Kun Tomasz Stańko (1942-2018) kävi pitkiä keskusteluja puolalaisen toimittajan Rafał Księżykin kanssa vuosina 2008-2009, hän oli samoihin aikoihin ottamassa jälleen uuden askeleen pitkällä jazzmuusikon urallaan. Yhteistyö puolalaisen Marcin Wasilewski Trion kanssa oli päättymässä kolmen hienon albumin jälkeen ja uusi levy pohjoismaisten muusikoiden (mm. Alexi Tuomarila ja Olavi Louhivuori) oli jo pitkälle valmisteltu. Myös muutto New Yorkiin oli toteutumassa ja suunnitelmat yhtyeestä amerikkalaisten muusikoiden kanssa olivat pitkällä. 

Silloin oli hyvä aika katsoa taaksepäin ja keskusteluista Księżykin kanssa syntyi kirja “Desperado. Autobiografia”, joka ilmestyi Puolassa vuonna 2010. Nyt neljä vuotta Stańkon kuoleman jälkeen kirja on käännetty englanniksi. Alaotsikostaan huolimatta kirja ei ole perinteinen omaelämäkerta, vaan kyse on laajasta, paikoin keskusteluksi muuttuvasta haastattelusta. Koko kirja rakentuu samalla selkeälle periaatteelle, jossa Księżyk kysyy ja Stańko vastaa. Tästä vuoropuhelusta syntyy kertomus Stańkon elämänvaiheista aina lapsuudesta 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppuun saakka. Stańkon elämän viimeiset vuodet jäävät siis kirjan ulkopuolelle. 

Kirjan nimi viittaa Stańkon päätökseen vaihtaa partiopojan ja katolisen alttariapulaisen elämä yhteiskunnan ulkopuolisen desperadon tapaan elää. Tähän elämäntapaan kuului jazz, hippikulttuurin omaksuminen ja tietoinen huumeiden käyttö. Täysin yhteiskunnan ulkopuolelle Stańko ei kuitenkaan heittäytynyt, sillä hän pääsi niiden puolalaisten jazzmuusikoiden joukkoon, joille avautui mahdollisuus esiintyä ulkomailla. Esiintymisistä Pohjoismaissa ja Länsi-Saksassa Stańko sai valuuttatuloja, joiden varassa hän pystyi kotimaassa keskittymään pelkkään jazziin ilman vaikkapa tanssikeikkoja.

Suomalaista lukijaa kiinnostaa tietenkin Stańkon muistot yhteistyöstä Edward Vesalan kanssa. Stańko tapasi Vesalan ensimmäisen kerran keväällä 1974, kun Vesala soitti Jan Garbarekin kanssa. Stańkon mielestä hänen lyyrinen trumpettinsa ja Vesalan ainutlaatuinen melodinen soittotapa sopivat hyvin yhteen. Pitkään jatkuneen yhteistyön ensimmäiset levyt olivat keväällä 1975 Puolassa äänitetty “TWET” ja saman vuoden joulukuussa Saksassa äänitetty “Balladyna”, Stańkon ensimmäinen levytys ECM-merkille.

Stańkosta ja Vesalasta tuli hyviä ystäviä, mistä osoituksena ovat erityisesti vuoden 1980 pitkät matkat Intiaan ja Yhdysvaltoihin. Matkoilla äänitettiin Stańkon soolotrumpettilevy “Music From Taj Mahal And Karla Caves” ja Vesalan amerikkalaisten muusikoiden kanssa tehty “Heavy Life”. Molemmat merkkiteokset syntyivät siis samana vuonna. Stańkon mukaan he vain matkustivat New Yorkiin matkalaukullinen rahaa mukanaan ilman mitään varmoja suunnitelmia. Kaksikko asui 42. kadulla epämääräisessä hotellissa, jonka lähellekään Cecil Taylor kieltäytyi tulemasta: “It’s one of the most dangerous places in New York”. Vaikka levyllä soittanut yhtye koottiin vasta paikan päällä, lopputulos oli hieno, eräs Vesalan parhaista levyistä.

Haastattelumuoto tuo mukanaan lukijalle omat haasteensa, kun keskustelijat väistämättä harhailevat jonkin verran ja keskustelussa hypitään niin ajassa kuin aiheissa, toistoakin ilmenee jonkin verran. Toisaalta syntyy rehellisyyden ja autenttisuuden vaikutelma, kun Stańko ei mitenkään väistele hankaliakaan aiheita, erityisesti hänen pitkään jatkunutta ja 1980-luvulla jo henkeä uhannutta huumeiden käyttöään käsitellään laajasti. Huumeiden käyttö on toistuvasti esillä koko kirjan ajan ja kirjan loppupuolella aihepiirin käsittelyyn käytetään kolme lukua. Stańko onnistui raitistumaan 1990-luvun alussa, mistä alkoi hienojen ECM-levytysten sarja ja nousu jazzin huipulle.

Kirjan lopussa on kaksi liitettä, Stańkon elämän merkkipaalut järjestykseen asettava kronologia sekä varsinkin Stańkon omien levytysten osalta kattava diskografia. 

Tomasz Stańko & Rafał Księżyk: Desperado – An Autobiography (Equinox Publishing, 2022) Käännös: Halina Maria Boniszewska