Säveltäjä, sovittaja, yhtyeenjohtaja ja pianisti Carla Bley kuoli 17.10.2023 87-vuotiaana kotonaan New Yorkissa. Itseoppinut Bley oli eräs jazzin omaperäisimmistä säveltäjistä, jonka tuotanto ulottuu kamarimusiikillisista töistä big band -musiikkiin ja jazz-rock-oopperaan (“Escalator over the Hill“, 1971).

Bley matkan jazzin maailmaan oli epätavallinen. Hän (alkuperäinen nimensä oli Lovella May Borg) syntyi Oaklandissa, Kaliforniassa ja eli äitinsä kuoleman jälkeen kahdestaan kirkkokuoron johtajana, urkurina ja pianonsoiton opettajana toimineen isänsä kanssa. Bley aloitti pianonsoiton kolmevuotiaana ja soitti jo murrosikäisenä San Franciscon seudun jazzklubeilla. Hän muutti New Yorkiin 17-vuotiaana ja työskenteli Birdland-klubilla tupakanmyyjänä (cigarette girl). Tosin Bley muistelee: “I hardly sold anything because I was listening to the music.”

Klubilla hän tutustui pianisti Paul Bleyhin, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1957 ja otti miehensä sukunimen. Paul Bley kannusti puolisoaan sävellystyössä ja tilasi tältä sävellyksiä trioaan varten. Myös säveltäjä George Russell kuului kannustajiin ja hän esitti yhtyeineen Carla Bleyn musiikkia ensimmäisten joukossa. Vibrafonisti Gary Burtonin klassinen albumi “Genuine Tongue Funeral” (1968) koostui kokonaan Bleyn sävellyksistä.

Yhdessä toisen aviomiehensä, trumpetisti Michael Mantlerin kanssa Bley perusti Jazz Composers Orchestran, jonka tarkoituksena oli esittää ison orkesterin avant garde -jazzia. Edellä mainittu laaja, kolmois-lp:nä julkaistu ooppera “Escalator over the Hill” oli kuuluu orkesterin tuotantoon ja sillä soittaa laaja muusikkojoukko, myös muita kuin jazzmuusikoita, esimerkiksi Creamin basisti Jack Bruce ja laulaja Linda Ronstadt.

Carla Bley johti omia yhtyeitään 1970-luvun alusta lähtien ja julkaisi kolmisenkymmentä albumia Michael Matlerin kanssa perustamallaan WATT-levymerkillä ECM:llä. Bley teki paljon yhteistyötä basisti Charlie Hadenin kanssa ja sovitti poliittisesti suuntautuneen Liberation Music Orchestran musiikkia. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Bleyn läheisin yhteistyökumppani oli hänen kolmas puolisonsa basisti Steve Swallow.

Lähteitä:

• Nate Chinen: Carla Bley, Jazz Composer, Arranger and Provocateur, Dies at 87, Ner York Timesin muistokirjoitus
• Ben Beaumont-Thomas: Carla Bley, imaginative jazz pianist and composer, dies aged 87, Guardianin muistokirjoitus
• Riitta Koivuranta: Aivosyöpää sairastanut nykyjazzin suunnan­näyttäjä Carla Bley on kuollut, Helsingin Sanomien muistokirjoitus
• Ethan Iverson: Carla, Carla, Carla, Carla, Carla, katsaus Bleyn levytyksiin
  

Carla Bley esiintyi Suomessa ensimmäisen kerran Pori Jazz -festivaaleilla vuonna 1978. Olin silloin paikalla Riihikedon koulun konsertissa, josta mieleen jäi hyvin vahva mielikuva. Konsertti oli niin jännittävä ja erityisesti hauska, että sen jälkeen hankkimani Bleyn äänilevyt tuntuivat vaisuilta. Kestikin aika kauan ennen kuin löysin Bleyn musiikin uudelleen.

Carla Bley Band: “Útviklingssang“

Ranskan tv:stä napatulla videolla vuodelta 1982 hieno “Útviklingssang“, jossa vaikuttavan tenorisaksofonisoolon soittaa Tony Dagradi.