Charlie Haden (1937 – 2014)

Charlie Haden (1937 - 2014)

Charlie Haden (1937 – 2014)

Amerikkalainen basisti, säveltäjä ja yhtyeenjohtaja Charlie Haden kuoli 11.7.2014. Jazzbasson keskeisiin nimiin kuulunut Haden oli kuollessaan 76-vuotias. Hadenin uran vaiheet on koottu ansiokkaasti yhteen New York Timesin muistokirjoitukseen, joten en käy niitä läpi tässä. Sen sijaan esittelen kaunista musiikkia hänen pitkän uransa varrelta. Listalla on musiikkia, joka lohduttaa maailman kaiken hulluuden keskellä.

Focus On Sanity – Levyltä Ornette Coleman: The Shape Of Jazz To Come (Atlantic, 1959)
Charlie Haden oli vasta 22-vuotias, kun hän pääsi mukaan Ornette Colemanin kvartetin klassille levytyksille. Musiikki kuulostaa tuoreelta ja raikkaalta yli 50 vuotta levyttämisensä jälkeen. Haden on keskeinen osa yhtyeen kokonaisuutta. Hän luo melodioita, soundia ja liikettä. Hän on siis paljon enemmän kuin perinteinen komppimuusikko. Colemanin kvartetin musiikki on vieläkin maailman parasta.

Song For Che – Levyltä Charlie Haden: Liberation Music Orchestra (Impulse, 1969)
Hadenin ensimmäinen oma levy syntyi Vietnamin sodan tunnelmissa. Levyllä iso orkesteri esittää mm. Espanjan sisällissodan aikaista musiikkia. Hadenin säveltämä “Song For Che” liittyy sekin ajankohdan poliittiseen ilmapiiriin, vaikka kunnianosoitus vallankumousjohtajalle (kuten myös myöhemmin Maolle omistettu “Chairman Mao”) tuntuu jälkikäteen naivilta lausunnolta. Alun pitkä bassojohdanto sen sijaan on kestänyt aikaa hyvin.

As Long As There’s Music – Levyltä Charlie Haden & Hampton Hawes: As Long As There’s Music (Artists House, 1976)
Hadenin ja pianisti Hampton Hawesin duolevy on viileä ja intiimi. Levyn B-puolen aloittava nimikappale on sen ainoa standardisävelmä.

Handwoven – Levyltä Don Cherry/Dewey Redman/Charlie Haden/ Eddie Blackwell: Old And New Dreams (Black Saint, 1977)
Levyllä soittaa Ornette Colemanin vanha kvartetti ilman Ornettea, jonka tilalla puhaltaa saksofonisti Dewey Redman. “Handwoven” on Colemanin sävellys, jonka väkevää svengiä Hadenin basso vahvasti kuljettaa.

Silence – Levyltä Keith Jarrett: Bop-Be (Impulse, 1977)
Hadenin herkkä melodia löytyy Jarrettin amerikkalaisen kvartetin viimeiseksi jääneltä levyltä. Levyllä soittavat myös Dewey Redman ja rumpali Paul Motian.

La Pasionaria – Levyltä Jan Garbarek/Egberto Gismonti/Charlie Haden: Carta de Amor (ECM, äänitys 1981, julkaisu 2012)
Hadenin sävellys La Pasionaria on häpeilemättömän romanttinen tribuutti espanjalaiselle aktivistille Dolores Ibárrurille.

Since You Asked – Levyltä John Scofield: Time On My Hands (Blue Note, 1990)
Kitaristi John Scofieldin kvartetissa soittivat Hadenin lisäksi saksofonisti Joe Lovano ja rumpali Jack DeJohnette. “Since You Asked” on maanläheinen balladi, johon Hadenin basson tumma soundi mainiosti sopii.

How Deep Is The Ocean – Levyltä Paul Motian: On Broadway vol.III (JMT, 1992)
Scofieldin levyyn verrattuna tämä Paul Motianin levy rytmisesti epäsovinnaisempi ja vapaammin leijaileva. Levyn avaava balladi tarjoaa hienon esimerkin basistin ja rumpalin omaperäisestä yhteistyöstä. Levyllä soittavat myös Joe Lovano, saksofonisti Lee Konitz ja kitaristi Bill Frisell.

Always Say Goodbye – Levyltä Charlie Haden Quartet West: Always Say Goodbye (Verve, 1993)
Quartet West (Ernie Watts, saksofoni, Alan Broadbent, piano ja Larence Marable, rummut) oli Hadenin film noir -henkinen bebop-yhtye, joka palasi nostalgisesti 1940- ja 1950-lukujen tunnelmiin. Levyn nimikappale on surumielisen kaunis muistutus läheisten ihmisten keskinäisen huolenpidon merkityksestä. Quartet West esiintyi kesällä 1995 Raahen Rantajatsit -festivaaleilla. Hadenin bassosoundin kuuleminen omin korvin elävänä oli suuri elämys.

One Finger Snap – Levyltä Kenny Barron: Wanton Spirit (Verve, 1994)
Herbie Hancockin napakka sävellys päättää pianisti Kenny Barronin, rumpali Roy Haynesin ja Hadenin triolevyn valtoimenaan virtaavaan svengiin.

First Song – Levyltä Charlie Haden & Pat Metheny: Beyond The Missouri Sky (Verve, 1996)
Duolevy kitaristi Pat Methenyn kanssa on paikoin jopa liian siloiteltu, mutta kaksikko tulkitsee kauniit melodiat parhaimmillaan vastustamattoman keskittyneesti ja latautuneesti. Levyä kuunnellessa tuntuu, että Hadenin nuoruusvuosien poliittinen romantiikka on vanhemmiten muuttunut pelkäksi romantiikaksi.

I Fall In Love Too Easily – Levyltä Lee Konitz/Brad Mehldau/Charlie Haden/Paul Motian: Live at Birdland (ECM, 2011)
Lee Konitz, pianisti Brad Mehldau, Paul Motian improvisoivat hapuillen ja kuin keskustellen koskettavan standardisävelmän ympärillä. Musiikki leijuu levollisesti vapaana kaikesta näyttämisen tarpeesta.

Charlie Haden & Liberation Music Orchestra: Sandino

Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.