Sain kuunneltavaksi jälleen kolme uutta eurooppalaista pianotriolevyä, jotka sijoittuvat selvästi eri puolille pianotriojen kentällä.

Tanskalainen pianisti Søren Bebe on itselleni uusi nimi, vaikka pian ilmestyvä “Here Now” on jo hänen nimeään kantavan trion seitsemäs albumi. “Here Now” asettuu selvästi siihen pohjoismaisen jazzin perinteeseen, johon liiittyvät niin avarat ja viileät maisemat kuin surumielisen syksyiset melodiat. 

Beben kymmenestä sävellyksestä koostuva albumi soi kirkkaana ja vain olennaisimpaan keskittyneenä. Trio liikkuu lähes koko ajan hitaassa balladitempossa, vain “Summerin” tarttuva groove painaa hetkeksi kaasupoljinta. Läheisenä vertailukohtana mieleen tulee norjalaisen Tord Gustavsenin musiikki, esimerkiksi “Tangeriaa” olisin sokkotestissä veikannut Gustavsenin kappaleeksi. 

“Folksy (To Jan)” viittaa puolestaan sekä nimensä että melodiansa puolesta pohjoisen jazzsoundin luojiin kuuluvan Jan Johanssonin suuntaan. Kappaleen rumpuintrossa Knut Finsrud todistaa, kuinka rumpali voi soittaa jännittävää musiikkia myös pienillä eleillä ja hiljaisella volyymilla. Koko hiljainen albumi perustuu pienille eleille ja avara tilantunteelle, jonka onnistunut äänitys on taitavasti tallentanut. “Here Now” on kuulaan kaunis kokonaisuus, jota annos rosoisuutta tai vaaran tunnetta olisi epäilemättä terävöittänyt.

Søren Bebe Trio: Here Now (From Out Here Music, 2023)
Søren Bebe, piano, Kasper Tagel, basso, Knut Finsrud, rummut

New Yorkin vuosien jälkeen koti-Suomeen palannut pianisti Tuomo Uusitalo on julkaissut uuden suomalaisen trionsa ensimmäisen albumin. Nimestään huolimatta albumi tuntuu katselevan New Yorkin suuntaan, sillä levyn jalkoja naputtamaan ja sormia napsuttelemaan pakottava svengi kuulostaa juuri sellaiselta, jota kelpaisi (ainakin jazzromanttisen ja ehkä kliseisen mielikuvani mukaan) kuunnella suurkaupungin jazzklubilla viskilasi kädessä. 

Tuomo Uusitalo Trio on erinomainen yhtye, joka soittaa vetävästi svengaavaa jazzia vakuuttavasti. Levyllä on yhdeksän kappaletta, neljä Uusitalolta ja neljä rumpali Roope Kantoselta sekä yksi basisti Juuso Rinnalta, jotka kaikki ovat toimivaa ja tyyliltään uskottavaa nykyjazzia. Esimerkiksi levyn avausraita “Three Bridges” vihjaa melodiassaan Thelonious Monkiin ja sen pianoriffi toistuu pitkin matkaa ja ennen kappaleen päätöstä kokoaa itsepintaisesti  jännitystä vuoropuhelulla Kantosen rumpujen kanssa. “Mmoods” kumartaa vielä avausraitaa enemmän Monkin suuntaan ja tarjoaa tilaa Rinnan basson notkealle soololle sekä Uusitalon tiheälle ja moni-ilmeisen improvisaatiolle. Myös letkeästi kulkevat “Greenwich Village” ja “Cabrini 181” sekä levyn päättävä balladi “All Things Beautiful” jäävät miellyttävästi mieleen. 

“Homecoming” on täyteläinen ja tavallista onnistuneempi jazzlevy, jolla Tuomo Uusitalo Trio todistaa, että perinteisen tyylin sisällä on mahdollista luoda raikasta ja mielenkiintoista musiikkia.

Tuomo Uusitalo Trio: Homecoming (Fresh Sound New Talent, 2023)
Tuomo Uusitalo, piano, Juuso Rinta, basso, Roope Kantonen, rummut

Jo vuonna 2018 debyyttilevynsä julkaisseessa Enemy-triossa soittavat brittiläiset Kit Downes (piano) ja James Maddren (rummut) sekä ruotsalainen basisti Petter Eldh. Yhtyeen nimeä kantanut intensiivinen debyyttilevy ilmestyi Edition Recordsilla ja enemmän kamarimusiikin hengessä soiva ECM-levy “Vermillion” vuonna 2022. Yhtye vaihtoi levy-yhtiötä myös toisen albuminsa jälkeen ja trion kolmas albumi, lähinnä  Downesin ja Eldhin sävellyksistä (kaksi kappaletta on merkitty koko yhtyeen nimiin) koostuva “The Betrayal” ilmestyi vähän aikaa sitten We Jazzilla. 

Kun “The Betrayal” pursuaa levotonta energiaa, saa kuulija odottaa odottamattomia käänteitä, eikä yhden ajatuksen äärelle pysähdytä mietiskelemään pitkäksi aikaa. Reilun puolen tunnin mittaiselle levylle mahtuu kaksitoista lyhyehköä kappaletta (vajaasta kahdesta minuutista reiluun neljään minuuttiin), mikä vain korostaa musiikin moneen suuntaan kurkottavaa ilmettä. Musiikin levottomuudesta puristuu lopulta kuitenkin esille vahva kokonaisuus, jonka trion intensiivisen tiukka ja vuosien varrella hioutunut yhteissoitto sitoo yhteen.

Monilta muiltakin We Jazzin tuotannoilta tutuksi tulleen Petter Eldhin kädenjälki kuuluu levyllä hienovaraisina studiotehosteina, jotka avartavat ja rikastavat muuten akustisen pianotrion soundia. “The Betrayal” onnistuu avaamaan uuden kuvakulman pianotriojen jazziin, mikä formaatin yleisyyden huomioon ottaen on melkoinen saavutus.

Enemy: The Betrayal (We Jazz, 2023)
Kit Downes, piano, Petter Eldh, basso, James Maddren, rummut

Yhteenveto:

• Søren Bebe Trio – kauniisti äänitetty albumi tallentaa niin avaraa tilan tuntua kuin melodisesti miellyttävää jazzia
• Tuomo Uusitalo Trio – svengaavaa ja uskottavaa jazzia tuoreesti tulkittuna
• Enemy – tiivis ja intensiivinen levy hakee uusia kuvakulmia

Kaikki kolme levyä pääsevät mukaan Valon kuvia -blogin tämän vuoden kuuntelusuositusten listalle: Vuoden valinnat 2023. 

Vuosien varrella olen kuunnellut useita pianotrioja – lue niistä täältä: Pianotrio.