Valon kuvia -blogi Instagramissa

Viimeisimmät kuvat Instagram-tililtäni

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Jätä kommentti

Suomalaisen musiikin päivä 2019 – soittolista

Pope Puolitaival Nordic4: Jussi Fredriksson, piano, Jori Huhtalo, basso, Pope Puolitaival, tenorisaksofoni, Jonatan Sarikoski, rummut

Suomalaisen musiikin päivää vietetään Jean Sibeliuksen syntymäpäivänä eli joulukuun kahdeksantena. Juhlapäivän kunniaksi Valon kuvia -blogi julkaisee viime vuoden tapaan soittolistan, johon olen koonnut kymmenen tuoretta kotimaista jazzkappaletta. Jos olen kirjoittanut musiikista blogissa, kappaleen nimestä on linkki kyseiseen postaukseen.

1. Mortality: Mortality

2. Ilmiliekki: Il Maleki

3. OK:KO: Arizona

4. Aki Rissanen Trio: Alava maa

5. Emmi U. Quintet: Tikka

6. Ilkka Arola Sound Tagine: Kamelimmaito

7. Pope Puolitaival Nordic4: Sonny from Kaustinen

8. Timo Lassy & Teppo Mäkynen: Resolution Blue

9. Signe & Panu Savolainen: Tulevaisuuteni

10. Herd: Music for Situations

Ilkka Arola Sound Tagine

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Mortality: Mortality (Eclipse Music, 2019)

Mortality. Kuva: Eclipse Music

Mortality on suomalaisista eturivin jazzmuusikoista koottu yhtye, joka on koottu tulkitsemaan Tapio Ylisen sävellyksiä. Ylinen on tullut tunnetuksi lauluntekijänä sekä Eclipse Music -levymerkin ja tamperelaisen Eclipse Jazz Clubin vetäjänä. Ylinen on säveltänyt ”Mortalityn” musiikin vaimonsa kuoleman jälkeisessä vaikeassa elämäntilanteessa. Sävellyksissään hän pyrkii käsittelemään kokemuksiaan elämän rajallisuudesta ja kuolevaisuudesta.

Levyn surumieliset melodiat liikkuvat usein takavuosikymmenien progen hengessä ja näin uusi musiikki suuntaa katseensa mielenkiintoisesti ajassa taakse päin.  Esimerkiksi “In memoriam … part 3” herättää mieleen kuvia suomalaisen rockjazzin syntyajoilta. Siinä Pauli Lyytisen saksofoni kohottaa notkealla soolollaan koko yhtyeen kepeään ja vaivattomaan liitoon.

Death’s Little Sister” ja ”Mortality” muodostavat levyn keskelle albumin kohokohdan. Ensin mainittu on levollisesti avautuva tarina, johon Verneri Pohjola muotoilee uljaasti kehittyvän trumpettisoolon. Tummanpuhuvan ja vaikuttavan nimikappaleen herkästä sävelmästä kasvaa intensiivinen huipennus, jossa Pohjolan ja Lyytisen ohella myös Aki Rissanen pääsee esille soolistina.

Raskaasta aiheestaan huolimatta Mortalityn musiikki kuulostaa toiveikkaalta ja melankolian keskeltä loistaa lohdullinen valo. Levyn päätösraitakin, pariminuuttinen ”Towards Dawn, Part 3”, svengaa elämänhaluisesti.

Tutustu blogin vuoden 2019 kuuntelusuosituksiin Kuuntelussa 2019 -listalla, jolle myös ”Mortality” päätyi.

