Valon kuvia -blogi Instagramissa

Viimeisimmät kuvat Instagram-tililtäni

Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Jätä kommentti

Tornionjoen jäidenlähtö 2022

Tornion kaupungin kohdalla jäälautat ruuhkautuivat molempien maantiesiltojen (vanha silta ja uusi silta) kohdalla. Kevyen liikenteen sillan alajuoksulle päin väylä virtasi jo jäistä vapaana. Siltojen tukoksen kohdalla vesi ei kuitenkaan ollut noussut vielä kovin korkealle, esimerkiksi Nordbergin möljän Kojamo-veistos oli vielä kuivalla maalla.

Kuvissa on sateisen aamun tilanne 11.5.2022.

Jäät lähtivät liikkeelle päivän aikana

Jäät lähtivät liikkeelle päivän (11.5.2022) aikana ja illalla joki virtasi jo vapaana siltojenkin kohdalla. Illalla joelle nousi hieno sumu, joka näkyy illan kuvissa.

Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Vinyylin viehätys – Mark Helias: Split Image (Enja, 1985) & The Current Set (Enja, 1987)

Amerikkalainen basisti Mark Helias oli jo 34-vuotias, kun hän elokuussa 1984 levytti debyyttilevynsä ”Split Image” saksalaiselle Enja-levymerkille. Hän ei siis ollut mikään uraansa aloitteleva nuorukainen, vaan oli ehtinyt jo tulla tunnetuksi monien nykyjazzin merkittävien hahmojen yhtyeistä ja levyiltä, esimerkkeinä Anthony Braxton ja Dewey Redman. Helias soitti myös rumpali Gerry Hemingwayn ja pasunisti Ray Andersonin BassDrumBone-triossa, joka oli aloittanut jo 1970-luvun lopulla. Niinpä ei ole mikään ihme, että basistin ensimmäinen oma levy kuulostaa kypsältä ja valmiilta työltä.

Split Image” on pääosin kvartettilevy, jolla yhtyeenjohtajan kanssa soittavat samaan sukupolveen kuuluvat muusikot, saksofonisti Tim Berne, trumpetisti Herb Robertson ja edellä mainittu Gerry Hemingway. Kahdella kappaleella vierailee saksofonisti Dewey Redman, joka parikymmentä vuotta muita vanhempana lienee ollut nuoremmilleen paitsi kollega myös esikuva ja opettaja.

Robertson ja Berne soittavat Heliaksen toisella albumilla ”The Current Set”, joka ilmestyi vuonna 1987. Rumpujen taakse istuutui Heliaksen ikätoveri Victor Lewis, joka liikkunut urallaan enemmän pitkin valtavirtaa kuin kokeellisemmissa ympyröissä viihtyvä Gerry Hemingway. Mukana ovat myös pasunisti Robin Eubanks, kolmella raidalla sopraanosaksofonia soittava Greg Osby ja B-puolen avaavaa rytmi-iloittelua tähdittävä lyömäsoittaja Naná Vasconcelos.

Vaikka molemmat levyt ovat akustista ja sävellyksiin perustuvaa jazzia, svengailee ”The Current Set” hivenen lähemmäksi jazzkentän keskiviivaa ja on näin hivenen helpommin sulatettavaa musiikkia kuin välillä kohti abstraktia ilmettä suuntaava ”Split Image”. Ehkäpä rumpalien välinen tyylillinen ero synnyttää albumien tyylillisen eron.

Yhtä kaikki kummatkin levyt ovat täynnä erinomaista akustista jazzia. Niiden välillä tarvitse tehdä valintaa, vaan kuulija voi hyvin kuunnella molemmat, sillä kummatkin kuulostavat edelleen täysin ajankohtaisilta ja tuoreilta levytyksiltä.

Mark Helias: Split Image (Enja Records, 1985)
Herb Robertson, trumpetti, kornetti, venttiilipasuuna, Tim Berne, alttosaksofoni, Mark Helias, basso, Gerry Hemingway, rummut + Dewey Redman, tenorisaksofoni

Mark Helias: The Current Set (Enja Records, 1987)
Herb Robertson, trumpetti, kornetti, flyygelitorvi, Robin Eubanks, pasuuna, Tim Berne, alttosaksofoni, Mark Helias, basso, Victor Lewis, rummut + Greg Osby, sopraanosaksofoni, Naná Vasconcelos, lyömäsoittimet, laulu

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Kevät myöhässä

Kevät on ollut viileä ja kevät etenee myöhässä edellisiin vuosiin verrattuna, kuten seuraavat 8.5. 2022 kuvatut kuvat todistavat. Kuvat on kuvattu Tornion kaupungin kohdalta.

Lammassaaren ympärillä jäät olivat vielä paikoillaan.
Siltojen alapuolelle oli jo auennut suuri alue. Horisontissa näkyy Tornionjoen ylittävä rautatiesilta. Siellä näytti olevan vielä kunnolla jäätä.
Tulvavallilta pohjoiseen päin katsottuna näkyy, että joki on koko leveydeltään jäässä.
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Nathan Francis: Diamondback (Ajabu! Records, 2022)

Nathan Francis. Kuva: Antti Kevätlahti

Amerikkalainen basisti Nathan Francis tuli vuonna 2018 Suomeen opiskelemaan Sibelius-Akatemiassa ja jäi samalla tänne osaksi Helsingin jazzkenttää. Francisin raikas debyyttilevy ”Nathan Francis Quartet feat. Eero Koivistoinen” julkaistiin viime vuonna. Kun Francis keskittyi ensimmäisellä levyllään tulkitsemaan muiden sävellyksiä, astuu hän toisella levyllä esille myös jazzsäveltäjänä, sillä levyn yhdeksästä kappaleesta viisi on Francisin omia sävellyksiä. Loput kappaleet ovat standardeja (”I’ll Be Seiing You” ja ”You Are My Everything”) sekä jazzsävellyksiä (Cedar WaltoninUgetsu” ja yhtyeen rumpalin Aleksi HeinolanPlaya de las canteras”).

Kun saksofonisti Manuel Dunkel ja pianisti Riitta Paakki tulivat uudelle levylle Eero Koivistoisen ja Markus Niittysen tilalle, eivät yhtyeen ilme ja soundi siitä juurikaan muuttuneet. Genre ja tyyli säilyvät samana, kun kvartetti edelleen soittaa John Coltranen ja muiden 1960-luvun klassikoiden innoittamaa svengaavaa jazzia. Musiikki kuulostaa siis tutulta, eivätkä raja-aidatkaan ole vaarassa kaatua, mutta ensimmäisen albumin energia leimaa myös uutta levyä.

Nathan Francisista on nopeasti tullut suomalaiselle jazzkentälle uusi ääni, joka kuulostaa olevan syvällisesti kiinni jazzin perinteessä.

Vaikka koko albumi on tasaista työtä, jäi neljän viimeisen raidan kokonaisuus erityisen vahvana mieleen. Ensin Francis ja Dunkel tunnelmoivat duettona standardikappaleen ”I’ll Be Seiing You”, jonka jälkeen seuraa kolme koko kvartetin voimin soitetuttua raitaa: mehevä ”Too Little Blues”, kiihkeä ”Premonition” ja viimein rennon letkeä lopetus ”You Are My Everything”.

Nathan Francisista on varsin nopeasti tullut suomalaiselle jazzkentälle uusi ääni, joka kuulostaa olevan syvällisesti kiinni jazzin perinteessä. Oman kvartettinsa lisäksi Francisin bassoa voi kuulla esimerkiksi Aleksi Heinola Quintetin ja Alder Egon riveissä. Kiinnostava yhtye on myös Sir Garrison, jossa Francisin lisäksi soittavat saksofonisti Sami Leponiemi ja rumpali Okko Saastamoinen. Sir Garrison ja sen talvella ilmestynyt esikoislevy ”Let’s Call This” ansaitsevat myös tulla kuulluksi. Siksi sekä Nathan Francisin ”Diamondback” että Sir Garrisonin debyyttilevy pääsevät Valon kuvia -blogin Vuoden valinnat 2022 -listalle. Alla on myös videonäyte Sir Garrisonin soitosta.

Nathan Francis: Diamondback (Ajabu! Records, 2022)
Nathan Francis, kontrabasso, Manuel Dunkel, saksofoni, Riitta Paakki, piano, Aleksi Heinola, rummut

Sir Garrison – Change Of Trends

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Iskra – rajatonta improvisaatiota Ruotsista

Ruotsalainen Iskra-yhtye soitti pitkälti improvisoitua, hyvin vapaata musiikkia. Yhtye perustettiin vuonna 1970, kun kuusi hyvin eri taustoista tulevaa, eri-ikäistä muusikkoa kiinnostui yhteisestä improvisaatiosta. Innoituksensa he saivat osin amerikkalaisesta free jazzista (kuten Art Ensemble of Chicago) sekä osin eurooppalaisesta improvisaatiosta ja nykymusiikista.

Yhtyeen vanhempia muusikoita olivat saksofonisti Allan Olsson ja rumpali Sune Spångberg, joilla molemmilla oli laajaa kokemusta perinteisen jazzin soittamisesta. Yhtyeen nuoriso-osastoon kuului kaksi basistia, Arvid Uggla ja tornionjokilaaksosta Oulun ja Sibelius-Akatemian kautta Tukholmaan päätynyt Tuomo Haapala. Perustajiin kuuluivat vielä Jörgen Adolfsson ja lyhyen aikaan mukana ollut Philip Wahren. Myöhemmin mukaan tuli vielä trumpetisti Tommy Adolfsson (ei sukua Jörgenille). Kaikki yhtyeen muusikot soittivat monia eri soittimia, joista jotkut olivat itse rakennettuja tai työkalupakista löydettyjä.

Iskra; Sune Spångberg ja Jörgen Adolphsson. Kalottjazz & Blues Festival 1987, Aineen taidemuseo, Tornio

Yhtyettä pitkään läheltä seurannut kulttuuritoimittaja Bo C. Bengtsson kirjoitti muutama vuosi sitten pienen kirjan Iskran vaiheista. Kirja on siinä mielessä pieni, että sen 180 sivusta hyvinkin puolet kuluu kuvitukseen. Runsas kuvitus onkin kirjan suurin vahvuus. Lisäksi kuvituksena on käytetty runsaasti lehtileikkeitä, keikkajulisteita ja piirroksia. Kirja lopussa on vielä katsaus yhtyeen jäsenten vaiheisiin sekä ennen Iskraa että Iskran jälkeen. Myös yhtyeen julkaisemat levyt esitellään ja levyjen kansitekstitkin on julkaistu kirjassa uudelleen.

Iskra; Tuomo Haapala.
Kalottjazz & Blues Festival 1987
Aineen taidemuseo, Tornio

Näin yhtyeen vaiheiden kertominen jää turhan lyhyeksi. Toki pääasiat tulevat kerrotuksi, esimerkiksi yhtyeen toiminnan perusajatus musiikista jokamiehen oikeutena. Iskran esiintymiset voidaan jakaa kahteen ryhmään. Tavallisten konserttien lisäksi Iskra järjesti mieluusti työpajoja esimerkiksi kouluissa ja erilaisissa hoitolaitoksissa. Työpajoihin osallistuvilta ei vaadittu soittotaitoa tai esiintymiskokemusta, vaan niihin oli kaikilla halukkailla lupa liittyä mukaan.

Iskra liittyy 1970-luvun kulttuurielämän vasemmistolaiseen liikehdintään. Jo yhtyeen nimi Iskra (suomeksi kipina) ja ensimmäisen albumin kannen grafiikka viittaavat Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueen lehteen, jonka toimituskuntaan esimerkiksi Lenin kuului. Kirjassa yhtyeen poliittinen puoli jää aika vähälle huomiolle. Yhtyeen äärimmäisen vapaa improvisointi asettuu toki kaupallisesti suuntautuneen musiikin vastakohdaksi, mitä jo sinällään voidaan pitää poliittisena kommenttina.

Pääsin kuuntelemaan Iskraa kahdessa konsertissa, kun yhtye esiintyi triona Kalottjazz & Blues -festivaaleilla Torniossa kesällä 1987. Iltapäiväkonsertti oli Aineen taidemuseolla ja yhtye soitti toisen keikan illalla Putaan nuorisotalolla. En muista konserteista enää kovin paljoa, mutta varsinkin taidemuseon ”keittiömusiikin” (yhtyeen oma luonnehdinta musiikistaan) yllättävä huumori jäi pysyvästi muistiin. Oheiset valokuvat ovat tästä taidemuseon konsertista.

Ensimmäisessä kuvassa näkyvät vinyylilevyt ostin tuolloin suoraan yhtyeeltä. ”Iskra” (Caprice Records) on yhtyeen ensimmäinen levy vuodelta 1975 ja ”Fantasies” (Mistlur Records) vuodelta 1983. Iskra lopetti säännöllisen toimintansa vuonna 1992, mutta palasi sekä esiintymään että levyttämään viimeisen levynsä ”Liberté, Égalité, Humanité” (Country & Eastern) vuonna 2012. MS-taudin heikentämä Sune Spångberg ehti olla mukana levyn julkaisukonsertissa ennen kuolemaansa. Vuonna 2017 Caprice Records julkaisi digitaalisen kokoomalevyn ”Iskra – gränslös musik”, jota voi kuunnella esimerkiksi Spotifysta.

Bo C. Bengtsson: Iskra – gränslös musik (Bo Ejeby Förlag, 2017)

Tallennettu kategorioihin Jazz, Kirjat | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Lina Nyberg: Anniverse (Hoob Records, 2022)

Lina Nyberg Band. Kuva: Elvira Glänte

Ruotsalainen laulaja, säveltäjä ja yhtyeenjohtaja Lina Nyberg on julkaissut vuonna 1993 alkaneella levytysurallaan jo 22 albumia, kun uusin ”Anniverse” (Hoob Records) nyt ilmestyy. Uuden levyn teemana on ajan kuluminen ja kokonaiseen vuodenkiertoon viittaava musiikki syntyi poikkeuksellisella tavalla. Nyberg pyysi yhtyeensä jäseniä kirjoittamaan muistiin kymmenen sanaa, jotka he mielikuvissaan liittävät eri kuukausiin.

Näiden sanojen avulla Nyberg kirjoitti laulutekstejä, joihin muusikot ja myös Nyberg itse sävelsivät uusia lauluja. Sävellyksistä muodostui yhdessä kolmen lainakappaleen kanssa laulusarja, joka alkaa tammikuusta (”Januari”) ja päättyy joulukuuhun (”Dear December”). Kappaleita on kuitenkin vain yksitoista, sillä Nybergin jazzmarssi ”The February March” kattaa nokkelasti kaksi kuukautta yhdellä iskulla.

Lainakappaleet edustavat aivan eri genrejä ja sitovat musiikkiin uusia merkitysten kerroksia. Huhtikuun kappale on paljaaksi riisuttu ja elektronisten efektien sävyttämä ”April in Paris”. Monen muunkin jazzmuusikon tulkitsemasta standardista siirrytään saumatta toukokuulle ja klassisen laulun maailmaan. Svengaavan ilotteleva ”Maj” perustuu Robert Schumannin liediin ”Im wunderschönen Monat Mai”, jonka tulkinta on nyt varsin kaukana perinteisestä liedin ilmaisusta. Kolmas lainaus on Earth, Wind & Fire -yhtyeen ”September”, hitti 1970-luvun alusta, josta yhtye luo itsensä näköisen tulkinnan.

Huhtikuun kappale on paljaaksi riisuttu ja elektronisten efektien sävyttämä ”April in Paris”.

Anniverse” on vahvojen laulujen vahva kokoelma. Jännittävien lainakappaleiden lisäksi myös omat sävellykset toimivat, esimerkiksi ”June” ja ”Julian” ovat surumielisen koskettavia lauluja. Marraskuun laulu ”November” on Nybergin käsialaa, mutta teksti on 1800-luvun alussa vaikuttaneen englantilaisen runoilijan Thomas Hoodin teksti. Lontoon synkkää syksyä humoristisesti kuvaavasta runosta syntyy suorastaan hilpeän hyväntuulisesti svengaavaa jazzia ja Nyberg pääsee esittelemään scat-laulajan taitojaan.

Nybergin yhtye on soittanut yhdessä lähes viisitoista vuotta, mikä kuuluu yhtyeen koko ”aineenvaihdunnassa”, siis siinä saumattoman dynaamisessa vuorovaikutuksessa, jolla soittajat muovaavat vaihtelevat sävellykset jänteväksi kokonaisuudeksi. Lina Nyberg itse onnistuu olemaan yhtäaikaa sekä yhtyeen jäsen eli muusikko muiden joukossa sekä yhtyettä johtava omaperäinen ääni.

Anniverse” kuuluu vuoden tähän mennessä parhaimpien julkaisujen joukkoon, siis myös Valon kuvia -blogin Vuoden valinnat 2022 -listalle.

Lina Nyberg: Anniverse (Hoob Records, 2022)
Lina Nyberg, laulu, Cecilia Persson, piano, David Stackenäs, kitara, Josef Kallerdahl, basso, Peter Danemo, rummut

Lina Nyberg Band: ”Dear December”
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti