Juhannuksen jälkeinen viikonloppu toi jälleen kerran Kalottjazz & Blues -festivaalin Tornioon ja Haaparannalle. Takavuosien laajuudestaan aika lailla supistunut festivaali järjestettiin etupäässä ulkotiloissa. Sääriskit eivät toteutuneet ja yhtä kovaa sadekuuroa lukuunottamatta ohjelma saatiin vetää läpi aurinkoisen lämpimässä kesäsäässä.

Torstai 27.6.2024

Kalottjazz & Blues -festivaali alkoi kahdella aivan erilaisille yleisöille suunnatuilla, ilmaisilla etko-konserteilla. Kun paikallinen Medicine Men -trio soitti Haaparannan puolella River Restaurantin terassilla tunnin verran roots-musiikkiaan, yleisönä oli vahvasti keski-ikäistä väkeä. Medicine Men on sympaattinen yhtye, jonka pelkistettyjä versioita enemmän tai vähemmän tunnetuista blues-ja rock-kappaleista on aina ollut mukava kuunnella.

Tornion puolella festivaalin päälavalla Aineen taidemuseon vieressä nuorisokonsertti tavoitti puolestaan huomattavasti nuoremman ja myös suuremman yleisön. Paikallisten yhtyeiden jälkeen illan päävieraana Ege Zulu räppäsi ja lauloi ilmeisen energisesti innostuneesti oikean yhtyeen säestyksellä.

Perjantai 28.6.2024

Perjantain iltapäivän ohjelmasta osallistuin molempiin museoissa, siis sisätiloissa, järjestettyihin konsertteihin. Tornionlaakson museon sekä esiintyjille että yleisölle ahtaissa tiloissa esiintyi sellisti ja laulaja Heini Mielosen trio. Sellon syvä soundi ja kitaristi Markku Kanervan taidokas soitto olivat parhaimmillaan maalatessaa avaria maisemia instrumentaalikappaleissa. Parilla kappaleella kompiksi soitettu “taustanauha” (toki siis tietokoneelta) saivat ikävöimään oikeaa basisti ja rumpalia.

Aineen taidemuseolla esiintyi laulaja ja näyttelijä Edda Magnason, joka on erityisesti tunnettu pääosastaan Monica Zetterlundin elämästä kertovassa elokuvassa “Monica Z“. Nyt ohjelmassa ei ollut mitään Zetterlundin laulujazziin viittaavaa, vaan taitava näyttelijä esitti valloittavan kokonaisteoksen, johon olennaisena osana kuuluivat hauskat ja eloisat välispiikit. Magnason osoittautui myös taitavaksi pianistiksi ja konsertista muotoutui innostava sekoitus laulajan omakohtaisista kokemuksista kertovista lauluista ja teatterimusiikista.

Folkets Husin Blues Night festivaaliperjantain iltana kuuluu Kalottjazz & Bluesin pitkään perinteeseen. Muutama vuosi sitten Blues Night siirtyi rantapuistoon aivan Tornionjoen rannalle ja samalla tapahtuman luonne muuttui bileistä ulkoilmakonsertiksi.

Tämän vuoden Blues Nightiin oli onnistuttu valitsemaan kolme sopivan erilaista yhtyettä. Illan aloitti Juurakko, joka käytti bluesiinsa suomalaista kansanmusiikkia, suomalaista kansanrunoutta ja suomalaisia kansansoittimia, kuten kantele ja jouhikko. Tämä innovatiivinen yhdistelmä toimi erittäin hyvin ja bluesin poljento syntyi näilläkin eväillä uskottavasti. Juurakko esitti tumman surulliset laulunsa hyväntahtoisen humoristisesti.

Myös illan toinen esiintyjä Bror Gunnar Jansson oli bluesyhtyeeksi epäsovinnainen, sillä kokoonpanoon kuuluivat sekä sello että tuuba basson roolissa. (Sellistin ja tuubistin nimet ovat vielä hakusessa. Festivaalin käsiohjelma ei enää muusikoiden nimiä kerro, ei myöskään artistin kotisivut/some. Onko tällainen välinpitämättömyys musiikin tekijöistä suoratoistopalveluiden syytä? Täydennän nimet, kun saa ne selville.) Siinä missä suomalainen Juurakko oli synkkyydessään valoisa, esitti ruotsalainen Bror Gunnar Jansson todella synkeää, primitiivisen hypnoottista groovea. Siinä menivät kansalliset ennakkokäsitykset mukavasti päinvastoin.

Illan päätti argentiinalais-torniolainen bluesrock-kitaristi Saverio Maccne, joka vahvojen rockvaikutteidensa vuoksi ei ole ihan perinteinen bluesmuusikko hänkään. Ohjelmassa oli siis enemmän rockia kuin bluesia, vakuuttavan virtuoosimaisesti ja jämäkästi esitettynä.

Lauantai 29.6.2024

Lauantain festivaali alkoi osaltani Riverside Jazzin talkoohommissa lipunmyyjänä Haaparannalla vanhan ja idyllisen Hermanssonin kaupan sisäpihalla, joka on näkemisen arvoinen paikka jo sinällään. Talkoovastuun takia musiikin kuuntelu jäi tässä konsertissa vähemmälle, muutaman kuvan ennätin kuitenkin napata. Konsertissa esiintyivät amerikkalainen laulaja/lauluntekijä/kitaristi Gayle Skidmore sekä proge/folk/rock-yhtye Vies Vignette.

