Trumpetisti Herb Robertson (s.1951) oli vahvasti esillä 1980- ja 1990 -luvuilla nykyjazzin kärkikahinoissa. Hän oli mukana esimerkiksi saksofonisti Tim Bernen ja basisti Mark Heliaksen varhaisimmilla levytyksillä. (Lue Heliaksen levyistä lisää: Split Image & The Current Set.) Vaikka Robertson ilmeisesti soittaa ja opettaa vieläkin, ovat hänen esiintymisensä jostain syystä harventuneet 2010-luvulla. Hänen nettisivujaan ei ole aikoihin päivitetty, Youtubessa näkyy niukasti videoita, eikä tuoreita levytyksiä googlaamalla löydy. Robertson oli kuitenkin aktiivisina aikoinaan merkittävä jazztrumpetisti, esimerkiksi Dave Douglas pitää Robertsonia tärkeänä esikuvana ja vaikuttajana omalla urallaan.

Ensimmäiset omat levynsä yhtyeenjohtajana Robertson julkaisi 1980-luvun jälkipuoliskolla, jolloin hän levytti saksalaiselle JMT-levymerkille. JMT (Jazz Music Today) oli saksalainen levy-yhtiö, joka toimi vuosina 1985-1995. JMT:n taiteilijoita oli Robertsonin ja Bernen ohella esimerkiksi Greg Osby, Steve Coleman ja Cassandra Wilson, kaikki amerikkalaisen jazzin nousevia nimiä tuohon aikaan. JMT:n johtaja Stefan Winter perusti myöhemmin edelleen toimivan Winter & Winter -levymerkin. Herb Robertson levytti JMT:lle kaikkiaan neljä albumia vuosina 1985 – 1991, joista tässä on esittelyssä kolme ensimmäistä, vuonna 1991 ilmestynyttä “Certified“-levyä ei (vielä) löydy levyhyllystäni.

Robertson levytti ensimmäisen oman levynsä New Yorkissa huhtikuussa 1985. Kokonaan Robertsonin sävellyksistä koostuvalla “Transparency“-levyllä soittaa erinomainen kvintetti, jossa Tim Berne esiintyy vuorostaan rivimiehenä oman yhtyeensä trumpetistin levyllä. Pari omaa albumia julkaissut ja jo useilla muiden levyillä vieraillut kitaristi Bill Frisell on näin jälkikäteen katsottuna levytyksen suurin tähti, mutta tuolloin 1980-luvun puolivälissä hän oli yksi mielenkiintoinen nimi muiden kaltaistensa joukossa.

Levyn A-puolen huippuja ovat alttosaksofonin ja trumpetin dialogin varassa leijuva “Floatasia” ja kulmikas bebop-teema “Flocculus“, joka ensin syöksyy täyteen svengiin ja siirtyy sitten kipinöivän kitarasoolon kautta vapaan jazzin vesille. Suurimman osan B-puolesta täyttää kolmiosainen sarja, “Enigmatic Suite“, hyvinkin nimensä veroinen arvoituksellinen vierailu jazzin ja nykymusiikin rajalle. Kaikkiaan “Transparency” on onnistunut ja hyvin kypsä debyyttilevy.

Herb Robertson Quintet: Transparency (JMT, 1985)
Herb Robertson, trumpetti, taskutrumpetti, kornetti, flyygelitorvi, Tim Berne, alttosaksofoni, Bill Frisell, kitara, Lindsey Horner, basso, Joey Baron, rummut

* * * * * * * * *

Toisen levynsä Robertsonin kvintetti äänitti Willisaussa Sveitsissä, ei kuululla loppukesän festivaalilla, vaan tammikuussa 1987 hotelli Mohrenin salissa, jossa illan toisena yhtyeenä esiintyi Robertsonin yhtyeestä nyt jo omille teille lähteneen Bill Frisellin kvartetti. Willisaun arkistosta löytyy lyhyt katkelma (The Willisau Jazz Archive, January 1987) Frisellin keikasta, mutta en tiedä, onko äänite julkaistu joskus kokonaan. Jos oikein ymmärsin äänitteen voi kuitenkin kuunnella Sveitsin kansallisen äänitearkiston kuuntelupisteillä!

Frisellin tilalla Robertsonin yhtyeessä soitti vibrafonisti Gust William Tsilis, jonka rooli leijailevan soundin tuottajana jossain määrin muistutti Frisellin roolia ensimmäisellä levyllä. Pääosan levystä vie neliosainen sarja “Karmic Ramifications“, joka kestää hieman yli puoli tuntia. Sinä aikana ilmaisuvoimainen kvintetti ehtii näyttää kykynsä niin svengaavan nykyjazzin kuin vapaan ilmaisun taitajana. Konserttiäänitys on esikoislevyä suoraviivaisempaa menoa ja tammikuun viimeisen päivän ilta Willisaussa on ollut kuulijoille varmasti suuri elämys.

Levyn cd-versiolle on tallennettu vielä vajaat puoli tuntia kestävä sarja “Jiffy Jester Jig (Part 1, 2 & 3) Lulla“.

Herb Robertson Quintet: X-cerpts. Live at Willisau (JMT, 1987)
Herb Robertson, trumpetti, kornetti, flyygelitorvi, Tim Berne, alttosaksofoni, Gust William Tsilis, vibrafoni, Lindsey Horner, basso, Joey Baron, rummut

* * * * * * * * *

Robertsonin kolmas JMT-albumi poikkeaa kahdesta ensimmäisestä albumista niin materiaaliltaan kuin kokoonpanoltaankin. “Shades of Bud Powell” on nimensä mukainen Bud Powell -tribuutti. Viiden Powellin sävellyksen lisäksi levyllä on yksi Robertsonin kappale, albumin nimikappale, joka sekin lainailee Powellin teemoja matkan varrella.

Levyllä soittaa rumpalilla vahvistettu vaskikvintetti. Tällainen bebop-yhteyksissä yllättävä kokoonpano on luultavasti pakottanut Robertsonin välttämään sovituksissaan ilmeisimpiä bebopin vuorosanoja. Robertson nouseekin levyllä enemmän esille sointiväreiltään rikkaiden vaskisoitinkuorojen luojana kuin trumpettisolistina. Levyn mieleenpainuvimmat tulkinnat ovat jännittävät versiot Powellin klassikoista “Un Poco Loco“, “Hallucinations” ja “Glass Enclosure” sekä trumpetti-tuuba-rumpu -trion esittämä “The Fruit“, jolla Joey Baron svengaa vispilöillä ja sanomalehdellä.

Herb Robertson Brass Ensemble: Shades of Bud Powell (JMT, 1989)
Herb Robertson, trumpetti, kornetti, flyygelitorvi, Brian Lynch, trumpetti, Robin Eubanks, pasuuna, Vincent Chancey, käyrätorvi, Bob Stewart, tuuba, Joey Baron, rummut

* * * * * * * * *

Herb Robertsonin kolme ensimmäistä levyä ovat siis kaikki erittäin hienoa jazzia. Ne antavat Robertsonista monipuolisen kuvan niin trumpetistina, säveltäjänä kuin yhtyeenjohtajana. Näitä levyjä ei löydy Spotifysta ja muista suoratoistopalveluista en ole etsinyt. Youtubesta sen sijaan löytyy keikkaäänite Willisaun vuoden 1988 festivaaleilta. Brass Ensemblen kokoonpano on hieman muuttunut levytyksestä, kun Steve Swell soittaa pasuunaa ja Joe Daley tuubaa.