Kaikkialla julistetaan äänilevyjen ja levykauppojen katoamista, kun ihmiset siirtyvät lataamaan musiikkinsa netistä suoraan tietokoneen kovalevylle. Vastikään ensimmäiset kolme levyään julkaissut uusi levy-yhtiö Ilma Records luottaa kuitenkin vielä fyysisen, kädessäkin kummasteltavan cd-levyn mahdollisuuksiin tavoittaa kuulijoita.
Ilma Recordsin perustaja ja tuottaja Pekka Tuppurainen kirjoittaa sähköpostihaastattelussa: ”En usko, että ns. taidemusiikin (klassinen, jazz, nykymusiikki ja kansanmusiikkikin) levymyynti tulee tyrehtymään, ainakaan samassa mittakaavassa kuin populaarimusiikin myynti on laskenut. Taidemusiikin harrastajille ja kuuntelijoille on edelleen tärkeää saada musiikki jossain konkreettisessa muodossa itselleen.” Toki Ilma Recordsin uutuudet ovat tarjolla myös nettikaupassa tiedostoina, mikä on Tuppuraisen mukaan nykyään välttämätöntä.
Ilma Records puskee toisellakin tavalla yleistä kulttuuri-ilmapiiriä vastaan. Se nimittäin keskittyy julkaisemaan vaativaa ja vaikeasti luokiteltavaa musiikkia, joka ei ole helppotajuisen kivaa tai pinnallisen trendikästä, vaan hämmentävää ja haastavaa kuultavaa. Vaikka levyjen artistit saksofonisti Mikko Innanen, pianisti Aki Rissanen sekä duo Verneri Pohjola ja Joonas Riippa ovat tulleet kaikki tutuiksi jazziksi luokiteltavan musiikin tekijöinä, eivät Ilma Recordsin tuotteet suoralta kädeltä julistaudu jazziksi. Joku kuulija saattaa jopa epäillä, onko tässä ylipäänsä kyse musiikista.
Ilma Records panostaa paljon levyjensä ulkoasuun ja levyt ovat tyylikkään mustavalkoisiin pahvikoteloihin pakattuja. Tuppurainen mainitsee esimerkkeinä muita levymerkkejä, kuten kotimainen TUM Records tai saksalaiset ECM ja Winter & Winter, ja toteaa:” Pitäisin ulkoasua menestymisen edellytyksenä ja vaatimuksena, varsinkin kokeellisemman musiikin saralla. Mitä levottomampaa musiikki on, sitä tärkeämpää on saada siihen joku ote, edes pakkauksen muodossa.”
Tuppuraisen mielestä marginaalimusiikin markkinointi Suomessa on haastavaa, minkä vuoksi on välttämätöntä tähdätä heti laajemmille kansainvälisille markkinoille. Pyrkimyksessä auttaa yhteistyö arvostetun ranskalaisen æon-levymerkin kanssa, joka on erikoistunut klassisen musiikin ja kokeellisen nykymusiikin julkaisemiseen. Yhteistyö mahdollistaa kolmen levyn julkaisemisen samanaikaisesti sekä tuo avuksi laajan kansainvälisen jakelun Euroopassa ja Japanissa.
Usein puhutaan luonnon monimuotoisuudesta, siitä kuinka tärkeää on, että luonnossa säilyy rikas ja monipuolinen kasvi- ja eläinmaailma. Samalla tavalla täytyy vaalia myös kulttuurin monimuotoisuutta. Esimerkiksi musiikin näkyvimpinä kasvustoina paistattelevat julkisuuden päivänperhoset, rockin ja viihteen supertähdet tai klassisen musiikin arvostetut ikonit. Musiikin elinvoimaisuuden takaa rikas, monipuolinen ja usein vaikeasti tavoitettava aluskasvusto, juuri Ilma Recordsin levyuutuuksien kaltainen kunnianhimoinen taide, joka tuo raikkaan tuulenvireen vanhojen pierujen keskelle.
Mikko Innanen: F60.8 Digital Home Recordings (AECD 0872)
Mikko Innanen on saksofonivirtuoosi, jonka jazzin harrastajat tuntevat sekä svengaavan nykyjazzin että vapaamman improvisaation taitajana. Uudella levyllään Innanen on kuitenkin heittänyt kaiken perinteisen virtuositeettinsa romukoppaan. Vuonna 2004 Innanen äänitti kotonaan yhteensä kolmen tunnin verran materiaalia välineenään erilaisia äänityslaitteita, kuten sanelukone, kasettinauhuri ja minidisc-soitin, Tästä raaka-aineesta Pekka Tuppurainen työsti reilun puolen tunnin mittaisen kokonaisuuden, jonka rujot soundit tuovat ainoana vertailukohtana mieleen eräät Tom Waitsin projektit. Musiikki ei kuulosta lainkaan Waitsilta, mutta samankaltaista rohkeutta uhmata ns. hyvän musiikin sovinnaisia tunnusmerkkejä Innasella kyllä on.
Verneri Pohjola – Joonas Riippa: Michelin Star (AECD 0871)
Verneri Pohjolan lyyrinen trumpetti on olennainen osa Ilmiliekki Quartetin soundia ja Joonas Riipan rummut vauhdittavat monia kotimaisia jazzyhtyeitä. Mutta kuten Innanen omalla levyllään, myös duo Pohjola – Riippa on Ilma Recordsin tuotannossa hylännyt lähes kokonaan omat instrumenttinsa ja perinteiset jazzin keinot. Duon levytyssessioon oli koottu vaikuttava arsenaali erilaisia äänenlähteitä; kuten viulu, trumpetti, saksofoni, erilaiset kosketinsoittimet, kanteleet, lyömäsoittimet, keittiövälineet, nauhurit, cd-soittimet jne. Näillä välineillä Pohjola ja Riippa improvisoivat kokeellisia äänimaisemia ja tunnelmasta toiseen ajelehtivia soundikatkelmia, joiden keskellä Pohjolan trumpetin soundi hehkuu hetken kuin jalokivi.
Aki Rissanen: La Lumière noire (AECD 0870)
Pianisti Aki Rissasen konserteissa äänitetty soololevy poikkeaa akustisuudessaan muista Ilma Recordsin uutuuksista paljon. Asenne on kuitenkin sama; tinkimätöntä, helppoja ratkaisuja karttavaa taidetta. Sävelletyn ja improvisoidun materiaalin ero on levyllä vaikeasti havaittava, mutta lopputuloksena syntyy kaunista klassisen musiikin ja jazzin rajankäyntiä. ”La Lumière noire” on hiljaista ja vivahteikasta musiikkia., joka tuo ansiokkaasti esille myös Rissasen taidot pianistina.
Julkaistu Pohjolan Sanomissa 18.5.2008.
Vastaa