Mortality: Mortality (Eclipse Music, 2019)
Verneri Pohjola, trumpetti, Pauli Lyytinen, saksofonit, Aki Rissanen, piano, Rhodes, Jori Huhtala, basso, Mika Kallio, rummut, Jere Haakana, kitara, Teemu Viinikainen, kitara

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Vinyylin viehätys – Jimmy Lyons Quintet: Give It Up (Black Saint, 1985)


Saksofonisti Jimmy Lyons (1931 – 1986) jäänee jazzin historiaan pianisti Cecil Taylorin yhtyeen pitkäaikaisena jäsenenä, mutta on hänen omilla levyilläkin paikkansa historian lehdillä. Esittelyssä on Lyonsin uran viimeiseksi jäänyt levytys “Give It Up“, joka on äänitetty Milanossa maaliskuussa 1985. Black Saint -levymerkki julkaisi sen vielä samana vuonna. Lyons kuoli keuhkosyöpään seuraavan vuoden toukokuussa ja ilmeisesti “Give It Up” oli hänen viimeinen levytyssessionsa.

Levyllä soittaa trumpettia italialainen Enrico Rava, jonka kansainvälinen ura oli tuohon aikaan kunnon nousussa. Takana oli joukko hyvän vastaanoton saaneita levyjä ECM-, Soul Note- ja Black Saint -levymerkeillä. Kvintetin omaperäisen yhtyesoundin kannalta merkittävä jäsen oli kolmas puhaltaja, Jimmy Lyonsin vaimo Karen Borca, joka soittaa jazzissa harvoin kuultua fagottia. Klassisen koulutuksen saanut Borca oli myös työskennellyt Cecil Taylorin kanssa.

Levyn komppipari Jay Oliver ja Paul Murphy kuulostavat erittäin päteviltä soittajilta, vaikka heistä on netissä tarjolla niukasti tietoja. Basisti Oliver on soittanut free jazzia Euroopassa mm. Sven-Åke Johanssonin ja Peter Brötzmannin kanssa. Oliver kuoli Berliinissä vuonna 1993 51-vuotiaana. Rumpali Murphy soitti paljon free jazzia eri muusikoiden kanssa soittaneesta ja hänestä löytyy enemmän informaatiota, esimerkiksi blogikirjoitus “Worcester’s Outcat“.

Levyn A-puolen avaa levyn nimikappale, joka jo heti kättelyssä paljastaa Jimmy Lyonsin taidon välittää ilmeiset Parker-vaikutteensa free jazziin. Avauksen kiperän mutkikas teema syöksee yhtyeen hellittämättömään vauhtiin, jossa koko yhtyeen kollektiivisella improvisaatiolla on keskeinen osa. Varsinaiset soolot jäävät melko lyhyiksi, kun kaikki kolme puhaltajaa soittavat usein yhtä aikaa. Levypuoliskon toinen raita “Methods” rauhoittaa tempoa, mutta muuten jatkaa matkaa samoilla kollektiivisen improvisaation ja keskustelevan yhteissoiton keinoilla.

B-puolen ensimmäinen kappale on levyn pisin, yli 19 minuuttia kestävä, “Never“. Pitkässä kappaleessa on annettu tilaa myös pidemmille sooloille. Alkupuolella esille nousevat Ravan trumpetin blues-henkiset vuorosanat. Jay Oliverin notkea soitto solistina ja säestäjänä kuulostaa vankalta ja vakuuttavalta.

Albumin kokonaisuudessa yhtyeenjohtaja itse jättäytyy yllättävän paljon taka-alalle. Vasta levyn päätös, kolme ja puoli minuuttia kestavä “Ballada” antaa hänelle tilaa päättää levy surumielisiin tunnelmiin. Levy on valittu Brian Mortonin ja Richard Cookin kirjaan “The Penguin Jazz Guide: The History of the Music in the 1001 Best Albums” (Penguin Books, 2010).

