Ateenassa syntynyt urkuri ja pianisti George (Giorgos) Kontrafouris (s.1967) opiskeli ensin klassista musiikkia, mutta innostui 16-vuotiaana nuorukaisena jazzista ja alkoi tutkia improvisoitua musiikkia pianisti Alexio Markosin opastamana. Jazzmuusikon urallaan Kontrafouris on ehtinyt ty\u00f6skennell\u00e4 monien maailmankuulujien jazzmuusikoiden kanssa, kuten Mark Johnson, Arild Andersen, Ralph Peterson, David Liebman ja Tim Hagans. <\/p>\n
Viime vuosina Kontrafouris on tullut pikkuhiljaa tutuksi my\u00f6s suomalaiselle jazzyleis\u00f6lle, kun h\u00e4n on sek\u00e4 opiskellut ja opettanut Sibelius Akatemiassa. Kontrafouris on esiintynyt my\u00f6s suomalaisten muusikoiden kanssa, mm. Manuel Dunkelin yhtyeess\u00e4 ja Dunkelin uusimmalla levyll\u00e4. Kontrafourisin levytysura alkoi jo 1980-luvun lopulla ja ensimm\u00e4inen oma pianotriolevy ”Don\u00b4t Be Shy” julkaistiin kymmenen vuotta sitten. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4n on julkaissut viel\u00e4 toisen triolevyn ”Too Close” (2000) sek\u00e4 soolopianolevyn ”My Only Way” (2002).<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4 vuonna on sitten markkinoille tullut suomalaisten muusikoiden kanssa levytetty ”Little Daddy Blues”. Se on samalla Kontrafourisin ensimm\u00e4inen Hammond-levy, jossa jo avausraidan letke\u00e4 svengi m\u00e4\u00e4rittelee suunnan koko albumille. Kyse on siis varsin perinteisest\u00e4 urkujazzista, jossa urkuri tyylin mukaisesti hoitaa my\u00f6s basso-osuudet. <\/p>\n
George Kontrafouris on s\u00e4velt\u00e4nyt suurimman osan levyn materiaalista, poikkeuksena vain Jussi Lehtosen ”The Ruler” ja Tim Hagansin dramaattisesti p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4 balladi ”For The Music”. Kontrafouris osaa kirjoittaa tarttuvia melodioita 1950-ja 60-lukujen hengess\u00e4, ne ovat mainiota materiaalia solistity\u00f6skentelyn pohjaksi.<\/p>\n
Kontrafouris ja Linna k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t omat soolomahdollisuutensa p\u00e4tev\u00e4sti, mutta Manuel Dunkel on kuitenkin tenorisaksofonillaan levyn selke\u00e4 ykk\u00f6ssolisti, nyt hieman maanl\u00e4heisempi ja perinteisempi kuin omalla levyll\u00e4\u00e4n. Toisaalta sek\u00e4 urkujen ett\u00e4 kitaran taustaty\u00f6skentely\u00e4 kannattaa erityisesti tarkata. Kontrafouris on herk\u00e4sti kuunteleva, kekseli\u00e4s s\u00e4est\u00e4j\u00e4 ja Sami Linna komppaa ilmavasti ja v\u00e4h\u00e4eleisen elegantisti. My\u00f6s Jussi Lehtosen rumpujen ilmeik\u00e4s rytminen imu vakuuttaa.<\/p>\n
”Little Daddy Blues” on tasapainoinen levytys, jonka kokonaisuudesta nousee esille joitakin kohokohtia. ”Invisible Heating Machine” hiipii j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4sti Lehtosen rumpujen varassa ja kappaleeseen syntyy pid\u00e4ttelev\u00e4n tihe\u00e4 tunnelma. Jo mainitun avauskappaleen lis\u00e4ksi my\u00f6s ”V Blues” on yksinkertaisen tehokas svengipala; ensin urkusoolo, sitten tenorilla soitetun teeman j\u00e4lkeen tyylik\u00e4s kitarasoolo sek\u00e4 p\u00e4\u00e4lle p\u00e4\u00e4tteeksi tenorin ja rumpujen vaikuttavat loppukahinat. Viimeinen raita ”Heatin\u00b4E” on oivallisen albumin onnistunut p\u00e4\u00e4t\u00f6s, jossa koko yhtye lopulta kilvan kirii intensiivisesti maaliin saakka. <\/p>\n
George Kontrafouris: Little Daddy Blues (Chicken Soup Records)<\/p>\n
George Kontrafouris; Hammond, Manuel Dunkel; tenorisaksofoni, Sami Linna; kitara, Jussi Lehtonen; rummut <\/p>\n
23.4.2007<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Ateenassa syntynyt urkuri ja pianisti George (Giorgos) Kontrafouris (s.1967) opiskeli ensin klassista musiikkia, mutta innostui 16-vuotiaana nuorukaisena jazzista ja alkoi tutkia improvisoitua musiikkia pianisti Alexio Markosin opastamana. Jazzmuusikon urallaan Kontrafouris on ehtinyt ty\u00f6skennell\u00e4 monien maailmankuulujien jazzmuusikoiden kanssa, kuten Mark Johnson, Arild Andersen, Ralph Peterson, David Liebman ja Tim Hagans. Viime vuosina Kontrafouris on tullut pikkuhiljaa […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":1232,"menu_order":7,"comment_status":"open","ping_status":"open","template":"","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"class_list":["post-1262","page","type-page","status-publish","hentry"],"jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1262","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1262"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1262\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1263,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1262\/revisions\/1263"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1232"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1262"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}