Hyvän akustisen jazzlevyn resepti on perinteisesti ollut yksinkertainen. Viedään joukko jazzin ammattilaisia levytysstudioon, annetaan heille muutama svengikappale, balladeja sekä pari päivää aikaa ja tallennetaan lopputulos. Rumpali Klaus Suonsaaren debyyttilevy ”Reflecting Times” tehtiin tällä reseptillä ja lopputuloksenä syntyi on albumin verran aikaa hyvin kestänyttä musiikkia, josta jazz ei paljon parane.

”Reflecting Times” äänitettiin 17.-18.3. 1987 New Yorkissa. Klaus Suonsaari sai koottua studioon hienon kvintetin, jonka muusikot olivat sopivasti omien muusikon taipaleiden eri vaiheissa. Suonsaarelle kyse oli ensimmäisestä omasta levystä ja myös tanskalainen pianisti Niels Lan Doky oli uransa alkupuolella takanaan pari omaa levyä. Trumpetisti Tom Harrell ja saksofonisti Bob Berg olivat edenneet urallaan jo pidemmälle ja soittaneet monien merkittävien muusikoiden yhtyeissä, Harrell esimerkiksi Phil Woodsin ja Berg Miles Davisin kanssa. Yhdessä he olivat mukana Harrellin ensimmäisillä levyillä ja pianisti Horace Silverin 1970-luvun lopun albumeilla. Basisti Ray Drummond oli hänkin vakiinnuttanut asemansa jazzin huippuammattilaisena.

Levyllä on kuusi Suonsaaren säveltämää kappaletta, joista ”Miles Apart”, ”Tight” ja ”Cassie´s Tune” (tempomerkintänä ”Jimmy Cobb happy tempo”) svengaavat mukaansatempaavasti. ”Reflecting Times” ja ”Pink Lady” ovat molemmat klassisia jazzballadeja, kun taas kaunis ”Autumn Dance” asettuu jonnekin balladin ja svengiraidan välimaastoon.

Ehkäpä juuri Suonsaaren hard bopin ja 1960-luvun jazzin ympäristöön vaivatta sopeutuvien sävellysten ansiosta yhtye onnistuu soittamaan rennon energisesti ja innostuneesti, vaikka kyse on vain tätä yhtä levytystä varten kootusta kokoonpanosta. Harrell ja Berg soittavat sopivan rouhealla soundilla itsevarmoja sooloja ja Lan Dokyn piano soi melodisesti ja kirkkaasti niin kompissa kuin sooloissakin. Kun Drummond ja Suonsaari osaavat luoda ja koko yhtyettä kantavan grooven, on käsillä eräs suomalaisen jazzin onnistuneimpia esikoisalbumeja. Se kannattaa napata omaan levyhyllyyn, jos sattuu kohdalle osumaan.

Tunnettu jazzkirjoittaja Ira Gitler on kirjoittanut levylle positiivisen (tietenkin) kansitekstin, joka selvästi perustuu keskusteluun Suonsaaren kanssa. Teksti kokoaa yhteen Suonsaaren siihenastisen uran musiikkia harrastavasta helsinkiläisestä perheestä Bostonin Berklee College of Musicin kautta New Yorkin jazzympyröihin. Levystä on julkaistu myöhemmin myös cd-versio, jolle mahtuu kaksi kappaletta enemmän kuin vinyylille.

The Klaus Suonsaari Quintet: Reflecting Times (Storyville, 1988)
Tom Harrell, trumpet, Bob Berg, tenorisaksofoni, Niels Lan Doky, piano, Ray Drummond, basso, Klaus Suonsaari, rummut

Jälkikirjoitus. Ostin levyn Suonsaarelta itseltään joskus 1980-luvun aivan lopussa, kun hän esiintyi Tornion Kaupunginhotellissa. En mitenkään muista enää, ketä yhtyeessä tuolloin soitti. Konsertin lienee järjestänyt Riverside Jazzin edeltäjä Raja Jazz -yhdistys, jonka toiminnassa en ollut mukana.

Saksofonisti Bob Berg (1951-2002) vieraili hänkin Torniossa kesällä 1998 Kalottjazz & Blues -festivaaleilla Norrbotten Big Bandin solistina. Berg kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 2002.