Jimmy Lyons Quintet: Give It Up (Black Saint, 1985)
Jimmy Lyons, alttosaksofoni, Enrico Rava, trumpetti, flyygelitorvi, Karen Borca, fagotti, Jay Oliver, basso, Paul Murphy, rummut

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

The Bad Plus: Activate Infinity (Edition Records, 2019)

The Bad Plus, Reid Anderson, Dave King & Orrin Evans. Kuva: Edition Records

Vuonna 2000 perustettu Bad Plus on varmasti eräs jazzin tunnetuimmista pianotrioista. Yhtye kuuluu myös pianotriojen ilmaisun merkittävien kehittäjien joukkoon. Yhtye on laajentanut pianotriojen ohjelmistoa soittamalla versioita monien popin ja rockin puolelta tuttujen artistien musiikista, kuten ABBA, David Bowie, Nirvana, Johnny Cash ja Bee Gees. Vuonna 2014 Bad Plus julkaisi versionsa Igor Stravinskin baletista “Tulilintu” albumilla “The Rite of Spring” (Sony Masterworks, 2014).

Sen sijaan monien jazzyhtyeiden ydinohjelmistoon kuuluvia jazzstandardeja trio soittaa harvoin, vaikka trion alkuperäinen pianisti Ethen Iverson sen ohjelmiston hyvin tunteekin. Iversonin asiantuntemukseen voi käydä tutustumassa hänen blogissaan Do the Math, joka kuuluu jazzblogien kaikkein terävimpään kärkeen.

Bad Plus ei suinkaan ole pelkkä cover-bändi, vaan kaikki yhtyeen jäsenet ovat osallistuneet omilla sävellyksillään yhtyeen ohjelmiston luomiseen ja useat yhtyeen albumeista koostuvat täysin omasta tuotannosta. Aggressiivisesti päällekäyvä, levoton, rajoja rikkova ja enemmänkin indie-rockin kuin perinteisen jazzin hengessä soitettu musiikki nosti trion viime aikojen suosituimpien jazzyhtyeiden joukkoon.

Kuvaavaa trion asemalla on, että pianisti Iversonin lähtö yhtyeestä vuonna 2017 uutisoitiin laajasti tavalla, joka muistuttaa rock-yhtyeiden jäsenvaihdoksista kertovaa uutisointia. Yleensähän jazzyhtyeiden kokoonpanot vaihtelevat vapaasti ilman, että kukaan tekee asiasta sen suurempaa numeroa. Iverson siirtyi omiin projekteihinsa ja pianistiksi basisti Reid Andersonin ja rumpali Dave Kingin seuraan liittyi Orrin Evans.

Bad Plus levytti Iversonin kanssa kaksitoista studioalbumia ja vuonna 2018 ilmestyi ensimmäinen Evansin kanssa tehty levy “Never Stop II” (omakustanne, Edition Recordsin uusintajulkaisema). Sen nimi viittaa yhtyeen vuoden 2010 albumiin “Never Stop” ja luo jatkumoa yhtyeen kahden eri version välille. Nyt kuultavana on Edition Recordsin julkaisema trion toinen levy “Activate Infinity”.

Pianistin vaihdos kuuluu yhtyeen musiikissa. Nyt trio soi jotenkin sulavammin, kun aggressiivinen terä on vaihtunut lempeämpään otteeseen. Bad Plus svengaa nyt kepeämmin kuin ennen, mutta lähestyy samalla muita pianotrioja. “Activate Infinity” on noin 37 minuuttia kestävä tiivis ja tasainen kokonaisuus. Huomion kiinnittävät esimerkiksi melodinen avaus “Avail”, leikkisä “The Red Door” ja levyn päättävä balladi “Love Is The Answer”. Ja koko ajan Dave Kingin rumpujen soitto vangitsee rikkailla vivahteillaan.

Activate Infinity” ansaitsee paikan vuoden 2019 kuuntelusuosituksissa: Kuuntelussa 2019 -lista.

The Bad Plus: Activate Infinity (Edition Records, 2019)
Orrin Evans, piano, Reid Anderson, basso, Dave King, rummut

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Koulujen joulujuhlista – vielä kerran

Tornion Seminaarin koulun joulujuhlasta 2006

Vääntö koulujen joulujuhlista ja niille sopivasta paikasta näyttää vain jatkuvan. YLE jatkaa uutisointia aiheesta, vaikka kyse on oikeastaan hyvin yksinkertaisesta jutusta. Koulun joulujuhlan ainoa sopiva pitopaikka on koulu. Koulun joulujuhla on koko koulun syyslukukauden päätösjuhla, johon kaikkien koulun oppilaiden ja henkilökunnan jäsenten täytyy olla helppo osallistua.

Se ei ole hengellinen tilaisuus, eikä koskaan jumalanpalvelus. Kirkko tilana viittaa väistämättä uskontoon ja siten väistämättä aiheuttaa osalle oppilaista ja henkilökunnasta ongelmallisen tilanteen. Näitä ovat muiden kirkko- ja uskontokuntien edustajat ja uskontokuntiin kuulumattomat.

Koulun järjestäjän, siis kunnan, koulun johtajan, siis rehtorin ja opettajien velvollisuus on kohdella kaikkia näitä eri taustojen oppilaita tasapuolisesti sekä rakentaa yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Juhlan järjestäminen kirkossa sulkee osan ulkopuolelle, eikä vaihtoehtoisen ohjelman järjestäminen jossain toisessa heille ole mikään koulun yhtenäisyyttä rakentava ratkaisu.

Koulun joulujuhlaan koulussa sopivat mainiosti myös jouluevankeliumin tulkinta joulukuvaelman muodossa tai Enkeli taivaan -virsi. Näiden joulun alkuperäisestä sanomasta muistuttavien ohjelmien lisäksi koulun joulujuhlaan koulussa sopivat tontut, kevyet joululaulut, Korvatunturi ja humoristiset joulunäytelmät. Siis se joulun satu, joka myös on osa suomalaista jouluperinnettä.

Työskentelin luokanopettajana lähes neljäkymmentä vuotta, eikä koskaan missään koulussa joulujuhlaa järjestetty kirkossa. Olisinkin ollut opettajana pulassa, jos en olisi saanut kirjoittaa ja ohjata joulupukkifarsseja oppilaiden esitettäväksi. Nehän eivät olisi kirkossa esitettäväksi sopineetkaan.

Varsinaista joulukirkkoa, siis jumalanpalvelusta, ei kukaan ole kieltämässä. Se vain järjestetään erillään lukukauden päätösjuhlasta ja siihen osallistuvat kirkkoon kuuluvat oppilaat. Tästä tosiasiasta huolimatta koko juttu on saanut liian suuret mittasuhteet poliitikkojen takia. Ainakin Sari Essayah, Petteri Orpo, Katri Kulmuni ja Hannu Hoskonen ovat persujen pelossa osoittaneet johtajuuden puutetta ja tahallisilla väärinymmärryksillään vain lietsoneet kohinaa koulun joulujuhlien ympärillä.

Share
Tallennettu kategorioihin Mielipide | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Mikko Innanen 10+ & Autonomus – Mikko Innanen vapauden ja kontrollin välimaastossa

Onnistuin kuulemaan Mikko Innanen 10+ -yhtyettä kerran Raahen Rantajatsit -festivaalilla kesällä 2016. Postauksen yhtyekuvat ovat peräisin tältä keikalta Raahen Teatterin pihalta, helteisen kesäpäivän jyrkässä valossa kuvattuna.

Vuosi 2019 on ollut saksofonisti Mikko Innaselle tuottelias, ainakin jos mittarina käytetään uusien levyjen määrää. Aiemmin tänä vuonna Innanen sai päätökseen pitkään valmistelussa olleen maakuntauudistuksen, kun maakuntalaulujen uuden versiot julkaistiin sekä kirjana että cd-levynä (ks. Mikko Innasen Maakuntauudistus, Aviador Kustannus, 2019). Nyt jatkoa on seurannut peräti neljän verran, kun Fiasko Recordsin julkaisee yhden albumin Mikko Innanen 10+ -yhtyeeltä sekä kolmen cd:n paketin uudelta Autonomus-yhtyeeltä.

