Kohu Tatu Vanhasen<\/b> haastattelusta toi rotukysymykset j\u00e4lleen puheenaiheeksi, vaikka professorin v\u00e4itteet rotujen \u00e4lykkyyseroista ovat monesta syyst\u00e4 kyseenalaisia. \u00c4lykkyystestit perustuvat niin kiinte\u00e4sti l\u00e4nsimaiseen kulttuuriin, ett\u00e4 ne tuskin toimivat muiden kulttuurien piiriss\u00e4. Lis\u00e4ksi \u00e4lykkyysosam\u00e4\u00e4r\u00e4 mittaa vain pient\u00e4 osaa ihmisen \u00e4lykkyydest\u00e4; menestyminen Afrikan sademets\u00e4ss\u00e4 vaatii toisenlaista \u00e4lykkyytt\u00e4 kuin rimpuileminen l\u00e4nsimaisen markkinatalouden oravanpy\u00f6r\u00e4ss\u00e4. <\/p>\n
L\u00e4nsi-Afrikasta pakolla Amerikkaan vietyjen orjien j\u00e4lkel\u00e4isill\u00e4 oli hallussaan sellaista \u00e4lykkyytt\u00e4, joka tuotti viime vuosisadalla aivan uuden taidemuodon, jazzin. joka levisi \u00e4llistytt\u00e4v\u00e4n nopeasti ymp\u00e4ri maailmaa. Pohjois-Amerikan mustien merkitys jazzille on tietenkin valtava. L\u00e4hes kaikki jazzin arkkitehdit ja innovaattorit ovat olleet mustaihoisia; Louis Armstrongista<\/b> Duke Ellingtonin<\/b> ja Charlie Parkerin<\/b> kautta John Coltraneen<\/b>. Ja kaikki n\u00e4m\u00e4 musiikin historian merkkihenkil\u00f6t joutuivat omalla urallaan kohtaamaan rasistista syrjint\u00e4\u00e4. <\/p>\n
Mustien jazzmuusikkojen osa oli vaikea varsinkin Yhdysvaltain etel\u00e4valtioihin suuntautuvilla kiertueilla viel\u00e4 1950-luvulla. Heid\u00e4n oli vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 hotelleja, eik\u00e4 heille tarjoiltu kaikilla valtateiden taukopaikoillakaan. Duke Ellington ratkaisi ongelman vuokramaalla orkesterilleen kokonaisen junanvaunun, jossa oli mahdollista sek\u00e4 sy\u00f6d\u00e4 ett\u00e4 majoittua. Viel\u00e4 hankalampaa oli niill\u00e4 mustilla, jotka soittivat valkoisten orkesterien riveiss\u00e4. Billie Holiday<\/b> lauloi 1930-luvun lopulla Artie Shaw\u00b4n<\/b> ison orkesterin solistina. Holidaylle t\u00e4ytyi joka kaupungissa etsi\u00e4 mustille tarkoitettu hotelli, eik\u00e4 h\u00e4n kaikissa konserttipaikoissa saanut j\u00e4\u00e4d\u00e4 lauluosuuksiensa j\u00e4lkeen lavalle muiden muusikoiden kanssa, vaan h\u00e4nen t\u00e4ytyi vet\u00e4yty\u00e4 piiloon takahuoneeseen. Suorastaan absurdi oli tilanne Charlie Parkerin kiertueella vuonna 1950, kun Parkerin kvartetissa soittaneen valkoihoisen trumpetistin Red Rodneyn<\/b> oli etel\u00e4valtioissa pakko esiinty\u00e4 blueslaulajana nimell\u00e4 ”Albino Red<\/i>”. Rodney koetti laulaa joka pari keikalla pari bluesia, vaikka ei oikeasti osannutkaan.<\/p>\n
Rasismista huolimatta jazzin maailma oli kuitenkin jo melko varhain muuta yhteiskuntaa tasa-arvoisempi. Muusikoiden yhteisty\u00f6suhteet kun eiv\u00e4t noudattaneet ihov\u00e4rirajoja ja monet arvostetut musiikkihahmot kaatoivat raja-aitoja omilla toimillaan. Benny Goodmanin<\/b> yhtyeiss\u00e4 oli mukana mustia muusikoita kuten pianisti Teddy Wilson<\/b>, vibrafonisti Lionel Hampton<\/b> ja kitaristi Charlie Christian<\/b>. Promoottori Norman Granz<\/b> alkoi 1950-luvulla kierr\u00e4tt\u00e4\u00e4 all stars- kokoonpanoja ymp\u00e4ri maailmaa ja vaati edustamilleen muusikoille aina saman kohtelun ihonv\u00e4rist\u00e4 riippumatta. Granzin j\u00e4rjest\u00e4miss\u00e4 konserteissa yleis\u00f6\u00e4k\u00e4\u00e4n ei saanut erotella ihonv\u00e4rin perusteella.<\/p>\n
Nyky\u00e4\u00e4n jazzista on tullut kansainv\u00e4list\u00e4 taidetta, jota harrastetaan kaikkialla. Jako mustaan ja valkoiseen jazziin on menett\u00e4nyt merkityksens\u00e4 l\u00e4hes kokonaan. Kuten Miles Davis<\/b> sanoi jo kauan sitten, kun mustat veljet moittivat h\u00e4nt\u00e4 valkoisten muusikoiden palkkaamisesta: ”Olkoon j\u00e4tk\u00e4 vaikka vihre\u00e4, kunhan osaa soittaa<\/i>”.<\/p>\n
26.9. 2004<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kohu Tatu Vanhasen haastattelusta toi rotukysymykset j\u00e4lleen puheenaiheeksi, vaikka professorin v\u00e4itteet rotujen \u00e4lykkyyseroista ovat monesta syyst\u00e4 kyseenalaisia. \u00c4lykkyystestit perustuvat niin kiinte\u00e4sti l\u00e4nsimaiseen kulttuuriin, ett\u00e4 ne tuskin toimivat muiden kulttuurien piiriss\u00e4. Lis\u00e4ksi \u00e4lykkyysosam\u00e4\u00e4r\u00e4 mittaa vain pient\u00e4 osaa ihmisen \u00e4lykkyydest\u00e4; menestyminen Afrikan sademets\u00e4ss\u00e4 vaatii toisenlaista \u00e4lykkyytt\u00e4 kuin rimpuileminen l\u00e4nsimaisen markkinatalouden oravanpy\u00f6r\u00e4ss\u00e4. L\u00e4nsi-Afrikasta pakolla Amerikkaan vietyjen orjien j\u00e4lkel\u00e4isill\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":265,"menu_order":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","template":"onecolumn-page.php","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"class_list":["post-285","page","type-page","status-publish","hentry"],"jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/285","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=285"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/285\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":287,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/285\/revisions\/287"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/265"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=285"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}