Kun Jukkis Uotila juhlisti 75-vuotiasta pianisti Herbie Hancockia julkaisemalla albumillisen Hancockin musiikkia, hän palasi myös omaan historiaansa jazzin parissa. Hancockin vuonna 1965 ilmestynyt levy ”Maiden Voyage” oli nimittäin 13-vuotiaan Uotilan ensimmäinen jazzlevyhankinta. Niinpä ei olekaan kumma, että kaikki tämän jazzklassikon kappaleet pääsivät yhtä lukuunottamatta Uotilan kvartetin tulkittaviksi.

Näiden neljän raidan ohella Uotila valitsi levylle kolme sävellystä vuoden 1968 ”Speak Like A Child” -levyltä ja sävellykset vuonna 1969 ilmestyneiltä levyiltä ”The Prisoner” ja ”Fat Albert Rotunda”. Viimeksi mainittu oli Hancockin ensimmäinen Warnerilla julkaistu levy, joka jo vei Hancockia sähköisen jazzin suuntaan.

Muut valinnat nostavat Hancockin moniulotteisesta perinnöstä esille miehen Blue Notelle levyttämää akustista jazzia. Myös Miles Davisin toisen klassisen kvartetin ohjelmistoon päätyneet Hancock-sävellykset luovat näkökulmansa Uotilan levylle. Esimerkiksi avausraita ”The Sorcerer” ammentaa enemmän Davisin tulkinnasta kuin Hancockin omasta versiosta.

Uotila on koonnut levylleen toimivan yhtyeen. Uotila itse soittaa säkenöivän kirkasta pianoa sekä solistina että säestäjänä. Esimerkistä käy ”Speak Like A Childin” hieno soolopianoversio, kaksiminuuttinen pelkistettyä kauneutta. Bassoa soittaa kotimaisten basistien kärkijoukkoon nopeasti noussut varmaotteinen Jori Huhtala. Saksofonisti Jussi Kannaste ei lankea mekaaniseen turhanpuhumiseen, vaan tavoittaa soittoonsa vahvan latauksen lämpöä ja läsnäoloa.

Uotila keskittyy siis pianoon ja jättää rummut amerikkalaisen vieraansa Billy Hartin huoleksi. Hart soitti Hancockin yhtyeessä vuosina 1969-73 ja on viime aikoina johtanut kvartettia, jolta on ECM-levymerkillä julkaistu kaksi upeaa levyä ”All Our Reasons” ja ”One Is The Other”. Uotilan levyllä Hart muovaa ja värittää kvartetin ilmaisua samaan tapaan kuin oman yhtyeensä kanssa.

Uotilan kvartetti esittää Hancockin musiikkia tyylinmukaisesti ja uskottavasti. Uotila ei ole tulkinnut Hancockia radikaalisti uudelleen, vaan sävellykset ovat säilyneet tunnistettavina. Tietystä kunnioituksesta huolimatta lopputulos on huomattavasti enemmän kuin pelkkä kopio tai taitavien muusikoiden tyylinäyte, sillä Uotilan versio Hancockin klassikoista on kuin raikasta lähdevettä, siis musiikkia, josta turha makeus on pelkistetty pois.

Jukkis Uotila: The Herbie Hancock Legacy feat. Billy Hart (KSJazz, 2015)
Jussi Kannaste, tenorisaksofoni, Jukkis Uotila, piano, Jori Huhtala, basso, Billy Hart, rummut

Julkaistu myös @Suomijazz.com.