Aapo Heinonen Quintet: Tara (Ozella Music, 2018)
Aapo Heinonen, flyygeli, koskettimet, syntetisaattorit , Teemu Takanen, altto- ja sopraanosaksofonit, Héctor Lepe, sähkökitara, Vesa Ojaniemi, sähköbasso, Tomi Saikkonen, rummut

Saksalainen Ozella Music on ottanut huomaansa lisää suomalaista jazzia Kari Ikonen Trion ja Martti Vesala Soundpostin lisäksi, kun pianisti Aapo Heinonen julkaisee merkillä kolmannen albuminsa. Vaikka Heinosen ensimmäinen levy ilmestyi jo vuonna 2010 ja toinen 2013, on hänen musiikkinsa jäänyt minulta kokonaan kuulematta. Nopean suoratoistovilkaisun perusteella Heinosen kvintetti jatkaa uutuudellaan kahden ensimmäisen levyn linjaamalla tiellä.

Aapo Heinonen Quintet soittaa vaivattomasti svengaavaa ja kuulaan melodista jazzia, jota Heinosen sävellykset muovaamat enemmän kuin tavanomaisessa teema-soolot-teema -asetelmassa. Yhtye työstää sävellyksistä huolellisia, viimeisteltyjä ja selväpiirteisiä tulkintoja. Yhtyeenjohtajan lisäksi myös saksofonisti Teemu Takanen ja kitaristi Héctor Lepe saavat hyvin tilaa sulaville sooloilleen.

William Suvanne: Chess’n Jazz (Groovy Records, 2018)
William Suvanne, saksofoni, Varre Vartiainen, kitara, Mikael Jakobsson, piano, Tuure Koski, basso, Mikko Arlin, rummut

Ohjelmamusiikilla tai ohjelmallisella musiikilla tarkoitetaan sellaista musiikkia, joka pyrkii kertomaan esimerkiksi jonkin tarinan tai kuvaamaan musiikin ulkopuolista asiaa. Saksofonisti William Suvanteen uusi albumi ”Chess’n Jazz” on juuri sellaista musiikkia, sillä se on instrumentaalimusiikkia, joka pyrkii kertomaan shakkipelistä.

Levyn kaikkien kappaleiden nimet viittaavat shakkiin, nappuloiden nimiin, avauksiin ja pelitilanteisiin. Levynjulkaisukiertueella konserttien yhteydessä järjestetään pikapeliturnauksia yhteistyössä Suomen Shakkiliiton kanssa. Suvanne myös kertoo, että esimerkiksi ”Knight’s Night” -kappaleen harmonia jäljittelee ratsun loikkia shakkilaudalla.

Jazzin ja shakin yhteys on toki mielenkiintoinen ajatus, mutta olen aivan varma, että sokkona kuunneltuna yhteys musiikin ja pelin välillä ei tule kenenkään mieleen. Siis shakista huolimatta ”Chess’n Jazz” tarjoilee kuulijalle kiperästi svengaavaa ja energistä jazzia. Tiiviisti yhteen soittava kvintetti tulkitsee intensiivisesti niin kulmikkaat bebop-teemat kuin fuusiojazzin vaikutteetkin.

Heikki Ruokangas & Henrik Hako-Rita: Mono and Dialogues (Eclipse Music, 2018)
Heikki Ruokangas, Henrik Hako-Rita, kitarat, efektit

Oululaiset kitaristit Heikki Ruokangas ja Henrik Hako-Rita tuovat rohkeasti kuultavaksi jotain uutta kotimaisen jazzin ja improvisoidun musiikin kentällä. Muita kahden kitaran improvisoituja duettoja ja äänikuvaelmia ei muistu mieleen.

Täysin vapaasta improvisaatiosta levyllä ei kuitenkaan ole kyse, sillä kitaristien vuoropuheluiden pohjana on kahdeksan Ruokankaan sävellystä ja kaksi lainakappaletta. Ikivihreän ”Summertimen” melodia häipyy viitteelliseksi taustalle ja Gösta Sundqvistin ”Jos lähdet Lailan” iskelmäkaihon duo murskaa rujosti pirstaleiksi. Sen sijaan Ruokankaan kaunis ”Ghost Waltz” tavoittaa melankolista kaipausta Sundqvist-tulkintaa huomattavasti enemmän.

”Mono and Dialogues” on tiivis ja verrattain lyhyestä kestostaan (35 min) huolimatta moni-ilmeinen kokonaisuus. Levy päätyy mukaan blogin ”Vuoden valinnat 2018” -listalle.