Gilbert Isbin: Plays Nick Drake & Jonas Hellborg/Shawn Lane: Zenhouse & Tri-Dim: Tri-Dimprovisations


Olen niputtanut yhteen kolme varsin erilaista levyä, joita kuitenkin yhdistää akustisen kitaran keskeinen rooli. Ensimmäisellä levyllä nimeltä “Gilbert Isbin Plays Nick Drake” akustinen kitara on aivan ainoa instrumentti. Levyn nimi nostaa todennäköisesti mieleen kysymyksen, kuka kumma on tämä Nick Drake. Todennäköisesti myös Gilbert Isbin on outo nimi. Onneksi levyyn liittyy kansiteksti, joka vastaa näihin kysymyksiin. Nick Drake oli englantilainen laulaja/lauluntekijä, joka levytti muutaman LP:n 1960- ja 70-lukujen vaihteessa. Drake oli luonteeltaan autistinen ja hänen tiedossa olevat kymmenkunta keikkaa epäonnistuivat pahasti. Drake kuoli masennuslääkkeiden yliannostukseen vuonna 1974 vain 26-vuotiaana. Draken levyt jäivät hänen elinaikanaan lähes tuntemattomiksi, mutta kuolemansa jälkeen Drake on saavuttanut väärinymmärretyn neron kulttimainetta. Esimerkiksi sellaiset nimet kuin Tom Verlaine, Kate Bush, Paul Weller ja Morrissey ovat tunnustaneet saaneensa vaikutteita Draken musiikista. Nyt belgialainen jazzkitaristi Gilbert Isbin on levyttänyt yksin akustisella kitaralla Draken musiikkia. Levyllä on 11 kaunista kappaletta, joita yhdistää hauraan harras tunnelma. Levy on jälleen hyvä osoitus siitä, että valtavirtojen sivujuoksuilta voi tehdä kiinnostavia löytöjä.

Akustinen kitara on pinnalla myös ruotsalaisen basistin Jonas Hellborgin ja englantilaisen kitaristin Shawn Lanen live-levyllä. Aikoinaan John McLaughlinin yhtyeessäkin soittanut Hellborg soittaa tällä levyllä akustista bassokitaraa, joka jää melko taustalle musiikin kokonaisuudessa. Mistään bassovirtuositeetin osoittamisesta ei ole kyse. Taustalla vaikuttaa myös lyömäsoittimia hienovaraisen huomaamattomasti soittava nimimerkki apt.Q-258. Levyllä on neljä pitkää improvisaatiota, jotka ovat kuin minimalistisia jameja, joiden aikana tapahtuu varsin vähän. Musiikki on luonteeltaan mietiskelevää, kuten jo levyn nimestä voi päätellä. Varsinkin viimeinen improvisaatio “conclusion” kuulostaa hyvin itämaiselta, intialaiset vaikutteet tulevat kuuluvasti esille. Mielestäni levy on aivan liian tasapaksua leijumista, vailla dynamiikkaa ja suuntaa, mutta kenties joku enemmän mietiskelyyn taipuvainen kuulija saa siitä enemmän irti.

Norjalais-ruotsalaisen Tri-Dim-trion “Tridimprovisations” poikkeaa musiikillisesti täysin kahdesta edellä käsitellystä levystä. Ruotsalainen kitaristi David Stackenäs on soittanut mm. Raymond Stridin ja Mats Gustafssonin kanssa ja norjalaiset saksofonisti Håkon Kornstad ja lyömäsoittaja Ingar Zach ovat Trondheimin Konservatorion Jazz-osaston kasvatteja. Molemmat ovat olleet mukana monissa uusissa norjalaisissa yhtyeissä, mm. Bugge Wesseltoftin ja Audun Kleiven kanssa. Trionsa esikuviksi he mainitsevat em. Mats Gustafssonin, Evan Parkerin ja Derek Baileyn. Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että Tri-Dim soittaa silkkaa vapaata improvisointia, musiikkia vailla melodiaa tai kiinteää rytmiä. Trion rakentaa kuusi lyhyttä äänimaalausta, jotka ovat pikemmin kuin herkkiä akvarelleja kuin ronskeja öljyvärin roiskeita, jollaisiin vapaata improvisaatiota usein tekee mieli verrata. Tri-Dim-trion levyllä on kestoa vain 28 minuuttia, mutta silti enemmän asiaa kuin monilla täyspitkillä levyillä.

Gilbert Isbin: Plays Nick Drake (Traurige Troben)
Gilbert Isbin; akustinen kitara

Jonas Hellborg/Shawn Lane: Zenhouse (Bardo Records)
apt. Q-258; lyömäsoittimet, Jonas Hellborg; akustinen tuplakaulainen basso, Shawn Lane: akustinen kitara

Tri-Dim: Tri-Dimprovisations
BP 99004

Håkan Kornstad; tenorisaksofoni, David Stackenäs; akustinen kitara, Ingar Zach; rummut, lyömäsoittimet

Äänitetty 10.-11. 5. 1999 Cleveland Studio, Norja

28.4.2000


Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.