Lukuisten suomalaisten jazzyhtyeiden perustaa bassollaan kannatteleva Antti Lötjönen kertoo, että hänen ja Quintet East -yhtyeen toisen albumin nimi “Circus/Citadel” viittaa Paul Celanin (1920-1970) runoon. Celanin runo “Nachmittag mit Zirkus und Zitadelle” (1961) on moniselitteinen ja vertautuu sellaisena hyvin Lötjösen free jazzia lähestyvään musiikkiin. Sen enemmän runoa kuin musiikkiakaan ei ole väännetty rautalangasta tai pureskeltu valmiiksi, vaan lukijalle ja kuulijalle jää runsaasti vapaata tilaa omille tulkinnoille.

Romaniassa, nykyisen Ukrainan alueella, saksankieliseen juutalaisperheeseen syntyneen Celanin elämä liittyy traagisesti yhteen 1900-luvun historian kipeimpien vaiheiden kanssa. Kun Lötjönen paljastaa yhteyden Celanin runoon, yhteys synnyttää väistämättä vakavan pohjavireen musiikkiin. Olen tässä blogissa joskus väittänyt, että musiikki on niin abstraktia taidetta, että kuulija tulkitsee sitä oman tahtonsa mukaisesti riippumatta siitä, mitä musiikin säveltäjä itse tahtoo sanoa. Ehkäpä tällä levyllä on kuitenkin syytä ottaa sävellysten (kaikki Lötjösen käsialaa) nimet tavallista vakavammin.

“Circus/Citadel” on myös levyn avaavan kolmiosaisen sarjan nimi, mutta “Ode to the Undone” voisi sekin olla jostain runosta? Viittaako päätösraita “It Goes On” maailmanmenoon vai taiteelliseen uraan? Onko “for (Better People)” ironiaa? Entäpä sitten “Defenestration”, sehän tarkoittaa henkilön heittämistä ulos ikkunasta vahingoittamistarkoituksessa, mikä kurja kohtalo on kohdannut esimerkiksi monia liike-elämän vaikuttajia Putinin Venäjällä. Kun tämän muistaa, ei kappaleen loppuosan sutjakkaasti svengaava jakso kuulostakaan pelkästään riemukkaalta.

“Circus/Citadel” on vahvaa taitavan kvintetin vuoropuhelua. Se on nimenomaisesti yhtyelevy, johon sisältyy pitkiäkin kollektiivisen improvisaation jaksoja. Levyn ensimmäinen puhallinsoolo kuullaan vasta kolmannella raidalla, kymmenkunta minuuttia levyn alusta, kun Mikko Innanen saa tilaisuuden pitkälle, harkitulle ja saksofonin rajojakin koettelevalle soololle. Kaikesta vakavuudestaan huolimatta “Circus/Citadel” välttää synkkyyden ja lohduttomuuden. Päinvastoin albumi säteilee jazzin valoa, improvisaation lämpöä ja svengin voimaa. Rikkaat sointivärit ja viittaukset jazzin historiaan tekevät musiikista monitasoista kuultavaa.

Blogin kuuntelusuositusten lista, “Vuoden valinnat 2023”, täydentyy tällä hienolla levyllä.

Antti Lötjönen: Circus/Citadel (We Jazz, 2023)
Antti Lötjönen, basso, Mikko Innanen, altto- ja baritonisaksofoni, Jussi Kannaste, tenorisaksofoni, Verneri Pohjola, trumpetti, Joonas Riippa, rummut