Raahen sympaattinen ja laadukas Rantajatsit-festivaali soi heinäkuun lopulla nyt jo 30. kerran. Ohjelmassa ei ollut yhtä varsinaista juhlakonserttia, mutta ennen paikallisin voimin toteutettuun torstai-illan avaukseen oli nyt panostettu enemmän. Festivaalin avauskonsertissa esiintyi Mopo-trio yhdessä raahelaislähtöisen lauluntekijän Samuli Putron kanssa. Itse en tähän tilaisuuteen vielä ehtinyt, mutta kaikki kuulemani todistajanlausunnot kehuivat konserttia, joka oli vetänyt Ruiskuhuoneen rannan täyteen yleisöä.

Festivaalijohtajat paneelissa

Juhlavuoden kunniaksi muisteltiin myös menneitä. Perjantain ohjelma aloitettiin Raahen teatterissa paneelikeskustelulla, josta oma Rantajatsit-urakkani alkoi. Paneeliin koontuivat kaikki festivaalin tähänastiset johtajat muistelemaan festivaalin kohokohtia. Keskustelijoita olivat siis festivaalin pitkäaikaisin keulakuva Pertti Kinnunen, hänen seuraajansa Anna-Maija Saarela ja nykyinen johtaja Charles Gil. Puhetta johdatteli Matti Nives.

Eniten äänessä oli ansaitusti Kinnunen, joka muisteli festivaalin alkuvaiheita ja erilaisia sattumuksia mielenkiintoisesti ja hauskasti. Yksittäisistä muusikoista keskusteltiin erityisesti Cecil Taylorin ja Charlie Hadenin vierailuista, jotka ovat jääneet kohokohtina minunkin mieleeni.

Perjantai teatterilla ja Ruiskuhuoneella

Paneelikeskustelun jälkeen festivaali jatkui vielä teatterin kuumassa salissa, jossa Kahden miehen galaksi eli Seppo Kantonen Hammondilla ja rumpali Joonas Riippa paahtoivat hikisen keikan. Duon villi urkujazz kuulostaa siltä, kuin tehosekoittimen läpi olisi ajettu sirkusmusiikkia, bebopia ja Monkia. Kaksikko antoi kuumuudessa kaikkensa, varsinkin Joonas Riippa jaksoi fyysistä rumpujen soittoaan paita läpimärkänä.

Iltakonsertti Ruiskuhuoneen rannassa alkoi Teppo Mäkysen 3TM-trion konsertilla. Trion viime vuonna ilmestynyt “Form” oli vuoden parhaita levyjä. Se yhdisteli luontevasti akustisen ja elektronisen musiikin elementtejä. Lähestymistapa toimi livetilanteessa ja trio soitti hienovaraisen sävykkään keikan. Tosin jossain vaiheessa mieleen nousi ajatus siitä, kuinka upeasti tämä trio svengaisi ilman sähköä. Perinteinen jazzin poljento ei kuitenkaan ole yhtyeen juttu, vaan trio kokeilee uutta ja ylittää vanhoja tottumuksia.

Laulaja Claudia Solal ja pianisti/kosketinsoittaja Benjamin Moussay Ranskasta esittivät laulajan englanninkielisiä lauluja, joiden taustalle Moussay rakensi paikoin hyvinkin orkestraalisia taustoja. Vaikeasti valmiisiin lokeroihin asettuva, viileähkö musiikki ei päästänyt helposti lähelleen ja päädyin tarkkailemaan sitä matkan päästä uteliaana.

Illan päätti Don Johnson Big Band, jonka ansiosta Ruiskuhuoneelle oli saapunut aika suuri yleisö. Se ammattitaitoisesti asiansa osaava yhtye, jonka eturivissä Tommy Lindgren tekee vaikuttavan energistä työtä.

Maakuntalaulu-uudistus Iso-Kraaselin saarella

Mikko Innasen suuri maakuntalaulu-uudistus meni eteen päin festivaalilauantain aluksi Iso-Kraaselin saarella, joka sijaitsee parinkymmenen minuutin venematkan päässä kaupungista. Innanen soittiyhdessä tuubisti Petri Keskitalon kanssa pookin (vanha majakka ilman valoa) alla täysin akustisesti. Ohjelmassa oli vanhoja maakuntalauluja tai muita paikallisen identiteetin tueksi sävellettyjä lauluja, joiden avulla duo teki kiertomatkan ympäri Suomen.