Magnus Broo & Verneri Pohjola

Suomalaisen jazzin merkittävimpiin yhtyeisiin kuulunut Mikko Innanen 10+ päättää toimintansa ja samalla kuultavaksi tulee Pori Jazz -festivaaleilla (2018) ja Malmitalossa (2019) äänitetystä materiaalista koottu “Pori/Malmi”. Albumi on tervetullut, sillä aikaisemmin yhtyeeltä on julkaistu vain neljän raidan vinyyli-EP “Mikko Innanen 10+” (Grotto Editions, 2016). YouTubesta löytyy onneksi konserttitallenteita ainakin kahden kokonaisen konsertin verran. Tallenteet ovat Turusta keväältä 2017 ja Moersin festivaaleilta 2015.

Mikko Innanen 10+ soittaa jazzin perinteen hyvin tuntevaa musiikkia. Tässä tapauksessa perinne nousee vahvimmin 1950- ja -60-lukujen jazzista eli orkesterin musiikissa elää vaikkapa Charles Minguksen ja Ornette Colemanin henki, mutta myös Peter Brötzmannin eurooppalainen näkemys kuuluu. Liikutaan siis syvän svengin ja free jazzin jännittävässä välimaastossa. Siellä rujon rosoiset yhtyesoundit saavat vastakohdakseen yllättävän lyyrisiä suvantoja, abstrakteista jaksoista rynnätään villiin svengiin, koko yhtyeen improvisaatioista kohoaa yksittäisiä solistiääniä eli vapaus ja kontrolli käyvät jatkuvaa taistelua.

Pauli Lyytinen, Jussi Kannaste & Mikko Innanen

Vapaudesta ja kontrollista on kyse myös uuden Autonomus-yhtyeen musiikissa. Autonomus on pohjoismainen kvartetti, jossa Innasen ja Antti Lötjösen lisäksi soittavat Atomic-yhtyeestä tuttu norjalainen pianisti Håvard Wiik ja tanskalainen rumpali Peter Bruun.

Yhtyeen musiikin taustalla on mielenkiintoisia ajatuksia. Innanen sävelsi keväällä 2019 nopeaan tahtii neljäkymmentä sävellystä, jotka kaikki kvartetti levytti äänitti kolmen päivän aikana kolmen cd-levyn paketiksi. Yhtyeen nimen mukaisesti kvartetti tulkitsee Innasen käsin piirtämiä nuottikuvia itsenäisesti ilman johtajaa ja oman mielensä mukaan. Innanen ei omien sanojensa mukaan halua arvottaa musiikillisia ajatuksia: “se tulee mikä on tullakseen… meni syteen tai saveen”.

Mikko Innasen käsin piirtämiä nuotteja

Kollektiivinen improvisointi ja epäsovinnaiset nuottimerkinnät eivät ole ole jazzissa mikään uusi keksintö. Koko yhtyeen improvisaatioita on harrastettu aivan jazzin varhaisvuosista lähtien ja erilaisiin piirroksiin perustuvia soitto-ohjeita ovat käyttäneet esimerkiksi sellaiset kokeilijat kuin Anthony Braxton ja Wadada Leo Smith. Näin myös tämä Innasen yhtye liikkuu vanhan perinteen ja kokeilujen välimaastossa.

Vapautta korostavista lähtöideoista huolimatta kvartetin toteutunut musiikki kuulostaa yllättävän kontrolloidulta. Soitto alkaa ja päättyy yhtä aikaa ja muusikot soittavat selvästi samaa kappaletta, ovat siis koko ajan samalla karttalehdellä. Ilmeisesti musiikin autonomisesta luonteesta johtuen kaikki muusikot ovat lähes koko ajan äänessä ja jako solistin ja säestyksen välillä häipyy kokonaan. Soittajat kuitenkin kuuntelevat toisiaan tarkasti, eivätkä tallo toistensa varpaille. Näin musiikki saa ilmavan kamarimusiikin luonteen.

