Uutta Instagramissa

Sivun yläosaan päivittyy Instagram-tilini viisi viimeisintä kuvaa. Suoraan Instagram-tililleni pääset klikkaamalla alla olevaa kuvaketta:

Instagram

Share
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Levyhyllystä 3 – Joachim Kühn/Daniel Humair/Jean-François Jenny-Clark: Die Dreigroschenoper (Verve, 1996)

Saksalainen pianisti Joachim Kühnin tunnetuimpia kokoonpanoja oli 1980- ja 1990-luvuilla toiminut pianotrio yhdessä ranskalaisten soittokumppanien, rumpali Daniel Humairin ja basisti Jean-François Jenny-Clarkin (1944-1998), kanssa. Jazzin svengiä ja klassisen musiikin vaikutteita taitavasti yhdistänyt virtuoosimainen trio levytti ensimmäisen levynsä vuonna 1985 ja trion taival päättyi Jenny-Clarkin kuolemaan vuonna 1998.

Trion viimeisiä levytyksiä oli joulukuussa 1995 äänitetty kokoelma Kurt WeillinKolmen pennin oopperaan” (1928) säveltämistä lauluista, jotka Kühn sovitti triolleen. Alun perin kabareen ja klassisen musiikin välimaastossa liikkunut musiikki taipuu trion käsittelyssä kauniisti jazziksi. Samalla kolmikko kuitenkin säilyttää hämmästyttävän hienosti elävänä myös Weillin sävelmien hengen. Varsinkin levyn dramaattinen päätös, jazzstandardiksi muotoutunut ”Mack the Knife”, svengaa villisti.

Joachim Kühn/Daniel Humair/Jean-François Jenny-Clark: Die Dreigroschenoper (Verve, 1996)
Joachim Kühn, piano, Jean-François Jenny-Clark, basso,Daniel Humair, rummut

* * * * * * * * * * * *

Uuden musiikin jatkuva virta uhkaa haudata unohduksiin menneiden vuosien hienot levytykset. Siksi nostan “Levyhyllystä”-sarjassa esille vanhoja suosikkejani ja liitän mukaan noin sadan sanan mittaisen luonnehdinnan levystä. Valitsen poimintoihin cd-julkaisuja, sillä vinyylilevyjä esittelen “Vinyylin viehätys” -sarjassa.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Rytmi

Rytmi - Johan Björklund

Kuvissa soittaa ruotsalainen rumpali Johan Björklund Kalottjazz & Blues -festivaalin päätösjameissa, jotka järjestettiin Tornion Kerhoravintolassa 29.6.2019.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Kalottjazz & Blues Festival 2019 – kuvasarja

Kalottjazz & Blues -festivaali järjestettiin jo 36. kerran Suomen ja Ruotsin rajalla. Kokosin sarjaan kuvia esiintyjistä ja vähän tunnelmistakin.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Perussastamala: May Queen (Suolavesi Records, 2019)

Perussastamala eli Jussi Kannaste ja Mikael Saastamoinen. Perussastamalassa Saastamoinen soittaa sähköbassoa.

Perussastamala on mm. OK:KO:n, Superpositionin ja Katu Kaiun riveistä tutuksi tulleen basisti Mikael Saastamoisen kokeellinen projekti. Perussastamalan ensimmäinen levy “Perussastamala” ilmestyi c-kasettina vuonna 2016. Debyytti oli soolobassolevy, mutta toukokuussa 2019 ilmestyneellä toisella levyllä “May Queen” Saastamoisen kumppanina soittaa saksofonisti Jussi Kannaste.

Noin puolen tunnin mittainen levy on yksinkertainen, hyvin pelkistetty kokonaisuus. Saastamoinen luo sähköbassolla, rumpukoneilla ja muilla efekteillä tilan, jonka Kannaste sisustaa melodisella saksofonipuheellaan. Perussastamalan musiikki soljuu kiireettömästi ja surumielisiä mietiskellen. Minimalistisen hypnoottiset bassokuviot sekä Kannasteen levollinen tenorisaksofi vangitsevat ja vetävät vastustutamattomasti puoleensa. “May Queen” on vaatimatonta muotoaan suurempaa musiikkia, jota olen kuunnellut parin päivän aikana useamman kerran Se siis päätyy Kuuntelussa 2019 -listalle.

