”Buddy Tapes” eli Buddy-nauhat ovat varmasti er\u00e4s jazzin omituisimmista dokumenteista. Nauhat syntyiv\u00e4t, kun rumpali Buddy Richin big bandin pianisti nauhoitti salaa Richin johtamistapaan kuulunutta mielet\u00f6nt\u00e4 huutamista ja kiroilemista. Tulinen Rich menetti helposti malttinsa ja yhtyeen j\u00e4senten niskaan kaatui uskomattomia t\u00f6rkeyksi\u00e4. Kasetteina k\u00e4dest\u00e4 k\u00e4teen kiert\u00e4neet \u00e4\u00e4nitteet paljastivat loistavan rumpalin sairaalloisen vaikean luonteen.<\/p>\n
Vuonna 1917 syntynyt Rich oli muusikkona luonnonlapsi, joka ei koskaan oppinut lukemaan nuotteja. Richin vanhemmat olivat kiertelevi\u00e4 vaudeville-esiintyji\u00e4 ja Buddy esiintyi osana vanhempiensa show’ta jo alla kaksivuotiaana. Jazziin Rich t\u00f6rm\u00e4si 1930-luvun lopulla s\u00e4est\u00e4ess\u00e4\u00e4n Andrew Sisters-lauluyhtyett\u00e4. Rich perusti 1940-luvulla useita omia isoja yhtyeit\u00e4, mutta big bandien kukoistuskauden hiipuessa h\u00e4n jatkoi soittamista rivimiehen\u00e4. Vihdoin 1960-luvun alussa h\u00e4n kyll\u00e4styi rivimiehen rooliin ja perusti taas oman big bandin. Veto oli rohkea, sill\u00e4 big bandit olivat kuin dinosauruksia keskell\u00e4 rockin mullistamaa musiikkibisnest\u00e4. Rich kuitenkin menestyi, sill\u00e4 h\u00e4n ei rakentanut yhtyett\u00e4\u00e4n vanhan swingin tai ik\u00e4tovereidensa varaan, vaan kokosi itse\u00e4\u00e4n paljon nuorempia muusikoita soittamaan \u00e4rh\u00e4kk\u00e4\u00e4sti svengaavaa uutta jazzia.<\/p>\n
Buddy Rich oli tottunut isojen orkesterien kovaan kuriin, mutta nuoret kuusikymmenlukulaiset eiv\u00e4t kaivanneet samaa komentoa. Kun Rich oli psykiatrin lausunnon mukaan ”megalomaanisen luonteen malliesimerkki”, oli selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 rumpalin ja muusikoiden v\u00e4liset suhteet olivat myrskyiset. Vanhan ajan orkesterinjohtajien lailla Rich vaati yhtyeen j\u00e4seni\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sukkia my\u00f6ten yhten\u00e4ist\u00e4 esiintymisasua. Kerran Vancouverissa yhtye oli jo lavalla ja yleis\u00f6kin odotti salissa, kun Rich \u00e4kki\u00e4 huomasi, ett\u00e4 er\u00e4\u00e4ll\u00e4 muusikolla oli jalassaan v\u00e4\u00e4r\u00e4t sukat. Havaintoa seurasi kaikkien muusikoiden sukkatarkastus, jonka lopulla kaikki v\u00e4\u00e4ri\u00e4 sukkia jalassaan pit\u00e4neet saivat haukut ja potkut yleis\u00f6n n\u00e4hden.<\/p>\n
Buddy Richin potkut eiv\u00e4t kuitenkaan olleet aina lopulliset, sill\u00e4 yleens\u00e4 h\u00e4n aina leppyi ja unohti koko jutun kahden viikon mittaisen irtisanomisajan aikana. Trumpetisti Bobby Shew laski saaneensa potkut per\u00e4ti 22 kertaa. Viimeisen kerran lopputili tuli, kun Shew vastasi Richin raivoon: ”Mit\u00e4 jos soitat vain rumpuja ja annat meid\u00e4n muiden huolehtia musiikista!” Erottamisen syyn\u00e4 ei ollut vanha viittaus rumpaleiden ja ”oikeiden” muusikoiden v\u00e4liseen eroon, vaan Rich ei kest\u00e4nyt, ett\u00e4 sananvaihto k\u00e4ytiin toimittajien silmien ja korvien edess\u00e4.<\/p>\n
Jokainen voi nyky\u00e4\u00e4n \u00e4llistell\u00e4 Richin verbaalista riehumista internetiss\u00e4. Vaikka nauhat ovat l\u00f6yt\u00e4neet tiens\u00e4 sarjakuviin ja tv-sarjoihin, on musiikki tietenkin vuonna 1987 kuolleen rumpalin parasta perint\u00f6\u00e4. Svengaavaa big band-musiikkia kaipaavan kannattaa hankkia esimerkiksi mainio konsertti\u00e4\u00e4nite ”Mercy, Mercy” vuodelta 1968.<\/p>\n
L\u00e4hde<\/strong>: ”Buddy Tapes” eli Buddy-nauhat ovat varmasti er\u00e4s jazzin omituisimmista dokumenteista. Nauhat syntyiv\u00e4t, kun rumpali Buddy Richin big bandin pianisti nauhoitti salaa Richin johtamistapaan kuulunutta mielet\u00f6nt\u00e4 huutamista ja kiroilemista. Tulinen Rich menetti helposti malttinsa ja yhtyeen j\u00e4senten niskaan kaatui uskomattomia t\u00f6rkeyksi\u00e4. Kasetteina k\u00e4dest\u00e4 k\u00e4teen kiert\u00e4neet \u00e4\u00e4nitteet paljastivat loistavan rumpalin sairaalloisen vaikean luonteen. Vuonna 1917 syntynyt Rich […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":308,"menu_order":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","template":"onecolumn-page.php","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"class_list":["post-311","page","type-page","status-publish","hentry"],"jetpack_likes_enabled":false,"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/311","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=311"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/311\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":314,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/311\/revisions\/314"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/308"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valonkuvia.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=311"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nJohn McDonough: Raging Brilliance. Down Beat November 2004.
\n
\n23.1.2005<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"