa ”New Gospel”. Seitsemän vuotta ilmestymisen jälkeen Hill palasi debyyttinsä pariin uudelleen ja esitti sen hienon yhtyeensä kanssa konsertissa Chicagossa. Levyn kappaleet esitettiin konsertissa alkuperäisessä järjestyksessään, tosin kappaleiden väleihin yhtyeen jokainen jäsen on saanut oman soolotilansa.

New Gospel” on upea konserttiäänite. Se kokoaa yhteen ja dokumentoi joukon tämän hetken kiinnostavimpia jazzääniä, jotka kaikki pääsevät esille sekä solisteina että yhtyeen jäseninä. Hillin debyyttilevyn materiaali kestää mainiosti uuden, yllättävänkin klassisen tulkinnan ja konsertin intensiteetti on levylle tallentunut vahvana. Hyvästä esimerkistä käy vaikkapa levyn pisin raita, neljätoista minuuttia kestävä ja energiaa pursuava ”Law & Order”. Chicagon Constellation-klubin yleisö sai epäilemättä kokea mieleenpainuvan jazzillan joulukuussa 2019.

Marquis Hill: New Gospel Revisited (Edition Records, 2022)

Marquis Hill, trumpetti, Walter Smith III, tenorisaksofoni, Joel Ross, vibrafoni, James Francies, piano, Harish Raghavan, basso, Kendrick Scott, rummut

* * * * * * * * * * *

Kaikki neljä levyä ovat kuuntelun arvoista musiikkia, niinpä se pääsevät Valon kuvia -blogin Vuoden valinnat 2022 -listalle. Ajatusharjoituksena laitoin levyt järjestykseen, vaikka hyvien levyjen vertailu onkin lopulta mahdoton tehtävä:

  1. Marquis Hill
  2. Jasper Høiby’s Planet B
  3. Mark Giuliana
  4. Sachal Vasandani & Romain Collin
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Aaron Parks, Matt Brewer, Eric Harland: Volume One & Volume Two (omakustanne, 2022)

Aaron Parks. Kuva: Daneka Peniston

Pianisti Aaron Parks, basisti Matt Brewer ja rumpali Eric Harland kokoontuivat elokuussa 2021 studiolle soittamaan musiikkia ilman sen suurempia ennakkosuunnitelmia. He eivät harjoitelleet kappaleita, eivät keskustelleet soitettavasta musiikista ja eivätkä välittömästi kuunnelleet, miltä tallennettu musiikki kuulosti. Muusikot tunsivat, että pitkään kestäneiden koronarajoitusten jälkeen pelkkä yhdessä soittaminen oli korjaava kokemus.

Parikymmentä vuotta toisensa tunteneet ja yhdessä soittaneet muusikot tarvitsivat vain riittävästi yhteistä aikaa musiikille. Trio onnistui tallentamaan niin paljon musiikkia, että niistä riitti musiikkia kahdella tasavahvalle albumille, joiden ohjelmisto koostuu lähinnä trion jäsenten omista sävellyksistä. Lisäksi mukana on kaksi jazzstandardien jazzstandardia (”All The Things You Are” ja ”Body and Soul”) sekä kaksi jazzsävellystä, vibrafonisti Bobby HutchersoninMontera” ja pianisti Frank KimbroughinCentering”.

Vailla mitään erityistä agendaa syntynyt musiikki virtaa luonnollisesti kuin rauhallinen hengitys ja se maistuu luonnolliselta kuin raikas vesi. Pianotrio vaikuttaa päällisin puolin tavanomaisen yllätyksettömältä, mutta tarkemmin kuultuna trion svengi ja yhteispeli tavoittaa aivan jonkin erityisen merkityksen tason. Yhteensä noin puolitoista tuntia kestävät ”Volume One” ja ”Volume Two” ovat digitaalisia julkaisuja, joita voi kuunnella tavallisilta suoratoistoalustoilta. Molemmat pääsevät Valon kuvia -blogin Vuoden valinnat 2022 -listalle.

Aaron Parks, Matt Brewer, Eric Harland: Volume One & Two (omakustanne, 2022)

Aaron Parks, piano, Matt Brewer, basso, Eric Harland, rummut

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti