Kanadalainen jazz jää meille eurooppalaisille helposti pimentoon. Sinne samaan pimentoon jää koko kanadalainen kulttuuri, ainakin tällaiselle minun kaltaiselleni eurooppalaiselle, jonka tietoisuus Kanadasta rajoittuu vaahterasiirappiin ja jääkiekkoon. Lisäksi monet menestyneet kanadalaiset muusikot näyttäytyvät yleensä vain amerikkalaisina taiteilijoina, esimerkkeinä vaikkapa Gil Evans, Oscar Peterson ja Paul Bley. Toisaalta jazz on niin globaalia taidetta, että kansallisten erityispiirteiden eritteleminen on kenties tarpeetonta; mitkä ominaisuudet suomalaisessa jazzissakaan ovat nimenomaan suomalaista?

Joka tapauksessa Kanadassa tehdään koko ajan hienoa jazzia. Kun jokin aika sitten kirjoitin täällä blogissa Saku Mantereen debyyttilevystä, sain viestin rumpali Ernesto Cerviniltä Torontosta. Muusikon toimiensa rinnalla Cervini vetää mediatoimistoa (Orange Grove Publicity), joka edustaa kanadalaisia jazzyhtyeitä, mutta myös Saku Mantere kuuluu hänen asiakkaisiinsa. Cervini lähetti minulle vinkkejä ja informaatiota uusista kanadalaisista jazzlevyistä. Koska musiikki kuulosti hyvältä, tein muutamasta yhtyeestä ja albumista lyhyet esittelyt.

Redline Trio: Underdog (Chronograph Records, 2023)

Redline trio on kotoisin Calgarysta ja siinä soittavat saksofonisti Mark DeJong, basisti Steve Shepard ja rumpali Jeff Sulima. Maaliskuussa 2023 ilmestynyt “Underdog” on yhtyeen toinen albumi. Siinä trio laajenee kvintetiksi, kun levyllä liittyy mukaan kaksi vierasta, trumpetisti Brad Turner ja pianist Steve Hudson. 

Levyn kappaleet ovat yhtyeen jäsenten käsialaa. Albumi muodostaa tasaisen kokonaisuuden, josta esille voi nostaa esimerkiksi napakan avausraidan “No Limes for Jeffry“, kauniin balladin “Valuwe (for Janny)” ja levyn ytimekkäästi päättävän nimikappeleen. Vaikka Redline Trio vieraineen jättää yllätykset ja särmikkäät draamat esittämättä, tarjoilee useita vuosia yhdessä soittanut yhtye ketterästi svengaavaa jazzia, kuulasta ja selkeälinjaista musiikkia.

Redline Trio: Underdog (Chronograph Records, 2023)
Mark DeJong, saksofoni, Steve Shepard, basso, Jeff Sulima, rummut + Brad Turner, trumpetti, Steve Hudson, piano

Carn Davidson 9: The History of Us (Three Pine Records, 2021)

Carn Davidson 9 on nimensä mukaisesti nonetti, jota johtaa aviopari pasunisti William Carn ja saksofonisti Tara Davidson. Pariskunta vastaa myös yhtyeen kolmannen albumin sävellyksistä. William Carn on säveltänyt levyn avaavan sarjan “Finding Home“, jossa hän inspiroituu hongkongilaisen perheensä matkasta Hongkongista Costa Rican kautta lopulta Kanadaan. Tara Davidsonin sarja “Suite 1985” liittyy sekin läheisesti perheeseen. Sarjan osat ovat rakkauskirjeitä oman suvun jäsenille, erityisesti jo edesmenneille vanhemmille. 

Nonettiin kuuluu kolme saksofonistia, neljä vaskisoittajaa (2 trumpettia + 2 pasuunaa) sekä basistin ja rumpalin komppiryhmä, siis ei pianoa tai kitaraa. Täysin akustisen orkesterin soundi on avara ja läpikuultava. Kummankin säveltäjän sarjat nousevat selvästi samasta cool jazzin perinteestä ja ne sopivat tyylillisesti erinomaisesti samalle albumille. Orkesteri tulkitsee molemmat sarjat tarkasti ja hienovaraisesti, levollinen musiikki saa kasvaa ilman kiirettä minnekään. 

Carn Davidson 9: The History of Us (Three Pine Records, 2021)
Tara Davidson, saksofonit, klarinetti, huilut, Kelly Jefferson: saksofonit, klarinetti, Shirantha Beddage, baritonisaksofoni, bassoklarinetti, Jason Logue, trumpetti, flyygelitorvi, Kevin Turcotte, trumpetti, flyygelitorvi, William Carn, pasuuna, bassopasuuna, Christian Overton, bassopasuuna, Andrew Downing, basso, Ernesto Cervini: rummut

William Carn ja Tara Davidson kertovat The History of Us” -levystä

Lauren Falls: A Little Louder Now (Lauren Falls, 2022)

“A Little Louder Now” on basisti Lauren Fallsin toinen albumin yhtyeenjohtajana, debyytti ilmestyi jo kymmenen vuotta sitten. Levyllä on seitsemän Fallsin omaa sävellystä sekä tulkinta Victor Youmansin lähes sata vuotta sitten säveltämästä standardista “I Want to Be Happy“. Fallsilla on taito kirjoittaa miellyttävän melodisia sävelmiä, joissa on niin paljon laulullisuutta, että ne epäilemättä toimisivat laulettuinakin. Nyt taitava kvintetti esittää ne akustisesti ja musiikki kulkee vaivattomasti svengaten, parhaiten mieleen jää David Frenchin viileän asiallinen saksofoni. 

Lauren Falls: A Little Louder Now (Lauren Falls, 2022)
Lauren Falls, basso, David French, tenorisaksofoni, Trevor Giancola, kitara, Todd Pentney, piano, Trevor Falls, rummut

Ernesto Cervini: Joy (Three Pine Records, 2022)

Ernesto Cervinin “Joy” hakee innoitusta kirjallisuudesta eli kanadalaisen dekkarikirjailijan Louise Pennyn komisario “Armand Gamache” -sarjasta. Suomessa Bazar-kustantamo julkaisee sarjaa suomeksi ja viime vuonna ilmestyi “Murhan alkusointu” (“Beautiful Mystery“), sarjan kahdeksan suomennos. 

Itse en ole lukenut Pennyn dekkareita, joten on vaikea sanoa, kuinka hyvin Cervinin värikkäät sävellykset tavoittavat kuvitteellisen Three Pinesin pikkukylän ja sen asukkaiden luonteen.  Musiikin valoisasta tunnelmasta voinee turvallisesti päätellä, että Louise Pennyn kirjat eivät ainakaan kuulu meille niin tuttuun “nordic noir” -genreen. 

Vajaan tunnin mittaiselle levylle mahtuu peräti 15 kappaletta, joiden kestot ulottuvat parista minuutista reiluun viiteen minuuttiin. Kappaleiden kestot ovat siis jazzalbumille tavallista lyhyemmät ja esittävät kokoonpanot vaihtelevat, levyllä kun soittaa kolme Cervinin yhtyettä (Turboprop, Tune Town ja Tetrahedron). Levy ei kuitenkaan kuulosta hajanaiselta, sillä kokoonpanot tulkitsevat Cervinin sävellykset lämpimästi ja elämänläheisesti olipa kyse railakkaasta svengistä tai kamarimusiikkiin suuntautuvasta ilmaisusta.

Ernesto Cervini: Joy (Three Pine Records, 2022)
Felicity Williams, Emilie-Claire Barlow, Amy Cervini, Alex Samaras, laulu, Virginia MacDonald, klarinetti, Tara Davidson, Luis Deniz, alttosaksofoni, Kelly Jefferson, tenori- ja sopraanosaksofoni, Jim Lewis, trumpetti, William Carn, pasuuna, Adrean Farrugia, piano, Don Scott, kitara, Dan Fortin, Artie Roth, Rich Brown, basso

Jälkikirjoitus: Tilasin aikoinaan mainiota kanadalaista Coda Magazinea, joka oli hyvin vakava jazzlehti. Se saattoi esitellä samassa numerossa vanhaa jazzia New Orleansista ja aivan viimeisintä avantgardea, mikä oli hyvin avartava asenne. Lehdessä kirjoitettiin myös kanadalaisesta jazzista, mutta ainakaan ennen internetiä oli hyvin vaikeaa käytännössä tutustua kanadalaisiin levyihin. Nyt tilanne on erilainen. Olipa suoratoistopalveluista ja digitaalisesta musiikista mitä mieltä tahansa, on kuitenkin pakko tunnustaa, että nykyiset musiikin levitystavat tuovat huomattavan paljon helpommin maailman musiikin kuulijan korviin. Ongelma kääntyykin toisin päin vanhoihin aikoihin verrattuna; nyt musiikkia on aivan liikaa tarjolla.