Kotimaisen jazzin syksyn levysato on runsas ja tyylillisesti monelle taholle avautuva. Suomijazz ei olekaan yhdestä puusta veistettyä melankoliaa, vaan moni-ilmeistä ja avaraa. Kansainvälisyyskin on luonteva osa jazzin suomalaisuutta, minkä monet nyt esittelyssä olevista levyistä osoittavat.

Roy Assaf – Jaska Lukkarinen NYConnection: Party of Four (Jaskaa, 2012)

Rumpali Jaska Lukkarisen ja israelilaisen pianistin Roy Assafin projekti on oiva esimerkki kansainvälisyydestä, sillä levyllä soittavan kvartetin muut jäsenet tulevat USA:sta ja Bulgariasta. Jazzin kieli ylittää rajat, kun Assafin ja Lukkarisen sävellykset kuulostavat hyvin amerikkalaiselta. Joukon tunnetuin nimi on Joel Frahm, jonka saksofoni soi niin varmasti kuin se vain voi huippujazzmuusikon käsissä soida.

Timo Lassy: In With Lassy (Schema Records, 2012)

Harvoin kuulee niin mainiota levyn alkua kuin saksofonisti Timo Lassyn uuden, italialaisen yhteistyön kautta julkaistun levyn avaus Teddy The Sweeper. Teppo Mäkysen sähäkästä vispilöiden sutinasta ja saksofonin mörähdyksistä kasvaa mehevä vauhtipala. Tapansa mukaan Lassy pysyttelee svengijazzin genressä ja toteuttaa svenginsä taidokkaasti. Onnistunut äänitys tallentaa elävästi yhtyeen soundin, jota Georgios Kontrafourisin wurlitzer-piano mukavasti keventää.

Sid Hille Contemporary/Jazz Collective: The Zen Collective (SatnaMusic, 2012)

Pianisti ja säveltäjä Sid Hille on sen sijaan aina mieluusti haastanut tyylilajien rajoja. Nimensä mukaisesti Hillen uutuus mietiskelee minimalistisesti ja kokoonpanokin (piano, kitara, bassoklarinetti ja jousikvartetti) on harvinainen. Sid Hille sanoo: ”Haluan sävellysteni kuulostavan improvisaatioilta ja improvisaatioiden sävellyksiltä”. Rajat unohtuvatkin Teemu Viinikaisen kitaran hiljaisten tehojen ja kuulaiden jousisointien väreilevään pintaan.

Muscle Kings of Mexico: Fear No Man! (Kissankusi Records, 2012)

Muscle Kings of Mexico on kaksi kolmasosaa tamperelaisesta free jazziin erikoistuneesta Black Motor-triosta. Saksofonisti Sami Sippolan ja basisti Ville Rauhalan rosoisen rujossa soitossa elää 1960-luvun free jazzin kehittäjän Albert Aylerin henki. Levy täyttyy intensiivisillä, ankaran hartailla improvisaatioilla.

Jussi Fredriksson: Jazz Wars I & II (Fredriksson Music, 2012)

Pianisti Jussi Fredrikssonilla on jazzille harvinainen ohjelmallinen lähestymistapa, kun kumpikin levyn neliosaisista teoksista pyrki kertomaan tarinan. Ensimmäinen lienee osiensa nimien perusteella (Home-Journey-Battle-Return) klassinen poikien seikkailu ja toinen henkisempi taisto matkalla epäilyksistä sisäiseen rauhaan. Jos ei muusta, niin levy kertoo ainakin jazzin kielen ja keinojen vankasta osaamisesta. Se tuskin on yllätys, kun yhtyeessä soittaa Marzi Nymanin, Jukkis Uotilan ja Joonatan Raution kaltaisia taitajia.

Iiro Rantala: My History of Jazz (ACT, 2012)

Iiro Rantalan TV:stä tuttu hahmo leikkii yltiöpäisesti musiikin tyyleillä. Uudella levyllään hän aloittaa oman jazzinsa historian versiolla Bachin Goldberg-muunnelmien avausosasta ja syöksyy heti hilpeään ragtimeen. Sama meno jatkuu läpi levyn ja kansainvälinen kvartetti tulkitsee antaumuksella Bach-improvisaatioita, Rantalan sävellyksiä ja valikoiman standardeja Caravanista Kurt Weilliin. Lämpöisin olo jää kuitenkin Lars Gullinin kauniista balladista Danny´s Dream. Myös upeat pianosoundit ilahduttavat.

Julkaistu Pohjolan Sanomissa 11.10.2012