Albumin kappaleet on nimetty roomalaisilla numeroilla I – XXX. (Sivuhuomautus: Levyllä käytetään merkintöjä IIX, XIIX, XXIIX. Eikö kuitenkin pitäisi olla XIII, XVII ja XXVIII?) Roomalaisen numeroiden lisäksi jotkut sävellyksistä ovat saaneet sanallisen lisäluonnehdinnan, kuten “Koti, uskonto ja isänmaa” (päättyy “Maamme“-laulun sitaattiin), “Kullervon leipä” tai hyppyrimäkiin viittavat “Lahti“, “Holmenkollen” ja “Planica“. Luultavasti kuulijan ei kannata suuremmin pohtia sävellysten ulkomusiikillisia merkityksiä, vaan antaa musiikin vain virrata vapaasti ja antautua virran vietäväksi.

Kaikkien neljän levyn paikka on tietenkin vuoden 2019 kuuntelusuosituksissa: Kuuntelussa 2019 -lista.

Mikko Innanen 10+: Pori/Malmi (Fiasko Records, 2019)
Mikko Innanen, saksofonit, Pauli Lyytinen, saksofonit, Jussi Kannaste, saksofoni, Verneri Pohjola, trumpetti, Magnus Broo, trumpetti, Jukka Eskola, trumpetti, Jari Hongisto, pasuuna, Juho Viljanen, bassopasuuna, Seppo Kantonen, piano, Eero Tikkanen, basso, Ville Herrala, basso, Antti Lötjönen, basso, Ulf Krokfors, basso, Joonas Riippa, rummut, Mika Kallio, rummut

Mikko Innanen Autonomus: I – XXX (Fiasko Records, 2019)
Mikko Innanen, saksofonit, Håvard Wiik, piano, Antti Lötjönen, basso, Peter Bruun, rummut

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Levyhyllystä 4 – Marilyn Crispell/Gary Peacock/Paul Motian: Nothing ever was. Anyway. (ECM, 1997)

Pianisti Marilyn Crispell, basisti Gary Peacock ja rumpali Paul Motian äänittivät Annette Peacockin sävellyksistä koostuvan tupla-cd:n New Yorkissa syyskuussa 1996. Annette Peacockin sävellysten nimet kuvaavat poikkeuksellisen hyvin musiikin sisältöä. Albumin toisen levyn sävellysten nimistä muotoutuu runo (ehkä se on tarkoituksellista?):

touching
Both
You´ve left me
Miracles
Ending
Blood
nothing ever was. anyway.

Äskettäin edesmennyt äänitystaituri Jan Erik Kongshaug on tallentanut tarkasti musiikin pienimmätkin vivahteet ja avaran tilan tunteen, jossa tauoilla on yhtä suuri merkitys kuin musiikilla. Lähes kokonaan balladeista koostuvan levyn toteuttaminen on varmasti ollut muusikoille vaikeaa. “Nothing ever was. Anyway.” on kuitenkin keskittynyt ja vangitseva albumi, aivan pianotriojazzin huippuja.

Marilyn Crispell/Gary Peacock/Paul Motian: Nothing ever was. Anyway. (ECM, 1997)
Marilyn Crispell, piano, Gary Peacock, basso, Paul Motian, rummut

* * * * * * * * * * * *

Uuden musiikin jatkuva virta uhkaa haudata unohduksiin menneiden vuosien hienot levytykset. Siksi nostan “Levyhyllystä”-sarjassa esille vanhoja suosikkejani ja liitän mukaan noin sadan sanan mittaisen luonnehdinnan levystä. Valitsen poimintoihin cd-julkaisuja, sillä vinyylilevyjä esittelen “Vinyylin viehätys” -sarjassa.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Riitta Paakki Quartet Torniossa 7.11.2019

Riitta Paakki Quartet soitti Torniossa Lappian Musiikkitalolla 7.11.2019. Pianisti Riita Paakin lisäksi yhtyeessä soittivat saksofonisti Manuel Dunkel, basisti Kaisa Mäensivu ja rumpali Joonas Riippa.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Tampere Jazz Happening 2019 – mustavalkoisia kuvia

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti