Vuosi on jälleen kulunut ja Valon kuvia -blogin vuoden valintojen aika eli on aika nostaa esille joukko erityisen kiinnostavia ja vaikuttavia jazzlevytyksiä. Tällä kertaa lopullinen Vuoden valinnat 2017 on yritys puristaa laajempi kuuntelusuosituslista (Vuoden valinnat -ehdokkaat) kahteentoista levyyn.

Nämä levyt ovat tehneet sellaisen vaikutuksen, että uskon palaavani niiden pariin tulevinakin vuosina. Valintani on tietysti täysin subjektiivinen. Levyt eivät ole erityisessä järjestyksessä, vaikka listan ensimmäinen, Vijay Iyer Sextetin ”Far From Over” olisi varmaankin vuoden levy, jos sellainen täytyisi nimetä.

Olen kuunnellut levyjä vinyyleinä, cd-levyinä, tiedostoina sekä suoratoistona. Valinnassa vahvoilla olivat tänä vuonna ECM:n ja Edition Recordsin julkaisut.

Vuoden valinnat 2017

Vijay Iyer Sextet: Far From Over (ECM, 2017)
Pianisti Vijay Iyerin sekstetti solmii sävellykset ja improvisaatiot eläväksi kudokseksi, jonka alla sykkii intialaisesta musiikista ammentava, itsepintainen groove. ”Far From Over” on klassikkoainesta.

Aki Rissanen: Another North (Edition Records, 2017)
”Another North” on pianisti Aki Rissasen ansiokkaan uran tähän saakka hienoin levytys. Trio kiehuu ja säkenöi avauskappeleesta (”Blind Desert”) lähtien viimeisen raidan (”Hubble Bubble”) vallattomaan svengiin saakka. Lue lisää: Aki Rissanen: Another North.

Theo Bleckmann: Elegy (ECM, 2017)
Pienillä eleillä vaikuttava ”Elegy” on vangitseva levy. Laulujan levyksi albumilla on yllättävän vähän lauluja, vain neljä. Loput ovat instrumentaalimusiikkia, joilla useimmilla Theo Bleckmann käyttää ääntään soittimena muiden joukossa. Kuolemateemastaan huolimatta albumi on valoisa ja avara.

Verneri Pohjola: Pekka (Edition Records, 2017)
Pekka Pohjolan sävellykset ovat keskeinen osa suomalaisen progemusiikin ja rockjazzin historiaa. Verneri Pohjolan tulkinnat isänsä sävellyksistä ovat lopulta varsin uskollisia alkuperäisten sävellysten vahvoille ideoille ja melodioille, siis mistään radikaalista uudeleenluennasta tai isänmurhasta ei ole kyse. Lue lisää: Verneri Pohjola: Pekka.

3TM: Form (We Jazz Records, 2017)
Rumpali Teppo Mäkysen uusi trio yhdessä saksofonisti Jussi Kannasteen ja basisti Antti Lötjösen kanssa yhdistää akustisten ja sähköisten soittimien soundeja. 3TM liikkuu levollisesti akustisen kamarijazzin ja elektronisen musiikin rajamailla. Sähköiset äänet sekoittuvat luontevasti, usein jopa huomaamatta, akustisten äänien joukkoon. Siinä samalla syntyy jotain uutta ja ennenkuulematonta. Levyn tuplavinyylinä julkaistu versio on visuaalisesti onnistunut paketti.

Lina Nyberg: Terrestial (Hoob Records, 2017)
Lina Nybergin ”Terrestial” on tupla-cd, joka täydentää trilogian, jonka ensimmäinen levy ”Sirenades” ilmestyi vuonna 2014 ja toinen osa “Aerials” viime vuonna. Ensimmäisellä tuplalla Nybergin oman yhtyeen rinnalla esiintyi Norrbotten Big Band, toisella Vindla String Quartet ja nyt kolmannella Norrlannin oopperan sinfoniaorkesteri. Trilogia on Nybergin vahva näyttö sekä uutta ilmaisua etsivänä laulajana sekä säveltäjänä.

Craig Taborn: Daylight Ghosts (ECM, 2017)
”Daylight Ghosts” on kaunista musiikkia, se ei käy kuulijan päälle, vaan mieluummin palaa hiljaisella tulella. Ja kuitenkin levyn intensiteetti jättää kuulijaan pysyvän jäljen ja vahvan merkityksen tunteen. Lue lisää: Craig Taborn: Daylight Ghosts.

Goran Kajfeš Subtropic Arkestra: The Reason Why Vol. 3 (Headspin Recordings, 2017)
Muhkea soundi, hypnoottinen groove ja vallattoman ennakkoluulottomat kappalevalinnat nostavat ruotsalaisen Goran Kajfešin ja Subtrobic Arkestran levyn vuoden parhaiden joukkoon.

Daniel Herskedal: The Roc (Edition Records, 2017)
Norjalainen tuubisti Daniel Herskedal vie norjalaisen vuonojazzin Lähi-idän aurinkoon. Tuloksena on lämpimillä väreillä maalattua ja lempeästi svengaavaa musiikkia.

OK:KO: Land E. (AMP Music & Records, 2017)
Rumpali Okko Saastamoisen johtama OK:KO-kvartetti liittyy julkaistulla debyyttilevyllään luontevasti pohjoisen jazzin perinteeseen. OK:KO soittaa kuulasta ja hiljaisesti intensiivistä musiikkia, vaivattomasti virtaavaa ja tuoretta nykyjazzia. ”Land E.” on vuoden kotimainen debyyttilevy. Lue lisää: OK:KO: Land E.

Django Bates & Frankfurt Radio Big Band: Saluting Sgt. Pepper (Edition Records, 2017)
Brittiläinen pianisti/säveltäjä Django Batesin kunnianosoitus ”Salutin Sgt. Pepper” (Edition Records, 2017) on Beatlesin musiikin ja big band -jazzin riemukas yhdistelmä. Siinä missä Beatles teki kaleidoskooppimaisen musiikkinsa käyttämällä nerokkaasti hyväksi aikansa studiotekniikka, Bates sovittaa koko albumin värikkääksi ison orkesterin musiikiksi. Batesin tulkinta on hyvin uskollinen alkuperäiselle musiikille, kaikki levyn melodiat soivat tuttuina ja tunnistettavia, tutussa ja turvallisessa järjestyksessä. Lue lisää: Django Bates & Frankfurt Radio Big Band: Saluting Sgt. Pepper.

Pauli Lyytinen: Magnetia Orkesteri (Grotto Editions, 2017)
Saksofonisti Pauli Lyytinen on tullut tutuksi monista varsin epäsovinnaisista yhteyksistä. Ensimmäisen albuminsa julkaissut Magnetia Orkesteri on suorastaan perinteinen jazzkokoonpano, samanlainen kuin Ornette Colemanin free jazzin peruskiviä muurannut klassinen kvartetti. Samalla Lyytinen on siirtynyt jazzin kentällä hieman keskemmälle ja soittaa yhtyeineen akustisen free jazzin perinteestä ammentavaa musiikkia. Tähän valittu kymmentuumainen vinyylilevy tiivistää neljällä raidallaan kokopitkänäkin ilmestyneen levyn teemat. Molemmat versiot ansaitsevat tulla nostetuiksi vuoden parhaimpien joukkoon. Lue lisää: Pauli Lyytinen Magnetia Orkesteri.