Tampere Jazz Happening 2020 – festivaalitunnelmia etänä

Tampere Jazz Happening pystyttiin järjestämään viime viikonloppuna (29.10.-1.11.2020), mikä on tietenkin erinomainen uutinen näinä epävarmoina aikoina. Itse kuitenkin harkitsin, että nyt ei ole paras aika matkustaa kuuntelemaan jazzia toiselle puolelle Suomea ja seurasin festivaalia livestreamin välityksellä.

Kun koronarajoitukset keväällä alkoivat, nettiin ilmestyi runsaasti erilaisia suoria nettilähetyksiä, joita aluksi seurasin ahkerasti. Vierailin April Jazz -festivaalilla, tutustuin Fasching-klubin tarjontaan Tukholmassa , kurkistin Teemu Viinikaisen ja pianisti Fred Herschin kotioloihin tai kuuntelin Sid Hillen pianosooloja Temppeliaukion kirkosta.

Lopulta kyllästyin nettilähetyksiin, sillä oikeaan konserttiin verrattuna konserttikokemus on netissä kovasti vajavainen. Keskittyminen on vaikeampaa, on kännykkää, on somea ja musiikki jää väistämättä elävää elämystä etäisemmäksi. Mutta nyt syksyn perinteisiin kuulunut Tampere Jazz Happening houkutteli niin paljon, että seurasin kaikki Pakkahuoneen konsertit tietokoneen näytöltä. Festivaalin toiselta lavalta Telakalta nettilähetyksiä ei ollutkaan tarjolla

Tampere Jazz Happeningin etäkatsomo vuonna 2020

Kansainvälisen nykyjazzin esittelijänä tunnettu tapahtuma keskittyi erilaisten matkustusrajoitusten takia kokonaan kotimaiseen jazziin. Suomalainen jazz on kasvanut nykyään niin moneen suuntaan, että kotimaisinkin voimin festivaalista syntyi korkeatasoinen ja moniulotteinen, useita muusikkopolvia kokoava tapahtuma. Samalla toteutunut ohjelma nytkähti tyylillisesti lähemmäs valtavirtaa, kun tavallisesti festivaalilla kuultu joskus ankara avantgarde tai ennalta täysin tuntemattomat uudet nimet jäivät pois.

Yrjö-palkinto Timo Lassylle

Saksofonisti Timo Lassy sai ansaitusti Yrjö-palkintonsa perjantai-illan aluksi. Timo Lassy olikin koko festivaalin keskeisin hahmo, joka esiintyi Yrjö-seremonian jälkeen useita kertoja. Ensin hän oli mukana Reiska Laine Quintetin osuuden viimeisellä kappaleella (Lassyn “Moves“-levyltä tuttu Eero KoivistoisenCasa de Ferro“), jolloin lavalla olikin komeasti kolme tenoria ja kuusi Yrjöä.

Timo Lassy & Teppo Mäkynen. Kuva: Maarit Kytöharju

Lassy soitti myös hienon duokonsertin Teppo Mäkysen kanssa. Kaksikko improvisoivat yhteiseltä levyltään tutun materiaalin pohjalta hyvin vapaamuotoisen setin, jossa Lassyn saksofoni tutkiskeli instrumentin ilmaisumahdollisuuksia aina free jazzista tuttuja keinoja myöten. Mäkysen soitto oli tässäkin loputtoman kekseliästä.

Lopulta sunnuntai-iltana Timo Lassy Band päätti festivaalin Pakkahuoneen osuuden oman yhtyeensä konsertilla. Lassy ja yhtye tuntuvat vuosien mittaan vain syventäneen ilmaisuaan. Kvartettikokoonpanossa esiintyneen yhtyeen soitto huokui klassista selkeyttä ja sellaista merkityksen tunnetta, joka välittyi vahvana jopa nettiyhteyden välityksellä. Tämän vuoden Yrjö-palkinto totisesti tiesi paikkansa.

Iro Haarla Quartet, Reiska Laine Quintet & Jukka Gustavson Prognosis

Iro Haarlan, Reiska Laineen ja Jukka Gustavsonin johtamat yhtyeet osoittivat, ettå 1960-luvun ideoiden pohjalta voi edelleen luoda vaikuttavaa musiikkia. Iro Haarla Quartet, jossa saksofonia ja huilua soitti ikivetreä Juhani Aaltonen, esitti 1960-luvun free jazzin juurista voimia imevää, hartaan kaunista ja tässä maailmanajassa jopa lohdullista musiikkia.

Perjantai-illan päätteeksi Jukka Gustavson Prognosis soitti progerockin ja jazzin sulavaa sekoitusta. Tässä konsertissa eniten minun mieleeni jäivät ne kappaleet, joilla Gustavson lauloi tunnistettavalla äänellään.

Kolme tenoria ja kolme Yrjöä – Juhani Aaltonen, Eero Koivistoinen ja Timo Lassy. Kuva: Maarit Kytöharju

Reiska Laineen kvintetti aloitti John ColtranenA Love Supreme“-sarjan toisella osalla “Resolution“, siis musiikilla suorastaan nykyjazzin pyhästä ytimestä. Pääosa ohjelmistosta koostui Koivistoisen ja Seppo Kantosen sävellyksistä, lopussa vielä palattiin Coltranen ohjelmistoon Mongo SantamarianAfro Bluen” myötä. Vahvasti svengaavaa jazzia ei ikä todellakaan painanut. Tätä yhtyettä kuulisin mieluusti uudelleen aivan oikeassa konsertissa.

Dark Roast 006, ALQE, Verneri Pohjola & Tuomo Prättälä ja Mortality

Pakkahuoneen lopuista konserteista vastasivat, jos nyt ei enää varsinaisesti nuoret, niin kuitenkin Aaltosta, Koivistoista ja Lainetta selvästi nuoremman sukupolven edustajat. Joakim Berghäll Dark Roast 006 tarjosi tummaksi paahdettua ja kärsivällisesti kasvavaa groovea. Yhtyeen puhaltajat, Joakim Berghäll, Linda Fredriksson ja Max Zenger, soittivat joko baritonisaksofoneja tai bassoklarinetteja, mikä loi musiikille aivan omintakeisen soundin. Tälle yhtyeelle toivoisi jatkoa sekä keikkojen että levytysten muodossa.

Antti Lötjönen Quintet East. Kuva: Maarit Kytöharju

Antti Lötjönen Quintet East soitti alkuvuodesta ilmestyneen esikoislevynsä oivallista materiaalia. Kuuntelin ja katselin ALQE:n konsertin vasta jälkeen päin (nettilähetykset ovat seurattavissa seitsemän päivän ajan) ja samalla huomasin, että suoran lähetyksen tietoisuuden puuttuessa musiikkiin oli vaikeampi keskittyä. Pääsin kunnolla mukaan vasta konsertin loppusuoralle, kun Mika Kallion rummut kappaleella “Rowan” ja kovalla vauhdilla kiitänyt “Pocket Yoga” herättivät kuuntelemaan tosissaan.

Verneri Pohjola ja Tuomo Prättälä keskittyivät duoversioihin Pohjolan viimeisimmän albumin kappaleista, ohjelmaan mahtui myös Prättälän “Ravelogue” Ilmiliekki Quartetin viime vuonna ilmestyneeltä levyltä. Väliin täysin akustinen, väliin täysin elektroninen ja suurimmalta osaltaan akustisten ja sähköisten soundien yhdistelmä oli herkkä, mietiskelevä ja rikas kokonaisuus.

Pohjola on mukana vielä Mortality-yhtyeen konsertissa, johon musiikin on säveltänyt Varjo-Yrjöllä palkittu Tapio Ylinen. Hän sävelsi levylläkin julkaistun musiikin vaimonsa kuoleman jälkeisessä vaikeassa elämäntilanteessa. Raskaasta lähtökohdastaan huolimatta Mortalityn musiikki kuulostaa toiveikkaalta ja valoisalta. Rockjazzinkin sävyjä tavoittelevasta konsertista jäi erityisesti mieleen Pauli Lyytisen intensiiviset soolot sopraanosaksofonilla.

Tampere Jazz Happening onnistui jälleen pitämään yllä uskoa musiikin voimaan. Tämän vuoden painos jää historiaan myös suomalaisen jazzin vahvana näyttönä. Itselleni tapahtuma todisti, että musiikkia on mahdollista nauttia etäyhteyksien päästä, vaikka musiikkiin keskittyminen vaatii enemmän itsekuria kuin oikea konserttitilanne.

* * * * *

Yle esitti suorana ja tallensi Areenaan koko festivaalin päättäneen Matti Salo Quartetin konsertin. Tähän yhtyeeseen palaan parin viikon päästä, kun se esiintyy Haaparannalla. (Eipä esiintynytkään, sillä paikalliset koronarajoitukset peruivat keikan.)

Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.