May Queen” julkaistaan vinyylinä ja c-kasettina. Sitä on mahdollista kuunnella myös suoratoistona. Kasetin jonkinasteinen paluu takaisin marginaalimusiikin mediana on mielenkiintoinen ilmiö. Kasetti oli minulle väline, johon yritin 1970-luvulla pyydystää mielenkiintoisia kappaleita radiosta. Se oli sen verran hankalaa puuhaa, että kasettiin ei minulla liity minkäänlaista nostalgiaa. Nykyisin kasettijulkaisut ovat varmasti keino erottautua ja palata ”aitoon” analogiseen aikaan, samaan tapaan kuin Holga-kamerat valokuvauksessa.

Lisätietoja: Suolavesi Records (Facebook)

Perussastamala: May Queen (Suolavesi Records, 2019)
Mikael Saastamoinen, sähköbasso, efektit, rumpukoneet, Jussi Kannaste, tenorisaksofoni

Perussastamala: Romance (Table Fan in 29°C)

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Levyhyllystä 2 – Bobby Previte: Weather Clear, Track Fast (Enja, 1991)

Kun rumpali ja säveltäjä Bobby Previte johti septettiään levytysstudiossa tammikuussa 1991, hänen uransa oli jo hyvässä vauhdissa. Takana oli muutamia hyvän arvion saaneita soololevyjä esimerkiksi Gramavision-merkillä julkaistut ”Claude’s Late Morning” ja ”Empty Suits”. Previte ei suinkaan ollut rajoittunut vain jazzin soittamiseen, mistä yhteistyö John Zornin, Tom Waitsin ja Elliot Sharpin kanssa kertoo.

Kahdessa päivässä (7.-8.1.1991) nimekäs, tuolloin nuorehkoista muusikoista koottu, yhtye kuitenkin levytti albumillisen Previten jazzsävellyksiä, jotka säveltäjä on oivaltavasti sovittanut neljän puhaltajan monipuoliselle eturiville. Seitsemän melodisen sävellyksen albumi kuulostaa täyteläiseltä kokonaisuudelta kuin se olisi sarjaksi kirjoitettu. Värikäs musiikki svengaa ja Ellingtonin sekä Minguksen henki on läsnä levyllä, joka kuuluu 1990-luvun jazzin merkkiteosten joukkoon.

”...one of the first great jazz records of the ´90s.” Brian Morton & Richard Cook (The Penguin Jazz Guide. The History of the Music in the 1001 Best Albums”)

Bobby Previte: Weather Clear, Track Fast (Enja, 1991)
Graham Haynes, kornetti, Robin Eubanks, pasuuna, Don Byron, klarinetti, baritonisaksofoni, Marty Ehrlich, klarinetti, bassoklarinetti, alttosaksofoni, huilu, Anthony Davis, piano, Anthony Cox, basso, Bobby Previte, rummut

Tutustu Bobby Previten musiikkiin: bobbyprevite.com.

* * * * * * * * * * * *

Uusien levyjen jatkuva virta uhkaa haudata unohduksiin menneiden vuosien hienot levytykset. Siksi nostan “Levyhyllystä”-sarjassa esille vanhoja suosikkejani ja liitän mukaan noin sadan sanan mittaisen luonnehdinnan levyistä. Valitsen poimintoihin cd-julkaisuja, sillä vinyylilevyjä esittelen “Vinyylin viehätys” -sarjassa.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Timo Lassy & Teppo Mäkynen: Timo Lassy & Teppo Mäkynen (We Jazz Records, 2019)

Teppo Mäkynen & Timo Lassy @Turku Jazz Festival 2019

Timo Lassyn ja Teppo Mäkysen duolevy seisoo tanakasti kahdella jalalla, vieläpä kahdessa eri mielessä. Paljon yhdessä soittaneiden muusikoiden yhteistyö toimii tietenkin saumatta ja näin duon molemmat jalat kantavat yhtälailla vastuunsa kokonaisuuden tasapainosta. Toisaalta levy jakaantuu kahteen tyylillisesti erilaiseen puoliskoon, jotka vinyylilevyllä sijoittuvat aivan fyysisesti levyn eri puolille.

Levyn A-puolella kaksikko soittaa akustisesti ja musiikin joukossa viittauksia jazzin perinteeseen. Esimerkiksi levyn avausraita ”Fallow” ja “Libertyn” molemmat osat viittaavat suoraan John Coltranen suuntaan. Toinen raita ”Goldenrod” svengaa kevyemmin, eikä mielikuva Sonny Rollinsista liene aivan väärä. Kun ”Resolution Blue” ja sen abstrakti tilanrakentelu vie ajatukset AACM:n avantgarden suuntaan, on ilmeistä, että duon toinen jalka varaa siis jazzin historian tukipylväisiin.

B-puolella akustisten instrumenttien soundi laajenee ja sähköistyy, kun musiikkia maustetaan elektronisen musiikin keinoilla, hienovaraisesti kuten Mäkysen 3TM-triossa. Syntyy sinnikästä groovea ja leijuvia sointimaisemia eli duon toinen jalka on vahvasti nykymusiikin puolella. Ajattoman ja ajankohtaisen kohtaamisesta syntyy elävä ja mielenkiintoinen albumi, varmasti eräs vuoden parhaita julkaisuja.

Itselleni A-puolen täysin akustinen musiikki tuntuu läheisemmältä kuin B-puoli ja sen sähköiset sävyt. Makuasioista huolimatta koko levy kuuluu tietenkin Kuuntelussa 2019 -listalle.

Timo Lassy & Teppo Mäkynen: Timo Lassy & Teppo Mäkynen (We Jazz Records, 2019)
Timo Lassy, tenorisaksofoni, Teppo Mäkynen, rummut

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Kesäyö – Tornio & Haaparanta

Kesäyön valoa Torniossa ja Haaparannalla 2019

Share
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Kalottjazz & Blues Festival 2019 – festivaaliennakko

Kalottjazz & Blues -festivaali soi juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna (28.-29.6.2019) Torniossa (ja melkein Haaparannallakin) 36.kerran. Kolmatta kertaa kaksipäiväisenä järjestettävä festivaali sijoittuu jälleen Aineen taidemuseon viereiseen puistoon, josta rajalle on matkaa kirjaimellisesti vain kivenheitto.

Menneiltä festivaaleilta tuttuun tapaan Kalottjazz & Bluesin ohjelmassa on suomalaista ja ruotsalaista jazzia ja bluesia. Tutusti myös musiikinopiskelijoiden yhtyeet ja esiintyjät lähiseudulta (niinkuin lähiseutu täällä pohjoisessa ymmärretään) saavat tilaa esiintymislavoilta. Seuraavassa olen poimimut esittelyyn muutamia ohjelman kohokohtia.

Sid Hille Foreign Friends

Saksalaissyntyinen, mutta jo pitkään Suomessa asunut, pianisti/säveltäjä Sid Hille on koonnut Foreign Friends -yhtyeensä muusikoista, jotka hekin ovat syntyjään muualta, mutta ovat sitten asettuneet asumaan Suomeen. Yhtyeen muusikot tulkitsevat suomalaisen popin ja iskelmän maailmasta poimittua ja suomalaisille tuttua materiaalia omista lähtökohdistaan käsin. Kulttuurien kohtaamisesta syntyy avointa musiikillista keskustelua, joka on vastakohta tunkkaisen kansallismieliselle kulttuurikäsitykselle.

Sid Hille Aineen taidemuseolla 30.11.2017

Hillen lisäksi yhtyeeseen kuuluvat laulaja Anni Elif Egecioglu, kitaristi Sigurdur Rongvaldsson ja lyömäsoittaja Abdessa Assefa. Yhtye esiintyy Aineen taidemuseolla perjantaina 28.6. klo 19.

Blues Night

Perjantai-illan kolmen yhtyeen blueskonsertti kuuluu Kalottjazz & Bluesin pitkään jatkuneisiin perinteisiin. Se säilyi festivaalin uudistetussa ohjelmarakenteessa, vaikka tapahtuma toki siirrettiin Haaparannan Folkets Husilta Tornion puolelle telttaan taidemuseon puistossa.

Tällä kertaa kaikki illan yhtyeet ovat suomalaisia ja kaikissa on erityisesti kitaroilla ja kitaristeilla vahva osa. Lena & Slide Brothers valittiin vuonna 2017 vuoden bluesyhtyeeksi, jonka uuden levyn perusteella “IV” (RetroU Art) kahden slidekitaran leimaamalta kvartetilta voi odottaa svengaavaa konserttia.

Myös kaksi muuta yhtyettä vaikuttavat kiinnostavilta. BigFeet & LaLa kätkee nimensä taakse laulaja Marjo Leinosen ja kitaristi Jukka Orman, joka on tunnettu esimerkiksi Sielun Veljet -yhtyeestä. Omaperäinen kitaristi on kuitenkin soittanut esimerkiksi Edward Vesalan ja Raoul Björkenheimin kanssa, joten tuskinpa yhtye tyytyy soittamaan kaikkein kuluneimpia blueskliseitä. Samaa lupailee myös yhtyeen viime vuonna ilmestynyt albumi “Pet Me!” (Playground Music).

Esa Kuloniemi, Kalottjazz & Blues 2017

Illan päättää Dr. Helander & Third Ward, jossa soittavat bluesveteraanit Ilkka Helander ja Esa Kuloniemi. Viime vuonna ilmestyneellä levyllä “Meat Grindin’ Business” (Bluelight Records) yhtye soittaa varsin perinteistä bluesia niin vakuuttavasti, että yhtyeen karisma välittyy jopa Spotifysta kuunneltuna.

Pitkästä aikaa Kalottjazzin bluesiltaan ja -yöhön on löydetty sellainen kokonaisuus, jota odottaa kiinnostuneena.

Jazz At The Park

Festivaalilauantain (29.6.) päätapahtuma on tietenkin Aineen taidemuseon puistossa järjestävä kolmen yhtyeen ulkoilmakonsertti. Sen aloittaa ajankohtainen Ilmiliekki Quartet yhdessä laulaja Emma Salokosken kanssa. Ilmiliekin vasta ilmestynyt “Land Of Real Men” (We Jazz Records) on varmasti vuoden parhaimpia levyjä. Salokosken kanssa äänitetty laululevy “Ligger du fortfarande i sängen!” (Svart Records) julkaistiin viime vuoden lopulla. Yhtye esittää konsertissa ruotsinkielisiä lauluja hienolta albumilta ja muistuttaa suomalaisen kulttuurin moni-ilmeisyydestä samalla tavalla kuin Foreign Friends.

Johan Björlklund Pikisaaren jazzteltassa, Kalottjazz & Blues 2010

Konsertin toisena esiintyjänä lavalle astuu yksi monista ruotsalaisen rumpalin Johan Björklundinn projekteista eli Thymeshift, jota tällä kertaa vahvistaa tanskalainen kosketinsoittaja Katrine Amsler. Kvartetin ideana on yhdistellä jazzia, rockia ja elektroniikkaa samaan keitokseen. Björklundin yhtyeet ovat yleensä olleet mielenkiintoisia, joten tältäkin kokoonpanolta on syytä odottaa paljon.

Norrbotten Big Band esiintyy vuosittain useita kertoja Torniossa ja Haaparannalla eli se on siis hyvinkin tuttu alueen musiikin ystäville. Kalottjazz & Bluesissakin orkesteri on esiintynyt useita kertoja ja samalla se on tuonut mukanaan korkeatasoisia solistivieraita. Tällä kertaa vieraaksi saapuu laulaja/näyttelijä Lisa Nilsson, jonka soul-vaikutteinen pop toimii varmasti hienosti myös ison orkesterin säestyksellä.

Päätösjamit

Viime vuoden Kalottijazzien intensiivisintä jazzia kuultiin festivaalien päätösjameissa Kerhoravintolassa. Jamien onnistumisessa on tietenkin aika paljon kyse sattumasta, siis siitä kuinka innokkaita soittajia paikalla sattuu olemaan. Kun jamien house bandina toimii nuoret svengin ja grooven taitajat Milo & Moses, loppu jääkin sitten jami-isännän eli Riverside Jazzin puheenjohtajan Jukka Lammisen ja muiden paikalle saapuneiden muusikoiden vastuulle.

Lisätietoja: Kalottjazz & Blues Festival

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Levyhyllystä 1 – Paul Motian: Bill Evans (JMT Music, 1990)

Uusien levyjen jatkuva virta uhkaa haudata unohduksiin menneiden vuosien hienot levytykset. Siksi aloitan blogissa uuden sarjan “Levyhyllystä”, jossa silloin tällöin nostan esille vanhoja suosikkejani ja liitän mukaan myös lyhyen, noin sadan sanan mittaisen, luonnehdinnan. Valitsen poimintoihin cd-julkaisuja (on niillä vielä arvoa), sillä vinyylilevyjä esittelen (silloin tällöin niitäkin) “Vinyylin viehätys” -sarjassa.

Rumpali Paul Motian jos kuka oli oikea henkilö levyttämään kunnianosoituksen pianisti Bill Evansille. Soittihan Motian vuosia (1958-1964) Evansin legendaarisessa triossa, joka oli eräs nykyaikaisen pianotrion kulmakiviä. Motianin kvartetti levytti albuminsa toukokuussa 1990 ja saksalainen JMT Records julkaisi levyn vielä samana vuonna.

Levyllä on yhdeksän Evansin sävellystä, joista kvartetti loihtii niin kevyet versiot, että Joe Lovanon tenori ja Bill Frisellin kitara tuntuvat suorastaan leijuvan painottomasti vapaana. Hienoja esimerkkejä täydellisen tasapainoiselta levyltä ovat svengaavat “Show-Type Tune” ja “34 Skidoo” ja lempeän melankoliset balladit “Turn Out The Stars” ja “Time Remembered”. Basisti Marc Johnson kantaa musiikkia aktiivisesti ja yhtyeenjohtajan kevyt, jopa hapuilevan omintakeinen soittotyyli viimeistelee albumin viehättävän ilmeen.

Paul Motian: Bill Evans (JMT Records, 1990)
Joe Lovano, tenorisaksofoni, Bill Frisell, kitara, Marc Johnson, basso, Paul Motian, rummut

Turn out the stars

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Alexi Tuomarila Trio feat. Verneri Pohjola : Sphere (Edition Records, 2019)

Alexi Tuomarila Trio. Kuva: Tim Dickeson

Pianisti Alexi Tuomarilan trio yhdessä basisti Mats Eilertsenin ja rumpali Olavi Louhivuoren kanssa on soittanut yhdessä jo viisitoista vuotta. Trion ensimmäinen levy ”Constellation” (Jazzaway Records) ilmestyi vuonna 2006. Sen jälkeen trio on siirtynyt Edition Recordsille, joka on julkaissut triolta kolme levyä, ”Seven Hills” (2013), ”Kingdom” (2017) ja nyt esittelyssä oleva uutuus ”Sphere” (2019).

Uuden levyn innoittamana palasin myös aikaisempien levyjen pariin. Kuuntelu muistutti, että yhtye on kuulunut pianotriojen terävään kärkeen debyyttialbumistaan lähtien. Yhtyeenjohtajan piano soi linjakkaan selkeästi, usein myös herkän melodisesti. Basso ja rummut nousevat vuoroin esille, vuoroin tukevat kokonaisuutta taustalta. Näin kolmikon yhdessä kutoma musiikillisen kommunikaation verkosto elää ja hengittää elävän organismin lailla, kuten huipputason jazzyhtyeen kuuluukin tehdä.

Pianotrio on niin yleinen ja suosittu yhtyemuoto nykypäivän jazzissa, että sen piiriin on kenties mahdotonta tuoda täysin uusia ja ennenkuulemattomia elementtejä. Uuden albumin taustamateriaalissa Tuomarila toteaakin, että pianotrioa ei voi enää keksiä uudelleen. Sen sijaan on mahdollista pitää musiikki elossa hakemalla vaikutteita eri kulttuureista ja musiikkityyleistä.

Sphere”-levylle Tuomarila on tuonut uutta ilmettä ja vaihtelua laajentamalla trion kolmella raidalla kvartetiksi, kun trumpetisti Verneri Pohjola liittyy joukkoon mukaan. Näitä kolmea raitaa onkin kiinnostavaa kuunnella myös Ilmiliekki Quartet mielessä, onhan Tuomarilan yhtyeessä Pohjolan ja Louhivuoren myötä läsnä puolet Ilmiliekistä.

Pohjolan trumpetin soundi on tuttu ja tunnistettava tässäkin yhteydessä, mutta siinä missä Tuomarilan säveltämä särmikäs ”Krakow” saattaisi käydä Ilmiliekistä, tarjoaa Eilertsenin vaivattomasti kulkeva ”Boekloev” Ilmiliekkiä kepeämmän näkökulman Pohjolan soittoon. ”Boekloev” kuuluu tasaisen levyn huippuihin, mutta toki levyn trioraidat onnistuvat, kuten hypnoottinen avausraita ”Shapeshifter”, klassisen elegantit ja herkät balladit ”Sirius” ja ”Untold” sekä svengaava ”Origins”.

Sphere” yhdistää draamaa ja lyriikkaa vaihtelevaksi kokonaisuudeksi eli Alexi Tuomarila Trio jatkaa taivaltaan vahvasti ja vaikuttavasti.

Albumi pääsee tietenkin Kuuntelussa 2019 -listalle.

Alexi Tuomarila Trio feat. Verneri Pohjola : Sphere (Edition Records, 2019)
Alexi Tuomarila, piano, Mats Eilertsen, basso, Olavi Louhivuori, rummut + Verneri Pohjola, trumpetti kolmella raidalla

Alexi Tuomarila Trio: Shapeshifter

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti