Kun syyskuun loppupuolella sattuu ilmestymään kahden pohjoismaisen ison orkesterin uudet albumit, on luontevaa yhdistää niiden esittelyt samaan postaukseen. Orkesterit ovat ruotsalaisen basistin Vilhelm Bromanderin johtama Unfolding Orchestra ja norjalaisen rumpalin Gard Nilssenin Supersonic Orchestra, joista edellisessä soittaa 13 muusikkoa ja jälkimmäiseen kuuluu peräti 17 soittajaa. Vaikka yhtyeet soittavat erilaista musiikkia, liikkuvat ne molemmat siinä mielessä samoissa musiikillisissa maisemissa, että kummallakaan levyllä ei ole kyse perinteisestä big band -musiikista. Pikemminkin albumit herättävät vaikka Charles Minguksen, Sun Ran ja Charlie Hadenin isojen yhtyeiden musiikkiin liittyviä mielikuvia.

Vilhelm Bromander on vaikuttanut ruotsalaisen free jazzin ja improvisoidun musiikin kentällä ja hän on ollut mukana esimerkiksi Christer Bothénin triossa ja Elin Forkelidin Coltrane-tulkinnoistaan tunnetussa yhtyeessä. Nyt Bromander on säveltänyt uutta musiikkiaan Unfolding Orchestralle. Sen ensimmäinen albumi on tiivis, reilun puolen tunnin mittainen, kokonaisuus, jolle mahtuu kolme sävellystä.

Levyn avaa lähes 17 minuutin mittainen nimikappale, joka nivoo saumattomasti yhteen jazzin ja intialaisen musiikin vaikutteet. Kappale alkaa intialaiseen dhrupad-tyyliin erikoistuneen hollantilaisen laulajan Marianne Svašekin pitkällä vokaali-introlla, jota hän säestää tanpuran bordunaäänellä. Noin neljän minuutin jälkeen mukaan liittyy Katt Hernandezin viulu ja lopulta koko orkesteri pauhaa täydellä voimallaan, mutta alun meditatiivinen tunnelma säilyy koko matkan ajan. Saksofonisti Martin Küchen ja trumpetisti Emil Strandberg soittavat pitkät ja ilmaisuvoimaiset soolot ennen kuin orkesteri hiljenee ja vain tanpura jää hiljaa hurisemaan.

Levy jatkuu kappaleella “Låt våra tårar bli våra vapen“, jonka Ornette Colemanin suuntaan viittaava lempeä melodia nousee esille yhtyeenjohtajan bassointron jälkeen. Elin Forkelidin ja Alberto Pintonin free jazzin kielellä soittamat raa’an rosoiset soolot kohottavat kappaleen intensiteettiä, kunnes lopussa palataan melodian rauhallisiin tunnelmiin. Myös albumin kolmas kappale, levollinen balladi “Blommor och bröd” (kuunneltavissa alla) rakentaa vahvan draaman kaaren, jonka aikana erityisesti Christer Bothénin klarinetti pääsee ääneen.

Vilhelm Bromander Unfolding Orchestra: In This Forever Unfolding Moment (Thanatosis Productions, 2023)
Vilhelm Bromander, basso, Katt Hernandez, viulu, Martin Küchen, Elin Forkelid, Alberto Pinton, saksofonit, Christer Bothén, bassoklarinetti, Emil Strandberg, trumpetti, Mats Äleklint, pasuuna, Alex Zethson, piano, Mattias Ståhl, vibrafoni, Dennis Egberth, rummut, Anton Jonsson, rummut, Marianne Svašek, laulu, tanpura

Supersonic Orchestran poikkeuksellinen kokoonpano kiinnittää huomion jo ennen levyn kuuntelemista, sillä yhtyeeseen kuuluu peräti seitsemän saksofonistia sekä kolme basistia ja rumpalia. Äkkiä voisi kuvitella, että tuollainen orkesteri on koottu free jazz -tyylistä rymistelyä varten. Ja kyllä Supersonic Orchestrasta tarvittaessa irtoaa massiivinen äänimuuri, mutta orkesteri ei kuitenkaan paahda täysillä koko aikaa. Isosta orkesterista näet kohoaa esille erilaisia pienempiä kokoonpanoja ja täyden orkesterin pauhun vastapainoksi kuullaan lähes lyyrisiä jaksoja.

Orkesteri koostuu muusikoista, joista suurin osa on tunnettuja myös oman musiikkinsa esittäjänä. Niinpä ei olekaan ihme, että kaikki saavat äänensä kuuluville myös solisteina, erityisesti orkesterin saksofonistit ovat vahvasti esillä. Gard Nilssen ja André Roligheten vastaavat sekä vahvoista sävellyksistä että erityisen oivaltavista ja solisteja kommentoiden kirittävistä sovituksista. Näistä aineksista syntyy niin väkevän värikästä jazzia (ja jazzia tämä musiikki ilmiselvästi on), että orkesterin keikkaa joulukuun We Jazz -festivaalilla on on syytä odottaa innolla.

Huomion ansaitsee vielä Chad Taylorin ansiokas levykansiteksti, jolla kirjoittaja tekee kuulijalle palveluksen ja nimeää jokaisen kappaleen solistit.

Gard Nilssen´s Supersonic Orchestra: Family (We Jazz, 2023)
André Roligheten, Eirik Hegdal, Per ”Texas” Johansson, Kjetil Møster, Mette Rasmussen, Maciej Obara, Signe Emmeluth, saksofonit, klarinetit, lyömäsoittimet, Thomas Johansson, Goran Kajfes, trumpetti, lyömäsoittimet, Erik Johannessen, Guro Kvåle, pasuuna, lyömäsoittimet, Petter Eldh, Ole Morten Vågan, Ingebrigt Håker Flaten, basso, lyömäsoittimet, Håkon Mjåset Johansen, Hans Hulbækmo, Gard Nilssen, rummut, lyömäsoittimet

Kummatkin albumit pääsevät vaikeuksitta blogin tämän vuoden kuuntelusuositusten listalle: Vuoden valinnat 2023. Sopii klikata linkkiä ja käydä kurkistamassa, mitä muita uusia levyjä olen tänä vuonna kuunnellut.