Vijay Iyer / Linda May Han Oh / Tyshawn Sorey: Uneasy (ECM, 2021)

Vijay Iyer / Linda May Han Oh / Tyshawn Sorey. Kuva: Craig-Marsden

Pianisti Vijay Iyerin uuden levyn nimi “Uneasy” ja samanniminen kappale viittaavat niihin tukaliin ja ihmisten vapaata hengitystä sekä kuvaannollisesti että aivan konkreettisesti tukahduttaviin tapahtumiin, joita olemme saaneet viime aikoina todistaa eri puolilla maailmaa. Koko ajan hermostuneessa liikkeessä oleva “Combat Breathing” tavoittaa dramaattisesti tämän ajan levotonta ilmapiiriä. Iyer sävelsi kappaleen vuonna 2014, kun Eric Garner oli tukehtunut kuoliaaksi poliisin käytettyä kiellettyä kuristusotetta pidätystilanteessa. Myös levyn avausraita “Children of Flint” sisältää poliittisen kommentin. Se muistaa Flintin kaupunkia Michiganissa, jossa kaupungin vesijohtoveteen päästetty lyijy aiheutti vakavia terveysongelmia tuhansille mustien perheiden lapsille.

Tänä vuonna viisikymmentä vuotta täyttävä Iyer on kaivellut uransa varhaisvuosien sävellyksiä ja poiminut mukaan kaksi sävellystä parinkymmenen vuoden takaisilta levyiltä. “Configurations” on levyltä “Panoptic Modes” ja siinä Iyer sovittaa intilaisia rytmejä jazzyhtyeelle. Hypnoottinen “Touba” päätti aikoinaan levyn “In What Language?“, silloin kuitenkin nimellä “Plastic Bag“. (Linkit vanhoihin Jazzrytmit-lehdessä julkaistuihin juttuihin: “Panoptic Modes” ja “In What Language?“.)

Levyn molemmat lainakappaleet viittaavat muihin pianisteihin. “Drummer´s Song” on peräisin Iyerin mentorin ja esikuvan Geri Allenin albumilta 1980-luvun lopulta. Levyn ainoan standardin, Cole Porterin klassikon “Night and Day” tulkinta nimittäin perustuu McCoy Tynerin pianosooloon, joka löytyy Joe Hendersonin levyltä “Inner Urge“. Täytyy tunnustaa, että tämä tieto perustuu albumin taustamateriaaleihin, sille itselleni on vaikeaa vertailla näin pitkälle meneviä yhtäläisyyksiä pianonsoiton detaljeissa. Molemmat versiot löytyvät Spotifysta, joten kuka tahansa voi niitä tutkia.

Uneasy” on syvästi tietoinen jazzpianotriojen perinteestä ja samalla jopa kipeän ajankohtainen.

Levyllä soittaa Iyerin uusi pianotrio, jota sävellyksistä vastaava Iyer selvästi johtaa. Trio on kuitenkin niin vahvasti demokraattinen yhteisö, että muutkaan jäsenet eivät jää sivuosaan. Tyshawn Sorey on noussut viime aikoina vahvasti esille nimenomaan säveltäjänä. Tällä levyllä hän on häkellyttävän kompleksinen ja samalla vahvasti svengaava jazzrumpali. Basisti Linda May Han Oh on itselleni tuttu erityisesti lukuisilta Dave Douglasin levyiltä, mutta myös hänen oma uransa yhtyeenjohtaja ja säveltäjänä on ollut nousussa. (Katso lisää 3 x Linda Oh.) Oh on triossa sekä notkeasti liikkuva joukkuepelaaja että lämmin ja ilmeikäs soolisti.

Uneasy” on syvästi tietoinen jazzpianotriojen perinteestä ja samalla jopa kipeän ajankohtainen. Albumin tunnelma on tummanpuhuva ja vakava. Silti pintaan kohoaa rajattoman luovuuden synnyttämä toivo, joka elää niin soiton intensiivisyydessä ja trion saumattoman yhteistyön riemukkaassa yllätyksellisyydessä. Levottoman liikkeen keskeltä löytyy rauha ja synkkien sävyjen lomasta säteilee valo. Heti ensikuulemalta on ilmiselvää, että “Uneasy” on poikkeuksellisen vaikuttavaa ja täyteläistä musiikkia.

Uneasy” on pääsee Valon kuvia -blogin Vuoden valinnat 2021 -listalle ja tulee nousemaan myös koko vuoden parhaiden levyjen joukkoon.

Vijay Iyer / Linda May Han Oh / Tyshawn Sorey: Uneasy (ECM, 2021)
Vijay Iyer, piano, Linda May Han Oh, basso, Tyshawn Sorey, rummut

Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.