AINON-kvartetin nuoret muusikot antavat vaan mennä ja soittavat musiikkia, jossa jazzin ja klassisen musiikin vaikutteet sekoittuvat saumattomasti. He viittaavat kintaalla musiikin lajeille ja niiden nimilapuille. Sen sijaan minun kaltaisellani yli kuusikymppisellä, jonka musiikilliseen itseymmärykseen on vahvasti liittynyt ajatus ”jazzdiggarista”, on vähintään takaraivossa täytynyt olla jonkinlainen jazzin määritelmä, jonkinlainen käsitys siitä, mitä musiikinlajin piiriin kuuluu. AINON kaltaiset yhtyeet venyttävät tätä piiriä entistä laajemmalle. AINON muusikot kuuluvat niiden taiteilijoiden joukkoon, jotka vakuuttavat meille, että musiikin nimilapuilla ei ole merkitystä. He todistavat, että vain musiikin sisältö ratkaisee.

Jazzin ja klassisen musiikin yhteiselo ei suinkaan ole uusia ajatus. Säveltäjä Gunther Schuller loi 1950-luvun lopulla käsitteen ”third stream”, jolla hän viittasi uuteen genreen jazzin ja klassisen musiikin välimaastolla. Eivätkä jazzin ja klassisen yhteydet alkaneet vasta 1950-luvulla, sillä nämä ensi kuulemalta aivan erilaiset musiikinlajit olivat kohdanneet jo aiemmin esimerkiksi Duke Ellingtonin, Igor Stravinskin, Stan Kentonin, Benny Goodmanin ja George Gershwinin musiikissa.

Ajatus kolmannesta virrasta syntyi aikana, jolloin jazzmuusikot taistelivat oman musiikinlajinsa arvostuksen puolesta. Taistelussa oli kyse jazzin asemasta viihteen ja taiteen välimaastossa. AINON-yhtyeen ei tarvitse enää osallistua tähän kamppailuun ja nykyään lienee täysin luontevaa hyppiä musiikillisten raja-aitojen yli mistä huvittaa.

Sellisti ja säveltäjä Aino Juutilainen perusti AINON-yhtyeen vuonna 2017. Juutilainen itse, viulisti Satu-Maija Aalto ja puhaltaja Suvi Linnovaara ovat saaneet klassisen musiikin koulutuksen ja olleet kaikki myös innostuneita improvisaatiosta. Rumpali Joonas Leppänen on jazzmuusikko, joka on tullut tutuksi Alder Ego -yhtyeen johtohahmona ja säveltäjänä.

Nyt debyyttialbuminsa julkaiseva kvartetti sekoittaa nykymusiikin, klassisen ja jazzin vaikutteita sillä tavoin omintakeiseksi sekoitukseksi, että mieleen ei nouse selviä vertailukohtia. Levyllä on yksitoista kappaletta, yhdeksän sävellystä Juutilaiselta, yksi Leppäseltä ja välisoittoina kaksi lyhyttä improvisaatiota.

Kappaleet ovat aika lyhyitä, minuutista reiluun viiteen minuuttiin ja painopiste on enemmän koko kvartetin yhteissoitossa kuin sooloissa. Tässä mielessä AINON liittyy enemmän kamarimusiikin kuin jazzin perinteeseen. Hieno esimerkki on levyn viisiminuuttinen avausraita ”Kruununhaka”, jonka lyhyt rumpusoolo jakaa kahteen suurinpiirtein yhtä pitkään osaan. Tiheän täyteläinen soundi terävoityy rumpuosuuden jälkeen, esitys huipentuu ja hajoaa pian palasiksi. Muita mieleenpainuvia esityksiä ovat vaikkapa nimikappale, jota sello jazzbasson lailla kävelyttää, Leppäsen välillä free jazziksi muuntuva marssi ”Schön Berg” ja suorastaan hartaita tunnelmia tavoittava päätösraita ”Time Transformed”. Ja onhan musiikissa jazziakin, jota Leppäsen jazzrumpujen tilanrakentelu, svengi ja energia tuovat mukanaan.

Juuri AINON-yhtye ja kamarimusiikillinen näkökulma uuden näkökulman myös We Jazzin levytystuotantoon. Tuttuun tapaan ”Drought” on visuaalisestikin onnistunut kokonaisuus. Levyn kannessa on jo JAF Trion levyn kansikuvasta tutun Maija Lassilan maalaus ”Kulkemisia sisimmässä”. Pakettiin kuuluu vielä vihkonen, joka esittelee Aino Juutilaisen piirroksia ja englanninkielisiä runoja. Vuoden huippuihin kuuluva albumi pääsee tietenkin kuuntelusuositusteni listalle: .

AINON: Drought (We Jazz, 2020)
Aino Juutilainen, sello, Satu-Maija Aalto, viulu, alttoviulu, Suvi Linnovaara, saksofoni, klarinetti, huilu, Joonas Leppänen, rummut

AINON / Living room session