{"id":212,"date":"2011-07-13T10:14:57","date_gmt":"2011-07-13T07:14:57","guid":{"rendered":"http:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/?page_id=212"},"modified":"2011-07-13T10:14:57","modified_gmt":"2011-07-13T07:14:57","slug":"liian-tumma-valkoihoiseksi","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/jazzjutut\/2002-2\/liian-tumma-valkoihoiseksi\/","title":{"rendered":"Liian tumma valkoihoiseksi"},"content":{"rendered":"<p>Jos amerikkalainen jazzbasisti, s\u00e4velt\u00e4j\u00e4, pianisti, yhtyeenjohtaja, sovittaja, levytuottaja, festivaaliorganisaattori ja kirjoittaja Charles Mingus olisi saanut el\u00e4\u00e4, h\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4isi huomenna 22.4. tasan kahdeksankymment\u00e4 vuotta. Mingus syntyi Nogalesissa Arizonassa l\u00e4hell\u00e4 USA:n ja Meksikon rajaa. H\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 kuoli pian synnytyksen j\u00e4lkeen ja poika j\u00e4i v\u00e4kivaltaisen is\u00e4n ja t\u00e4m\u00e4n uuden vaimon hoitoon. Perhe muutti Los Angelesiin Wattsin l\u00e4hi\u00f6\u00f6n, joka oli parasta aikaa muuttumassa mustien gettoalueeksi. <\/p>\n<p>H\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 oli mustan renkipojan ja valkoisen ruotsalaisnaisen j\u00e4lkel\u00e4inen. Ihon v\u00e4rill\u00e4 oli tuolloin paljon v\u00e4li\u00e4 mustien yhteis\u00f6n sis\u00e4ll\u00e4kin, sill\u00e4 esimerkiksi mustien kirkoissa vaaleaihoisimmat istuivat etupenkiss\u00e4 ja mustaihoisimmat per\u00e4ll\u00e4 ! Is\u00e4-Mingus oli niin vaaleaihoinen ja sinisilm\u00e4inen, ett\u00e4 h\u00e4n halusi kiihke\u00e4sti k\u00e4yd\u00e4 valkoihoisesta. Tummaihoiset lapset tekiv\u00e4t haaveen mahdottomaksi ja is\u00e4n turhautuminen purkautui v\u00e4kivaltaisesti lapsiin. Minguksen oma ihonv\u00e4ri, liian tumma valkoihoiseksi ja liian vaalea mustaksi, vei h\u00e4net kouluaikoina v\u00e4liinputoajaksi, joka ei kuulunut kunnolla mihink\u00e4\u00e4n etniseen ryhm\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Rotukysymykset olivat siis eritt\u00e4in t\u00e4rkeit\u00e4 Minguksen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 jo lapsesta saakka ja h\u00e4n joutui my\u00f6s muusikonurallaan usein niiden keskelle. Tragikoominen esimerkki on vuodelta 1950, kun Mingus soitti valkoihoisen vibrafonistin Red Norvon triossa, jonka kolmas j\u00e4senkin kitaristi Taj Farlow oli valkoinen. Mingus erosi vihoissaan yhtyeest\u00e4, kun trio oli mukana er\u00e4\u00e4ss\u00e4 ensimm\u00e4isist\u00e4 v\u00e4ritelevisiol\u00e4hetyksist\u00e4 ja mustan basistin tilalle piti palkata valkoihoinen sijainen. Ei ihme, ett\u00e4 Mingus oli aktiivisesti mukana kansalaisoikeusliikkeess\u00e4; h\u00e4nen musiikissaan voi kuulla voimakasta poliittista julistusta ja ironista valtaapit\u00e4v\u00e4n valkoisen USA:n kritiikki\u00e4.<\/p>\n<p>Mingus ei kuitenkaan j\u00e4\u00e4nyt musiikin historiaan poliittisen musiikin tekij\u00e4n\u00e4, vaan bassovirtuoosina ja jazzs\u00e4vellyksen kehitt\u00e4j\u00e4n\u00e4. Perinteinen pikkuyhtyeen soittama jazzkappale kulkee yleens\u00e4 niin, ett\u00e4 alussa yhtye soittaa s\u00e4vellyksen teeman, sitten solistit improvisoivat vuorotellen soolonsa ja lopuksi toistetaan alussa kuultu teema. Mingus alkoi 1950-luvun puoliv\u00e4lin j\u00e4lkeen tietoisesti rikkoa t\u00e4t\u00e4 kaavaa. H\u00e4n v\u00e4itti olevansa spontaani s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 ja pyrki eroon nuottikirjoituksesta mm. opettamalla s\u00e4vellykset muusikoilleen hyr\u00e4ilem\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n<p>Mingus haki musiikkiinsa vaikutteita jazzin historiasta, ennen kaikkea Duke Ellingtonilta sek\u00e4 yhdisti monimutkaisiin s\u00e4vellyksiin kollektiivista improvisointia. Minguksen parhaat levytykset vuosilta 1956-1963 ovat edelleen ajankohtaista ja intensiivist\u00e4 musiikkia. Asiasta kiinnostuneen kannattaa ensimm\u00e4iseksi hankkia levy Mingus Ah-um vuodelta 1959.<\/p>\n<p>Mingus oli persoonaltaan arvaamaton, v\u00e4kivaltainenkin ja ajautui el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n usein kaoottisiin tilanteisiin. Mingus sai potkut Ellingtonin yhtyeest\u00e4 tapeltuaan pasunisti Juan Tizolin kanssa. My\u00f6hemmin Mingus iski musiikillisen erimielisyyden j\u00e4lkeen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Jimmy Knepperin etuhampaat kurkkuun. Teko maksoi yst\u00e4vyyden ja yhden oktaavin Knepperin pasuunan \u00e4\u00e4nialasta.<\/p>\n<p>Jossain vaiheessa Mingus l\u00e4hti hakemaan neuvoja psyykkisiin vaivoihinsa mielisairaalasta ja joutui vasten tahtoaan suoraan suljetulle osastolle. Vuoden 1966 hermoromahdus, joka tallentui jopa dokumenttielokuvaan, johti monen vuoden taukoon ty\u00f6skentelyss\u00e4. Mingus palasi musiikin pariin viel\u00e4 1970-luvun alussa, mutta h\u00e4n sairastui parantumattomaan ALS-tautiin, johon h\u00e4n kuoli 5.1. 1979 57-vuotiaana.<\/p>\n<p><em>21.4. 2002<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Jos amerikkalainen jazzbasisti, s\u00e4velt\u00e4j\u00e4, pianisti, yhtyeenjohtaja, sovittaja, levytuottaja, festivaaliorganisaattori ja kirjoittaja Charles Mingus olisi saanut el\u00e4\u00e4, h\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4isi huomenna 22.4. tasan kahdeksankymment\u00e4 vuotta. Mingus syntyi Nogalesissa Arizonassa l\u00e4hell\u00e4 USA:n ja Meksikon rajaa. H\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 kuoli pian synnytyksen j\u00e4lkeen ja poika j\u00e4i v\u00e4kivaltaisen is\u00e4n ja t\u00e4m\u00e4n uuden vaimon hoitoon. Perhe muutti Los Angelesiin Wattsin l\u00e4hi\u00f6\u00f6n, joka [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":151,"menu_order":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","template":"onecolumn-page.php","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"class_list":["post-212","page","type-page","status-publish","hentry"],"jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/212","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=212"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/212\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":213,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/212\/revisions\/213"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/151"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=212"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}