Rankka sadekuuro iski kesken Skidmoren keikan. Skidmore jatkoi rauhassa esiintymistä, kun yleisö pakeni suojaan kauppahuoneen aittoihin ja räystäiden alle. Sadekuurot ovat lyhytaikaisia ja niin yleisö saattoi palata paikoilleen, kun sade pian hellitti.

Onneksi kyse oli vain lyhytaikaisesta kuurosta ja iltapäivän pääkonsertti Åströmin puistossa Aineen taidemuseon kupeella pystyttiin viemään läpi auringon paisteessa. Järjestäjät olivat ottaneet aika suuren riskin, sillä kunnollinen sade olisi kyllä estänyt puistossa esiintymisen kokonaan. Vastaisuudessa riski pienenee huomattavasti, sillä puistoon rakennetaan kiinteät lavarakennelmat, jotka tarjonnevat sääsuojaa niin yleisölle, esiintyjille kuin tekniikallekin.

Puistokonsertin aloitti festivaalin ainoa(!) jazzyhtye, suomalais-italialainen DAIÈN5. Kokoonpanoltaan klassinen jazzkvintetti esitti jäsentensä säveltämää hard bobia, siis valoisaa ja energistä akustista jazzia, joka toi mieleen vaikkapa Art Blakeyn Jazz Messengers-yhtyeen elinvoimaisen musiikin. Yhtyeen suomalaisjäsen saksofonisti Casimir Ekholm ja trumpetisti Cesare Mecca olivat pääsolistit, mutta myös muut yhtyeen jäsenet osoittivat kykynsä myös solisteina. DAIÈN5 olisi kuulostanut vieläkin paremmalta, jos pianisti Giuseppe Blanco olisi saanut soittaa oikeaa pianoa kolkkosoundisen sähköpianon sijasta.

Norrbotten Big Bandin tämän kesän vieraat olivat Blacknuss-yhtye ja soul-laulaja Eric Gadd. Kokoonpano esitti suorastaan massiivisen voimakasta funk/soul/hip-hop -rytmien ilottelua. Konsertin alkupuolella lavan valtasivat Blacknussin solistit Mary N´Diaye ja Prince Prime. Jopa läkähdyttävän intensiivinen vauhti rauhoittui hieman, kun Eric Gadd tuli lavalle ja siirsi näkökulman pehmeämpään soul-ilmaisuun. Gadd ilahtui ja hieman huvittavasti yllättyi, kun huomasi, että täällä kaukana pohjoisessakin on hänen laulujaan tuntevia ihmisiä.

Norrbotten Big Band oli oli tuttuun tapaan vakuuttava, kun se loi väkevästi iskevän ja jämäkän taustan solisteille. Orkesteri oli tällä kertaa ehkä tavallista enemmän säestävässä roolissa, mutta toki muutama soolovuoro lankesi myös big bandin jäsenille, mieleen jäivät ainakin Karin Hammarin (pasuuna) ja Per “Ruskträsk” Johanssonin (tenorisaksofoni) soolot.

Norrbotten Big Band ja kumppanit tarjosivat niin voimallisen lautauksen, että sen olisi pitänyt olla konsertin viimeinen esitys. Konsertin päättäneen Laura Voutilaisen suomalainen iskelmäpop sopi huonosti konserttikokonaisuuteen ja iltapäivä lässähti mahalaskuun.

Kalottjazz?

Jazz on siitä ovela käsite, että sillä voidaan markkinoida mitä moninaisimpia asioita. Jazziin liittyvää urbaanin älyllistä ja vapaata ilmapiiriä on muistaakseni käytetty niin autojen kuin hajuvesien markkinoinnissa. Joskus tuntuu, että sana toimii huonosti vain jazzmusiikin itsensä mainonnassa. 

Harmillisesti myös Kalottjazz & Blues -festivaalin ohjelmassa jazzille jää kovin pieni osa, siis festivaalin nimestä huolimatta. Vaikka edellä kehumani Dàien5 esitti jazzinsa taitavasti ja big band solistit tuovat jazzin improvisaatiota kaikkeen esittämäänsä musiikkiin, jäivät sekä suomalaisen että ruotsalaisen uuden jazzin tarjoamat mahdollisuudet terävöittää taiteellista tasoa käyttämättä.

TOP 5 -valintani

Vaikka ohjelma oli siis jazzin ystävän kannalta ohuehko, ohjelmassa oli toki useita kiinnostavia esiintyjiä. Tässä oma TOP 5 -valintani satunnaisessa järjestyksessä:

• DAIÈN5 – periaatteessa tuttua jazzia raikkaasti tulkittuna
• Edda Magnason – laulajan ja näyttelijän valloittava esitys
• Juurakko – suomalaisen kansanmusiikin ja bluesin yhdistäminen tarjosi jotain aivan ennenkuulematonta
• Eric Gadd & Blacknuss & Norrbotten Big Band – voimallista funk/hip-hop/jazz/soulia
• Medicine Men – kotijoukkueen sympaattista roots-musiikkia oli mukava kuunnella

Mainittakoon vielä, että Haaparannan kirkossa festivaalin lauantai-iltana päättänyt Johanna ja Mikko Iivanaisen konsertti jäi minulta väliin. Pitkän päivän jälkeen juutuin kotisohvalle jalkapallon äärelle.