Miksi “Suomi”?

Miksi ihmeessä ruotsalainen jazzyhtye antaa levynsä nimeksi “Suomi”? Miksi levyn sävellysten nimissä on viittauksia suomalaisen jazzin klassikoihin. Sitähän täytyi kysyä ”Suomi”-levyn äskettäin julkaisseen Svenska Kaputt -yhtyeen nokkamieheltä saksofonisti Jonas Kullhammarilta, joka vastasikin mielellään sähköpostilla lähettämiini kysymyksiin.

Osoittautuu, että Kullhammar tuntee varsin hyvin suomalaisen jazzin keskeisiä hahmoja ja heidän musiikkiaan. “Suomi”-levyltä nousevat erityisesti esille Paroni Paakkunainen, Edward Vesala, ja Juhani Aaltonen. Kullhammar arvostaa Paakkunaisen uran varhaisvaiheisiin kuuluvaa ”Plastic Maailma”-levyä ja pitää sitä suorastaan mestariteoksena. Myös uuden kansanmusiikin ensimmäisinä merkkeinä pidetyt “Suomi-Pop”-levyt ovat pyörineet Kullhammarin levysoittimessa.

Moni-ilmeisenä muusikkona Kullhammar hakee koko ajan tuoreita näkökulmia ja suomalaisen jazzin maailma on ollut hänelle merkittävä uusi löytö. Hän on kiinnostunut myös suomen kielestä, vaikka se tuntuukin aivan liian vaikealta oppia. Eikä legendaarisia Tasavallan Presidenttiä ja Hurriganesia saa Kullhammmarin mielestä unohtaa.

Moserobie ja fyysiset levyt

Käytin tilaisuutta hyväkseni ja kysyin vielä Kullhammarin levy-yhtiöstä Moserobie Recordsista, joka julkaisee Kullhammarin omien levyprojektien lisäksi myös muiden ruotsalaisten muusikoiden levyjä. “Suomi”-levyn lisäksi loppuvuodesta ilmestyivät myös Torbjörn Zetterbergin ja Per “Texas” Johanssonin uutuudet, joita pyrin myös esittelemään lähiaikoina.

Kullhammar arvostaa fyysistä levyä kokonaisuutena, jonka musiikki, levy ja levyn kansi taiteineen muodostavat. Moserobien toiminta loppuu, jos fyysisten levyjen julkaiseminen käy mahdottomaksi. Pelkästään digitaalinen julkaiseminen ei Kullhammaria kiinnosta, vaikka osa Moserobien julkaisuista on saatavilla iTunesissa. Sen sijaan Spotifysta ja muista suoratoistopalveluista levyjä ei löydy, sillä Kullhammarin näkemyksen mukaan musiikin julkaiseminen niiden kautta on taloudellisesti täysin kannattamatonta puuhaa.

Svenska Kaputt: Suomi

Svenska Kaputt -kvartetin jäsenistä Jonas Kullhammar ja Torbjörn Zetterberg ovat tunnettuja nimenomaan jazzmuusikkoina. Zetterberg soitti Kullhammarin pari vuotta sitten lopettaneessa kvartetissa ja hän on johtanut myös omia yhtyeitään, kuten Moserobie-merkillä kaksi levyä julkaissut “Den stora frågan” -yhtye. Kitaristi Reine Fiske ja rumpali Johan Holmegård vaikuttavat tätä nykyä jännittävän omintakeisessa Dungen-yhtyeessä, jonka rockissa yhteen kietoutuvat progen, psykedelian folkin ja indie rockin ainekset.

Näistä lähtökohdista Svenska Kaputt luo elämänmakuista ja rosoista jazzin ja rockin fuusiota,  jota on kuitenkin vaikeaa luokitella vanhoihin ja tuttuihin lokeroihin. Yhtye on julkaissut tätä ennen yhden levyn (Svenska Kaputt, Moserobie Records, 2012).

Uuden levevyn otsikon lisäksi Suomi on näkyvästi esillä kahdessa sävellyksen nimessä. Paroni Paakkunaisen mukaan nimetty “Paroni” nostaa eturiviin Kullhammarin jykevän ja rouheisen baritonisaksofonin sekä Fisken polttavalla soundilla hehkuvan sähkökitaran.

Toinen suomalaiseen musiikkiin viittaava raita on “Vesaaltonen”, jonka nimi on yhdistelmä Vesalasta ja Aaltosesta. Sen hidas liike ja tumma tunnelma tuovat etsimättä mieleen Vesalan musiikin, eikä Kullhammar haluakaan kieltää Vesala-yhteyttä. Raaka tenorisaksofoni vertautuu puolestaan varhaisen Aaltosen free jazzin kiihkeään sointiin.

On rajoittavaa kuunnella Svenska Kaputt -uutuutta vain nimen herättämien Suomi-mielikuvien suunnasta. Kvartetin intensiivinen ja parhaimmillaan jylhiä sävyjä tavoittava musiikki on sellaiseen liian omaperäistä ja liian monelle taholle kurkottavaa. Se on musiikkia, joka ei tarvitse avukseen turhia selityksiä.

Svenska Kaputt: Suomi (Moserobie Records, 2015)
Jonas Kullhammar, saksofonit, braithophone, klarinetti, piano, huilu, Reine Fiske, kitara, Torbjörn Zetterberg, basso, piano, Johan Holmegård, rummut

Svenska Kaputt on videossa konserttilavalla vuonna 2013. Se esittää siitä kappaleen ”Happy Ending?” yhtyeen ensimmäiseltä levyltä.