Kouluajoista tutut melodiat soivat välillä aivan suoraan, välillä vanhan jazzin tai Ayler-henkisen free jazzin tyyliin taitettuna huumoriakaan unohtamatta. Olen joutunut (tai saanut) opetella maakuntalauluja kansakoulun musiikkitunnilla ja konsertti palautti mieleen muistoja Ilomantsin Marjovaaran kansakoulusta ja sen kahdenistuttavista pulpeteista. Maakuntalaulu-uudistus on mainio projekti, joka toivottavasti jollain tavalla tallentuu levyksi tai jopa levyboksiksi.

Gourmet ja Raahen laulu

Mikko Innanen on vahvasti mukana myös Gourmet-yhtyeessä, joka esiintyi Raahen teatterin pihalla, joka on muuten erinomainen esiintymispaikka. Rantajatsit kokoaa festivaalina yhteisöä ympärilleen tarjoamalla paikalliselle Raahen laulu -sekakuorolle mahdollisuuden osallistua festivaaliin. Viime kesänä kuoro esiintyi yhdessä Kari Ikosen kansainvälisen yhtyeen kanssa ja oli nyt vahvasti mukana kolmella Gourmetin kappaleella.

Gourmet poimii musiikkiinsa monista lähteistä ja musiikissa voi kuulla häivähdyksiä itäeurooppalaisista etnorytmeistä, bluesista, countrysta, New Orleans -jazzista, free jazz -marsseista, vapaasta improvisaatiosta, vanhasta iskelmänostalgiasta ja Pariisin tunnelmista. Taidokkaalla Gourmetilla on koko ajan vahva huumorin pilke silmäkulmassaan, mikä takaa kuulijalle viihdyttävän kuunteluelämyksen.

Ruiskuhuoneen lauantai

Raahelaislähtöisistä nuorista muusikoista koottu Raahe City Funk Unit on festivaalin koulutusprojekti, joka kuoron tavoin liittää festivaalia ympäröivään yhteisöönsä. Tänä vuonna RCFU:n kouluttajana oli Papanosh-yhtyeen saksofonisti Raphaël Quenehen, jonka kanssa yhtye yhdessä avasi lauantain Ruiskuhuoneen iltakonsertin sympaattisella esiintymisellä.

Konsertin toisena yhtyeenä esiintyi ranskalainen Papanosh-kvintetti, joka vastasi koko festivaalin vahvimmasta jazzesityksestä. Yhtyeen intensiivisyys, vahvat tempon vaihtelut ja laaja dynamiikka toivat mieleen Charles Minguksen, mikä ei toki Minguksen sävellyksiä esittäneen yhtyeen kohdalla ole suuri ihme. Papanosh hallitsee ilmeisen hyvin jazzin historiaa, mutta perinteiden ja historiaviittausten lisäksi läsnä on oma eurooppalaisen älyllinen näkökulmansa.

Ruiskuhuoneen päälavan konsertin päätti Virta, jonka sähköiset äänimaisemat ja -maalaukset sopivat hienosti kesäyöksi hämärtyvän Raahen illan kumppaniksi. Aamupäivän akustisesta Innasen ja Keskitalon duomusiikista kaartui aikamoinen kaari Virran teknologiaan ja sähköön. Lavavalojen mielikuvituksellinen leikki ansaitsee myös erityismaininnan. Virran jälkeen vuorossa olivat vielä tanssijamit, jotka kuitenkin jätin väliin ja vetäydyin majapaikkaan pitkän ja onnistuneen festivaalipäivän väsyttämänä.

Rantajatsit ei pettänyt tälläkään kertaa, vaikka takavuosien kaltaisia suuria nimiä (tyyliin Haden, Taylor, John Scofield, Steve Lacy) ei ollut ohjelmistossa. Pienimuotoinen tapahtuma pitää kiinni laadusta, haastaa kuulijansa välillä tutun ja tavanomaisen ulkopuolelle sekä jättää mieleen kysymyksiä, kuten taidetapahtuman kuuluukin tehdä. Itselleni tämän kertainen festivaali oli 12. kerta Rantajatseilla ja toivon mukaan jatkoa seuraa.

Festivaalin nettisivut: Raahen Rantajatsit